lauantai 30. maaliskuuta 2013

Hyvää pääsiäistä!


Puron varresta toivotetaan hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!

Alla olevassa kuvassa oleva pääsiäistipu kotiutui meille torstaina,
kun Kasper toi koulussa tehtyjä pääsiäisaskarteluja ja piirrustuksia kotiin.


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantai

Blogin päivämääräasetukset ovat jotenkin vinksallaan,
enkä ole saanut niitä muutettua vielä.
Kyllä tänään on perjantai, 
vaikka päivämäärä muuta väitääkin.

Seuraava laulu nousi mieleeni nyt, 
kun on pitkäperjantai.

1. Kolme ristiä karheaa / hautakummulla kohoaa. 
Kahden ryövärin keskelle / Jeesus tuomittiin ristille.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain.
 Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.


2. Kuka päätöksen tehnyt on? / Miksi tuomittiin viaton?
Emme tunteneet Jumalaa. / Pahuutemme hän kantaa saa.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.


3. Katson ristiä Jeesuksen. / Katson ihmettä rakkauden.
 Kanssa tuomitun ryövärin / häneen turvaudun minäkin.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. 
Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

- sävel: Pekka Simojoki, sanat: Anna-Mari Kaskinen- 

 Rauhaisaa pitkäperjantaita kaikille!

Eilen meillä tehtiin pienimuotoista "puusouvia",
kun aiemmin pihalta kaadettu mänty löysi uuden kodin puuliiteristä.
Männyn oksat ovat kauniita ja kaadettu puu tuoksuu hyvälle.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Vihertää, vihertää

Rairuoho kuulunee monen pääsiäisen aikaan samalla tavoin 
kuin suklaamunat, pajunkissat tai mämmi.
Puronvarren pääsiäisruohot laitettiin Nannan synttäreitä silmälläpitäen kasvamaan
hyvissä ajoin ja nyt niistä on saatu nauttia tavanomaista pitempään.

Kastelun unohtaminen ei ole ollut mahdollista.
Suurempi "ongelma" on tainnut olla liikakastelu.

Mutta nyt vihertää komeasti 
ja ajatukset suuntautuvat vihreän myötä kevääseen 
päivä päivältä enemmän.

Lasipurkista näkee hauskasti, miten juuret hakevat paikkansa.

Näin jatkuu hiljainen viikko.
Mukavaa päivää jokaiselle täällä vierailevalle. 
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntaita!

Eipä varmaan voi ilmojen puolesta enää kauniimpaa palmusunnuntaita olla.
Aurinko paistaa ja myös lämmittää.


Puronvarren väki riensi heti aamutuimaan jäälle.
Mahtoikohan olla viimeinen luistelukerta tälle talvelle? 
Sen verran mukavasti aurinko paistoi, että taisi iltapäivällä jää olla jo pehmeää.

Luistelun lomassa nuorimmat ehtivät toki paljon muutakin.

Iltapäivällä nelivuotissynttärit jatkuivat. 
Kyllähän näin korkeaa ikää kannattaa juhlia ainakin kolmena päivänä.
Kakku on päivänsankarin itsensä koristelema.

 Yllä olevaa näkyä on odotettu: vettä rännistä!
Vähän piti käydä lapionkärjellä särkemässä jäätä terassilta.
Ainakin kuvittelen, että se sulaa niin nopeammin...

 Kasper pääsi jo kesätunnelmiin, 
kun treenaili takapihalla virvelin heittoa.
Mutteri siiman nokkaan ja viuuuhhhh.

Näillä kuvilla ja tunnelmilla suuntaamme kohti hiljaista viikkoa ja pääsiäistä.
Pyhäkoulusta oli tuomisina itse tehdyt palmunoksat, 
joten sitä kautta pääsimme käsiksi palmusunnuntain oikeaan tarkoitukseen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pieni tytöntylleröinen

"Pieni tytöntylleröinen tietä pitkin kulki.
Saapui siihen Nukkumatti silmät pienet sulki."

" Kasvoi kuusi kukkalatva käki siinä kukkui.
Mutta tytöntylleröinen nurmikolla nukkui."

" Pieni tytöntylleröinen sievää unta näki,
että hänen ympärilleen saapui metsän väki."

