sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kesäkuu summa summarum

Aika summata mennyttä kuukautta,
jälleen kerran. 

K -kuntoilu
Saldo suorastaan säälittävän huono.
Lupaan parantaa tapani ja aloitin sen jo tänään:)
 
E - elämä
Täynnä isoja ja pieniä asioita.
Mutta täynnä se on.

S - sukulaiset ja sukulaissielut
Monia pieniä ja isompia kohtaamisia on mahtunut kesäkuuhun.
On mieltä lämmittävää tavata pitkästä aikaa ja iloinen olen myös siitä,
että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa tavataan aika useinkin.
Ä -äiti
Ehkä tällä hetkellä puron varresa käytetyin sana.
Sopii mulle.
Sitä vartenhan minä tällä hetkellä olen.


K - kutrit elikkä hiukset
Edelleen saavat kasvaa pituutta,
mutta hieman uutta sävyä saivat pintaansa pitkästä aikaa.

U - urheilukoulu
Kaunpungin järjestämää ilmaista, ohjattua toimntaa kouluikäisille 
(ja on siellä seassa muutama nuorempikin, myös täältä puron varresta).
Tänä vuonna todella laadukasta, hyvin suunniteltua ja hyvin ohjattua ohjelmaa.
Tykkäämme.
U - uuni
&=#¤¤"#!&)¤&-¤%?!½>%&/=?¤%
Repikää siitä! 
(jos ihmettelet tätä, katso aikaisemmat "kuukausiraportit" )

Tällaisin sanoin ja ajatuksin käymme kohti heinäkuuta.
Puolet tästä vuodesta mennyt,
puolet edessä...

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mantsikan möllyköitä

sanoi aikoinaan Pelle Hermannikin.
Ja nyt niitä taas tulee:
Meidän oma mansikkamaamme on hyvin pieni ja vähäsatoinen.
Toistaiseksi sieltä on löytynyt kuusi kypsää mansikkaa 
ja ne on tarkasti jaettu poimijoiden kesken.
Mummulan mansikkamaa on tuottoisampi, 
joten muutama mansikka säilyi kuvaan asti.

 Kasper ja Nelly kunnostautuivat poimijoina sen verran tehokkaasti,
että toiveissa on, ettei mummun tarvitse 
ihan jokaista mansikkaa kipeällä selällään köykkiä.
Mansikassa maistuu kesä, aurinko ja kaikki hyvä.

Täällä kotokylällä pyörähti kotiseutuviikko käyntiin
ja päivä on mennyt hupaisasti kylän pinnassa.
Eiköhän sitä ensi viikon aikana jotakin blogattavaakin löydy,
kunhan vain ehdin napata kameran mukaan vaihtuviin tilanteisiin.
 Tänään löytyi jotakin pientä lastenvaatekirpparilta,
ihastelimme koiria, lapset pääsivät talutusratsastukseen, söimme hyviä hamppareita 
ja päivän taisi ainakin Kasperin osalta kruunata pienimuotoinen "ilmaveivikoulutus".
Tämän näköiseksi pitäisi kuulemma salibandymaila saada
ja sitten ei muuta kuin veivaamaan.

Lauantai-illan rattoja kaikille!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannusreissulla osa III: "Topakasti tekemistä"

Viimeinen osa juhannusjatkokertomuksesta.

Syömisen lisäksi ehdimme tekemään vähän muutakin.
Serkukset päättivät pistää rakennusfirman pystyyn,
eikä mennyt kovinkaan pitkään,
kun pihan perällä komeili hieno maja.
 Tammi sai luovuttaa osan lehdistään lattiamatoksi
ja leikkimökki tyhjeni tavaroista,
jotka siirrettiin väliaikaisesti uuteen majaan.

 Olipa majassa postilaatikkokin:)

 Teimme jäätelönsyöntiretken läheiselle ulkoilualueelle,
josta löytyi terveisiä jääkaudelta: pirunpelto.
En muista, että olisin vastaavanlaisen pellon reunassa ennen seisonut.
Samaiselta alueelta löytyy myös Suomen suurin keihäs:

 Liekö joku jättiläinen sen siihen kiukuspäissään iskenyt.

Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan,
niin sunnuntaina oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kotia kohti.
Melko suoraan kotiin mentiin,
ainoastaan yksi "pieni" keikkaus keskelle peltoa rakennettuun huvipuistoon sallittiin...

 Arvaatte varmaan, ettei kuvaaminen ollut päällimmäisenä mielessä,
kun jokainen lapsi halusi yhtä aikaa eri laitteeseen.
Meillä oli hurja ja hurjan hauska päivä huvittelemassa:)
Osa voitti pelkonsa ja meni sellaisiin laitteisiin,
joihin ei ennen ollut uskaltanut.
Osa pitäytyi niissä vempeleissä,
joissa on oltu ennenkin.
Yksi serkuista pääsi ensimmäistä kertaa kieputtimiin
ja pieninkin jaksoi paljon paremmin mitä vuosi sitten.

Tämmöinen oli puronvarren väen juhannusreissu.

p.s. Autossa kuunneltiin mennen tullen Noita Nokinenää, suosittelen.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannusreissulla osa II: "Serkkula"

Jatkokertomus juhannusreissusta jatkuu...

Etelä-Pohjanmaan pääkaupunki jäi taakse ja matka jatkui vielä tunnin verran.
Aurinko paistoi ja maisemat olivat parasta,
mitä Suomen kesästä voi löytää.
Vihreää ja vehreää joka puolella.
Tänä vuonna juhannusta todella voi sanoa keskikesän juhlaksi.
Joskus on tuntunut siltä, 
että juhannuksen saapuessa kesä ei ole saapunut vielä ollenkaan.

Tätilän virikkeet tekivät tehtävänsä ja yksi jos toinenkin uuvahti matkalla.
Huomatkaa erittäin ergonominen nukkuma-asento.
Niskatyyny?
"Mää en taho."

Päätepysäkki oli serkkulassa.
Pihalla temmelsi kuusi pellavapäätä, joilla kaikilla on suuri ääni.
Pyörällä rälläilyä, kiikkumista, muutama kaatuminen, 
hiekkalaatikko, leikkimökki, majan rakennusta... tekemistä riitti.
Kivat raparperilaatat yläkuvassa ovat serkkulan äidin tekemät.

 Juhannusaattoiltana teimme jotakin hyvin poikkeavaa eli grillasimme;)
Syömäpuoli tuli kyllä hoidettua sen verran tehokkaasti,
että loppukuu saakin mennä huomattavasti kevyemmällä tankkauksella.

 Elämän pieniä iloja:
serkun kanssa jaetut viinirypäleet.

Jatkoa seuraa...

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannusreissulla osa I: "Etelä-Pohjanmaan pääkaupunki"

Heipä vaan jokaiselle täällä blogissa vierailevalle!
Joko juhannusjutut kyllästyttävät?
Niin tai näin, 
aion tallentaa tänne meidän perheen juhannusretken
ja vieläpä monessa osassa:D
 
Saimme kutsun juhannuksen viettoon lasten serkkujen luo Etelä-Pohjanmaalle.
Matkan varrelle sattui sopivasti osumaan alikersantti-tätin koti 
ja täti lupasi kokkailla meille jotakin syömistä.
Toinenkin täti oli paikalla, 
joten luvassa oli oikein sukulounas:)
 
"Jotakin syömistä" tarkoitti tässä tapauksessa määräämätöntä määrää hyvää ruokaa. Allekirjoittaneen mieltä lämmitti erityisesti se,
 että minua ajatellen oli keitetty uudet perunat ja ostettu silliä ja sipulia.
 Mikä onkaan parempaa?
Oikeita kesän makuja.
Ja niin hyvää.
 
 Jälkiruuaksi mansikkakakkua ja tuulihattuja.
Aina vaan paranee.

Parvekkeella riitti ihmeteltävää kaikille.
Nelly kunnostautui huutelemalla alhaalla kulkevien koirien perään.
Kaiteen raoista kurkistellessa kaikki näyttää takuulla normaalia jännemmältä.

Alikersantti-täti on tehnyt parvekkeestaan oikean hyötypuutarhan.
Emme onnistuneet edes pudottamaan yhtään ruukkua,
vaikka parvekkeella kävi välillä aikamoinen kuhina.
 
