lauantai 15. joulukuuta 2012

Tontut ovat liikkeellä

Eipä tullut tästä joulukalenterista ihan jokapäiväistä, kun eilinen jäi välistä:)
Kahdet joulujuhlat lähes yhtä aikaa pitivät puron varren väen touhussa iltaan saakka.
Mutta mukavaa ja jouluista oli.


Lapset ovat kuulemma jo kovasti nähneet tonttuja liikkeellä:)
Vaikka tontut eivät joulun tärkein asia olekaan 
ja varsin kaukana joulun perussanomasta,
en pidä minään kovin suurena syntinä sitä, 
että tontut ja Jeesus viettävät yhteistä juhlaa.


Kuvien tontut on kuvattu lasten mummulassa.
Parhaat joulukoristeet -olivat ne sitten tonttuja tai jotakin muuta- 
taitavat olla ne koristeet, joilla on jo elettyä elämää takana.
 Miten mukavalta tuntuu avata joulukoristelaatikko 
ja nähdä samat, vanhat, ehkä jo hieman kärsineet koristeet 
ja laittaa ne samoille tutuille paikoilleen, jossa ne ovat aina olleet.

Oma mummuni on tehnyt tämän tontun. Tämä taulu on ollut minulle aina olemassa eli ikää sillä reilut kolmisenkymmentä vuotta. Mutta eihän se vielä tontulle ole ikä eikä mikään:)
Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin joulua ihan omaan kotiini
 lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen. 
Silloin ostin muutaman joulukoristeen ja tuntui jotenkin oudolta, 
koska niillä koristeilla ei ollut vielä minkäänlaista tarinaa.
Onneksi vuosien myötä oman kodin joulukoristeille on myös kertynyt historiaa 
ja nyt tuntuu mukavalle kuulla lasten puhuvan, 
että "tämä koliste on ollut meillä aina".

Kuvassa oleva tonttujen talo on minun mielestäni mummulan joulukoristesarjassa 
ns. "uutta aikaa", mutta Emmy on viiden joulun vankalla kokemuksella sitä mieltä, 
että tonttutalo on ollut mummulassa aina 
ja sen paikka on mummulan valkoisen lipaston päällä. Piste.

Huomenna käydään jo kohti kolmatta adventtia.
Olkaahan kiltisti, tontut ovat liikkeellä...

6 kommenttia:

  1. Olipa outua törmätä tuttua tutumpiin tonttuihin täällä tietokoneella.Ylimmät on tehnyt Entisen kotini naarurin emäntä ja nuo "keppitontut" on omaa askarteluani jostain -80 luvulta,kun omat lapset oli pieniä ja seuraava tonttu onkin anoppini käsialaa ja alimmat ristipistotyöt mun omia värkkäyksiä.Tonttutalo taas on lahja vävyn vanhemmilta eräänä jouluna.Se on ollut pienten suosiossa koko ajan ja ihmeen hyvin kestänyt pienten sormien asettelut aina uuteen asentoon.Muistoja tuovia toki kaikki.

    VastaaPoista
  2. Joulukoristeissa on kyllä taikaa. Olin mummulassa Emmyn kanssa koristeita asettelemassa ja oli liikuttavaa, kun viiden joulun kokemuksella neiti tiesi täsmälleen mihin mikäkin kuuluu. Tämä on AINA ollu tässä!! :) Mulla on sama muisto ensimmäiseen opiskeluboksiin ostetuista koristeista, ei mitään tunnetta niissä vielä silloin. Nyt jo haikuillen muistelin ekaa jouluani Kuopiossa, neljätoista vuotta jo siitäkin! Niilläkin koristeilla alkaa olla jo tunnearvoa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Ihania tonttuja! Tuo on kyllä aivan totta: vanhoissa ja hieman rähjästyneissä joulukoristeissa on juuri se juttu. Meillä kotona-kotona on ainakin 30 vuotta vanha puinen tonttuperhe, joka otetaan joka joulu esille - se vain tuo joulun. Koitetaan tsempata vielä kiltteysrintamalla :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista kaikille! Muistelisin, että meillä on myös ollut samanlainen tai ainakin samantyyppinen tonttuperhe kuin Tiinankin kotona. Mutta siitä ei taida olla enää mitään jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä vielä muutama siinä Emmyn ja Nannan tonttukuorossa, mutta niiltä puuttuu jokaiselta vähintään yksi jalka ja siksi ne nojailee vieruskavereihin :)

      Poista
    2. Ahaa, kiitos selvennyksestä:)

      Poista