" Tapio ja Tellervo ja Sinipiika pieni,
Mustikka ja Mansikka ja suuri metsän Sieni. "


"Sipsutteli Sinipiika pienen tytön luokse,
otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi."

 
"Eikä tytöntylleröinen ollut mitään vailla,
hauska oli oleskella Nukkumatin mailla."

Neljä vuotta on hieno ikä:)
Paljon onnea meidän tytöntylleröiselle!
Loistakoon silmäsi aina.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Uuden viikon edessä

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin Puron varresa.
Ulkona on kylmää ja tuulista,
mutta niin vain tytöt reippaasti kävivät ulkoilemassa ja hoitamassa "hevosiaan".
Oikeiden hevosten puutteessa meillä hoidetaan polkupyöriä:)
Niitä talutetaan, ruokitaan ja niillä ratsastetaan.
Tuulesta huolimatta aurinko paistaa ja toivottavasti kohta jo lämmittääkin.


Aamupäivällä leivoimme puron varren akkaporukalla kaurakeksejä.

 Työnjako oli selkeä: Nanna sekoitti aineksia, 
Emmy pyöritti pöydän ääressä karttapalloa ja kyseli missä mikäkin maa ja meri on 
ja Nelly tyhjensi alakaappeja. 
Jotenkin näin se yleensä aina menee.

Viikonloppuna saimme herkutella oikein kunnolla, 
kun sunnuntaina kävimme juhlistamassa lasten pikkuserkun 
ja meidän aikuisten kummitytön 2-vuotissynttäreitä.
Eikös vaan olekin hieno Angry Birds-kakku, 
jonka serkkuni eli kummitytön äiti oli tehnyt!

Eikä kakku ollut pelkästään hyvän näköinen, vaan myös maistui hyvältä
(niin kuin kaikki muutkin herkut, joita juhlissa tarjottiin).

Synttäreillä oli paikalla seitsemän lasta, joten leikkikavereita oli jokaiselle 
(MaiMa: sua en laske enää lasten joukkoon:DD).
Pienimmät taisivat tyytyä siihen, että tuijottelivat toisiaan ja varmistivat, 
että äidit pysyvät hyvin lähellä. 
Isommat eivät tainneet äitejä muistaakaan. 

Itselläni ja omilla sisaruksillani on hauskoja muistoja lapsuudesta, 
jolloin leikimme serkkujen kanssa samassa kamarissa, 
missä nyt omat lapsemme touhusivat pikkuserkkujensa kanssa.
Näin se aika menee.
Leikit eivät juurikaan ole muuttuneet.
Eikä niiden pidäkään muuttua.

p.s. Lisäys vielä: Synttäreitä piisaa näin maaliskuussa. 
Tänään juhlii toinen kummityttömme 5-vuotissynttäreitään. 
Oikein paljon onnea I ja toivottavati pian nähdään!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Selätön päivä

Jos et tiedä miltä noidannuoli tuntuu, niin ole onnellinen.
Se on kuin puukon pisto selkään ilman mitään ennakkovaroitusta
ja sen jälkeen on nostelut nosteltu ja kumarrukset kumarreltu vähäksi aikaa.

  Eihän se mitään haittaisi, 
jos voisi koko ajan joko seisoa tai maata ihan oman mielensä mukaan. 
Mutta mikäli talosta löytyy reilun vuoden ikäinen taapero, 
jonka mielestä äidin syli on maailman paras paikka 
ja mieluiten niin, että sylissä ollessa tuo syli -eli siis äiti- liikkuu koko ajan, 
niin silloin tilanne voisi himpun verran harmittaa.

Vasta kun on selätön, huomaa miten moneen asiaan selkää tarviikaan.
Lähes kaikkeen.
Oikeastaan ihan kaikkeen.

  Mummu tarjoutui hätäavuksi.
Päivän kuluessa peseytyivät ikkunat, vaihtuivat verhot ja lämpesi leivinuuni.
Uunin uumenissa muhi ruokakuppi poikineen.
Yksi kuppi jäljellä, uuni oli aluksi ihan täynnä...
 Ei huono päivä, noin niin kuin selättömäksi päiväksi.
Normipäivänä puron varresa ei tapahdu puoltakaan tämän päivän aikaansaannoksista.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sävy sävyyn

Meidän lasten molemmat mummut ovat käsityöihmisiä. 
toinen mummu kutoo ja virkkaa, toinen ompelee.
Nämä Salama McQueen-verhot kotiutuivat meille jo tammikuussa,
mutta nyt laitettiin sopivat pidikkeet verhotankoihin 
niin saattin verhot ikkunaan asti.