 Kuhina jatkui makuuhuoneen puolella,
jossa tätin sänky myllättiin niin maan perusteellisesti sekaisin.
 Parin tunnin automatka istumisineen tekee tehtävänsä
ja ylimääräistä virtaa riittää.

Hyvin syöneinä ja enimmät höyryt ulos päästäneinä matkamme jatkui vielä tovin,
mutta siitä sitten ensi kerralla.
Kesäkuun viimeinen viikko on alkanut.
Hyvää viikkoa sinulle!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta!



Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Eino Leinon runoelmasta
Hymyilevä Apollo

Hyvää juhannuksen aikaa jokaiselle puron varresa vierailevalle!

Tiedän, että kävijöiden joukossa on paljon sellaisia, 
jotka ovat töissä koko juhannuksen.
Osaa taas koko juhannus ei voisi vähempää kiinnostaa.
Jollekin juhannus tarkoittaa yksinäisyyttä ja kipeyttä.
Toiset mökkeilevät, sukuloivat, seikkailevat, tapaavat ystäviä,
lepäävät, lukevat, grillaavat, ovat vain.
Mitä sitten teetkin, 
katso välillä suvitaivaalle.
Se kaareutuu meidän kaikkien ylle.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kattilakaappi

on yllätyksiä täynnä.
Koskaan ei voi tietää mitä pitää sisällään tuo alati sotkuinen,
mutta tuikitarpeellinen kaappi,
johon "tuki & survo"-menetelmää käyttäen tavarat tungetaan.

 Tällä kertaa barbit olivat uimassa Pentikin piirakkavuuassa.
Aika rennolta tuo näyttää:)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

8 vuotta

päivänsankarin talopiirrustus parin viikon takaa
Aamusta iltaan touhua täynnä on pienen pojan päivä.
Vauvasta koululaiseksi varttunut.
Tietää tekniikasta enemmän kuin äitinsä.
Kengänkooltaan kuljemme suunnilleen samoissa.
Miettii, pohtii ja herkästi aistii tunnelmat ja mielialat.
Samaan aikaan kohellusta kuin sillä kuuluisalla päättömällä kanalla.
 Elämä yhtä suurta seikkailua.
Paljon onnea Kasper, 8 vuotta!

paita kevään me&i-mallistoa
p.s. "Pakko" mainostaa tuota paitaa,
koska se on yksi niistä äärimmäisen harvoista vaatekappaleista,
jotka on meille uutena ostettu.
Kivan näköinen, 
mutta kaksi sormen mentävää reikää komeili helmassa 
yhden (!) käyttöpäivän jälkeen...
Ja valitettavasti nyt ei voi syyttää valmistajaa.
 Pitänee yrittää suhtautua niihin elämänmerkkeinä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tavallinen äiti

Tämmöiseen runoon törmäsin facebookissa ja se kosketti todella. Mieluusti jaan sen kanssanne:
Tavallinen äiti
Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

Maaret Kallio
Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti (NACS) ja työnohjaaja.
(Esse 22.11.2011)
 Ja eräänä iltana puron varresa (yllä oleva kuva on vähän isomman "puron" varresta tästä läheltä) eräs tavallinen äiti peitteili kaikki pienensä nukkumaan. Tavallinen äiti oli nauttinut suuresti niistä kolmesta päivästä, jolloin oli kotona vain pikkupirpanan kanssa. Mutta nyt tavallinen äiti tunsi suurta kiitollisuutta siitä tuhinasta, joka kamarit taas täytti.
Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kahdestaan

...pikkupirpanan kanssa.
Iskämiehen työreissun ajaksi mummu ja tuta hakivat kolmikon mummulaan.
Jäimme Nellyn kanssa kahdestaan.
Outoa.
Hiljaista.
Mukavaa.
vaunulenkkejä
Nellyn mukavuudesta en mene vannomaan,
sen verran sydäntäsärkevän pontevasti pienin etsii sisaruksiaan.

Aamulla kierros Kasperin huoneessa - ei ketään.
Huutelua mummulan vintinpotaiden alaosassa -ei ketään ylhäällä.
Pullea käsi osoittaa ulos pihalle -ei ketään sielläkään.