 Ja aivan vahingossa kävi niin, 
että verhot sointuvat oikein kivan näköisesti yhteen 
Aku Ankka-kansioiden kanssa:)

Punainenko ei muka passaa poikien huoneeseen?

torstai 14. maaliskuuta 2013

Triio, Riio, Kliio

Mummu on saanut kudonta-/virkkausurakkansa päätökseen 
ja nyt löytyy "änkkäripipo" jokaiselta puron varren alaikäiseltä.
Minulla ei näistä lintujen virallisista nimistä ole mitään käsitystä,
mutta tätä keltaista lintua meillä kutsutaan sanojasta riippuen 
Triioksi, Riioksi tai Kliioksi.
 
 Emmy on keltaisen pipon onnellinen omistaja:)
 
Sinisiä lintupipoja löytyykin sitten kaksin kappalein,
mutta niistä minulla ei (vielä) ole blogiin sopivia kuvia.
 
Pakkaset näyttävät jatkuvan, joten pipo on vielä kovasti tarpeen.
Pysykäähän sulana!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kevään odotusta

Viime lauantaina ulkoilin tyttöjen kanssa mummulan pihalla.
Aurinko paistoi ja pakkanen nipisteli poskia mukavalla tavalla.
Maisema oli varsin talvinen.

 Kaikesta talvisesta huolimatta minusta rupesi yhtäkkiä tuntumaan,
että joka puolella ympäröivä luonto odottaa suuresti niitä auringon lämmittäviä säteitä,
jotka saavat lumet sulamaan, 
veden tippumaan räystäiltä ja kaiken uuden heräämään.

 Tuli tunne, että talvi itsekin tietää olevansa täällä enää hetken.
Kohta on kevään vuoro.
Potkukelkat luistavat enää tovin ja sitten on niiden aika päästä "kesälomalle".

 Katselin puiden karuja oksia ja melkein kuulin,
miten ruskeiden silmujen sisällä käy jo kuhina.
Ei enää kauan, kun tämäkin oksa on kaikkea muuta kuin ruskea.

 Kiikkuteline jaksaa odottaa kesää ja sitten se ei ole toimeton.
Varsinkin, kun kaikki serkut ovat yhtä aikaa mummulassa, 
kiikuilla ei ole toimetonta aikaa kuin joskus yöllä:)

 Ja mikäs sieltä pilkistää?
Vielä ei ole kevättöiden aika pienillä maanviljelijöillä, eikä isommillakaan.
Taitaa polkutraktorikin toivoa jo pääsevänsä eroon lumikuormastaan.

 Ja ajatelkaan miten mukavaa on kattaa kahvit leikkimökin terassille sitten,
kun sitä ei tarvitse tehdä paksut kinttaat kädessä.

Auringon paistetta tähän viikkoon jokaiselle blogini lukijalle!

p.s. Tänä aamuna saimme iloisen uutisen. 
Erään blogini lukijan odotus on palkittu tyttövauvalla. 
Paljon onnea R, M ja Pikkuinen!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lapsivapaalla Rockvillessä ja meren rannalla

Kuluneeseen viikonloppuun on kuulunut useampi meno,
joihin olen lähtenyt ilman lapsia.
Innostavaa ja hämmentävää samalla kertaa.
Perjantaina pääsimme nauttimaan miehen kanssa 
uskomattoman hienosta musiikkielämyksestä Ähtärissä, 
jossa Ähtärin musiikkiteatteri esitti Rockville-musikaalin.
Ja joka tässä vaiheessa miettii mielessään, 
voiko Ähtärin kaltaiselta pieneltä paikkakunnalta
 oikeasti nousta hieno ja tasokas musikaali, 
niin sanonpa vaan, että kyllä todellakin voi! 
Kolmetuntinen kului kuin siivillä ja toivon todella, 
että se uskomaton voimainponnistus, 
joka tuon musikaalin eteen on tehty 
saisi mainetta ja kunniaa mahdollisimman laajalle.

Kun istuin ennen musikaalin alkua katsomossa, olo oli ristiriitainen.
Oli mahtavaa olla "ihmistenilmoilla" miehen kanssa kahdestaan.
Minulla oli mukana laukku, jossa ei ollut ainuttakaan 
vaippaa, tuttia tai vaihtovaatekertaa. 
Kuitenkin olo oli jotenkin syyllinen. 
Kuin olisi pahanteossa ollut.
Mietin, oliko virhe lähteä ja jättää lapset mummulaan?
Kuinka Nelly nukahtaisi ilman äitiä? 
Oliko tämä nyt ihan tarpeellista?
Turhaa elostelua?

Musikaalin avauskappaleen aikana tuntui kuin minua olisi vedetty kolmeen eri suuntaan.
Yksi veto oli kotiin, turvallisten tuttujen seinien sisälle.
Ja syyllisyyttä siitä, että sieltä ylipäätään olin poistunut.
Toinen veto oli lavalle (!). 
Olin jo unohtanut miten hienolta kuulostaa, 
kun äänet sointuvat yhteen luoden säröttömän kokonaisuuden. 
Sitä minäkin haluaisin joskus taas tehdä. 
Siis laulaa.
Kolmas veto käski pysymään siinä missä olinkin ja nauttimaan.
Kolmas veto voitti. 
Pysyin, olin ja nautin:)

Kun yöllä saavuimme mummulaan, lapset nukkuivat ja kaikki oli mennyt hyvin.
Tusin itseni (jälleen kerran) typeräksi.

Tänään hiihtoloma loppui kivoissa merkeissä kummipojan täysi-ikäisyyttä juhlistaen.
Hyvä ruoka, mukava seura ja kaunis talvinen merimaisema:)

Nyt katse ja ajatukset kohti uutta viikkoa!
Kiitos kaikille, jotka olette täällä puron varresa vierailleet! 
Päivitystahti harventui huomattavasti loppuviikkoa kohti 
ja siitä huolimatta kävijöitä on riittänyt joka päivälle:)

p.s. Niin lisäys vielä: kiitokset molempiin mummuloihin, 
jotka asukkaineen mahdollistivat nämä irtiotot!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Grillauskausi avattu

Jääkaapissa oli pari makkarapakettia, 
joiden parastaennen päiväykset alkoivat uhkaavasti lähestyä.
Siitäpä saimme oivan syyn kaivaa pihagrillin lumivaipan alta esille.

 Eikä sitä edes niin kovin tarvinnut kaivaa,
sillä tämän talven lumipeite on moneen muuhun talveen verrattuna varsin kohtuullinen.

 Lounas oli yksinkertainen: makkaraa sinapilla ja mehua.
Miten se voikaan ulkona maistua niin hyvälle?
(Ja kyllä me illalla söimme jo terveellisemmin:D)
Isäntä mietti jo, että paistettaisiinko seuraavan kerran lättyjä...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kaappien kätkemää

Mikäpä olisi parempi tapa hiihtoloman viettoon kuin varaston siivous?
No aika monikin asia, 
mutta siitä huolimatta puron varresa on kaivauduttu kaappien, laatikoiden 
ja varaston syvimpään sielunelämään.
Monenlaista tarpeellista ja turhaa tavaraa on löytynyt.
Mutta samalla on löytynyt myös hauskoja hattuja,
joiden olemassaolon olin ehtinyt unohtaa.

 "Ampiaispipo" on ostos itselle Leviltä monen monituisen vuoden takaa.
Eipä tätä juurikaan ole tullut käytettyä, 
vaikka se ostohetkellä tuntui niin tarpeelliselta...;)

 Tämän hatun ostin lukioaikana oikein virallisesta "hattukaupasta".
Aikoinaan tätä on tullut käytettyä paljonkin ja kai se on ollut hintansa väärti, 
kun kulumisen jälkiä ei juurikaan näkynyt.
Hattu oli aika kallis ostos, 
useamman sata markkaa silloista valuuttaa.
Muistaakseni valehtelin kotona hinnan alaspäin 
(ja silti isä sitä kauhisteli:D), 
vaikka sen omilla rahoilla ostinkin.
Emmy tykästyi tähän ja itseasiassa se näytti neidin päässä ihan oikeasti hyvältä,
joten uskoakseni hatun jatkokäyttö on taattu.

 Tämä neljäntuulenhattu on muisto kesälomareissulta, 
kun kävin ystäväni luona Ivalossa.
Siitäkin on aikaa kaksinumeroisen vuosimäärän verran.
Joku päähänpisto oli ostaa kesällä talvilakki.
Olen muistaakseni lasketellut tämä lakki päässä ja se oli ihanan lämmin.
Nyt on joko lakki kutistunut tai pää kasvanut, 
mutta jotenkin kittanan oloiselta tuntui.
Kasper sitä sovitti, mutta ei aikonut kouluun laittaa kuitenkaan:)

 Iloisin taisin kuitenkin olla näiden "croksien" löytymisestä.
Emmy on aikanaan saanut nämä lahjaksi,
mutta harmittavasti kenkien koko on ollut sellainen, 
että sekä Emmyn että myöhemmin Nannan kohdalla jalka on ollut kenkien kanssa samaa kokoa silloin, kun maassa on ollut metri lunta, 
joten ulkona näillä ei ole kävelty.
Nyt kokeilin niitä Nellyn jalkoihin ja luulen, 
että ne mahtuvat vielä kesälläkin.
Pääsevät siis ihan oikeaan käyttöön ulos.

Mikä on siis tämän postauksen opetus?
Ei mikään.
Olipahan vain mukava tavata vanhoja tuttuja:)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hiihtoloman alkumetrejä

Niin se vaan potkaistiin hiihtoloma puron varresakin käyntiin.
Mitään kovin suurisuuntaisia suunnitelmia meillä ei loman varalle ole.
Koska perheen iskämieskin lomailee lähes koko viikon, 
tarkoitus olisi saada tehtyä edes pieni osa niistä 
"tehdään-sitten-kun-on-aikaa"-jutuista.
Toki myös toivomme hyviä ulkoilu- ja makkaranpaistoilmoja.
 
Uskomme vahvasti siihen, 
että lomalla voi tehdä mukavia asioita kotoa käsin,
eikä välttämättä tarvitse lähteä mihinkään kauas. 
Tämän voi myös tulkita ihan vapaasti niin,
että kateelliset täältä huutelee;)
Ehkä vähän sitäkin.
Mutta ihan tosissamme toivotamme hyviä lomareissuja kaikille, 
jotka sellaiselle ovat lähteneet ja me muut pidämme sitten kotirintamaa pystyssä:)

Viikonloppuun on tähän mennessä kuulunut hamahelmitöitä useassa erässä.
Perjantaina tytöt saivat pikkuserkun kylään ja oli hauska kuunnella sivusta,
kun lapset niin topakan tosissaan puhelivat eri asioista samalla, 
kun pienet kädet asettelivat helmiä oikeisiin paikkoihin.

Jälleen kerran myös pahvilaatikkoarmeija on vallannut olohuoneen.
Alunperin pahvilaatikoiden oli tarkoitus palvella säilytyslaatikoina,
mutta eipä niistä taida niin paljoa olla jäljellä, 
että niihin mitään voisi enää säilöä.
Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa pahvilaatikoista,
että nehän suorastaan kutsuvat leikkimään.
Nytkin ne ovat saaneet toimia toimistona, kotina, veneenä, vesimönkijänä, 
junana, lentokoneena ja yleisenä mylläyspaikkana.

Pahvilaatikoiden parissa viihtyvät kaikki isommasta pieminpään.
Pienimmän mielestä niitä on mukava myös syödä 
(niin kuin myös hamahelmiäkin).

Ja jos pahvin syöminen kielletään,
niin aina voi säestää toisten leikkejä.

Tämän päivän ruoka oli iskämiehen tekemää:
perunamuusia, paistettua kuhaa ja hollandaisekastiketta (suoraan pussista).
Oli muuten hyvää.

Illan päätteeksi lämpesi uusi, savuamaton kiuas.
Entisen kiukaan luukusta ei nähnyt läpi,
nyt on mukavan tunnelmallista, 
kun tuli loimottaa oikein kunnolla hämärässä saunassa.

Tämmöisin puuhin etenee viikonloppu kohti sunnuntaita.
Siellä odottavatkin jo ihan uudet kujeet;)