Perheen ensimmäiselle lapselle tällainen tilanne olisi normaali,
mutta Nelly on syntynyt osaksi laumaa ja on lievästi sanottuna hukassa.

raktorista löytyi pappa
 Mutta onhan tässä hyviäkin puolia:
Aikaa sylitellä ja tissitellä vaikka kuinka paljon.
Syödä ja pukea rauhassa ja silti olemme ajoissa liikkeellä.

Kuulee sellaista, mitä ei ennen ole kuullut:
Nelly tykkää puhua leikisti puhelimessa. 
Paras puhelin on itkuhälytin tai kenkä.
Tänään hän "soitti" kenkäpuhelimellaan 
ja aloitti puhelun tuttuun tyyliin 
"hajoo, hajoo"-huutelulla. 
Puhelun lopuksi hän sanoi: "aamen"...
 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Taideteoksia

On ollut niin vauhdikas viikko, ettei ole bloggaamaankaan ehtinyt 
(viikon alussa olleet postaukset olin tehnyt aikaisemmin "säästöön").
Lasten uimakoulut iltaisin ovat pitäneet sopivan kiireisenä.
Kotokylällä ei uimakouluja ole,
joten se tarkoittaa aina ajomatkaa "isoolle kirkoolle" 
(etelä-pohojalaiset lukijat, sanotaanko se nuin? :D).
Toisaalta, uimakoulujen aikaan on voinut nauttia kesäelämästä 
kävelemällä rannalla ja syömällä jäätelöä. 
Sellaista pientä minilomailua omalla tavallaan.
kesävarpaat
Päivät kuluvat pihalla ja aamuisin pukemiseen ei mene kuin hetki.
Ei tarvitse tapella sukkahousujen tai sukkienkaan kanssa 
ja siitä yritän muistaa olla kiitollinen, 
koska talvella pukemisrumbasta sai totisesti tarpeekseen.
Kesämekon osaa jokainen kiskaista päälleen.

Tämän kaiken touhun keskellä olen unohtanut tallentaa tänne pari taideteoskuvaa.
En näitä kuvia täällä siksi esittele, että haluaisin jotenkin niillä leuhkia.
Monet tekevät varmasti paljon hienompia, jos vertailun tielle lähdetään.
Haluan vain säilyttää näistä taiteiluista muiston täällä, 
koska kuka tietää kuinka kauan/vähän aikaa ne kestävät.

Kasper oli koulussa tehnyt käsitöillä kevään aikana 
 käsinuken, sille sängyn ja sänkyyn peiton:

Ossi-pupu makoilee
Monenlaisia kädentaitoja on tarvittu ja harjoiteltu noita tehdessä.
Eikä valmista ole tullut heti, vaan tähän on tarvittu tunti jos toinenkin.
Ja taitavasti oli tuo sänky maalattu, 
koska kotiin asti ei ole tullut yhtään sellaista vaatetta, 
jotka olisivat maaliin sotkeutuneet
(ei se kyllä mitään olisi haitannut).
ahven
 Emmy taiteili katuliiduilla terassille erilaisia kaloja.
Hän itse oli kaikkein tyytyväisin tähän ahveneeseen.
"Ompa ainakin väriä", hän totesi:)
Muutenkin nuo katuliidut ovat olleet kovassa käytössä.
Onneksi välillä satoi, 
niin terassi puhdistui ja mahduttiin piirtelemään uusia kuvioita.

Kohta maistellaan raparperipiirakkaa:)
Mukavaa lauantain jatkoa jokaiselle!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kiinni on ja pysyy

Halutessaan (!!) lapset osaavat olla jo isoksi avuksi monissa kotitöissä.
Takapihan terassista otetaan toki kaikki hyöty irti 
ja se on mitä mainioin pyykinkuivauspaikka.
Sanoin Emmylle, 
että laittaa pyykit niin, ettei tuuli vie:

Arvelisin, että etualalla oleva pyyhe pysyy ainakin paikoillaan...

Aurinkoista viikon jatkoa!
Meillä uimakolu on tämän viikon iltoja hallitseva tekijä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Nyt niitä taas tulee...

nimittäin pienin, pullein kätösin poimittuja kukkakimppuja:)
 "Äiti, kato! 
Tää on sulle!"

 Kiitän ja kumarran.
Näiden voikukkien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa jokaiselle!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kesäkuun ensimmäinen

tarkoittaa kesäloman alkamista monelle.
Omat tehtäväni eivät muutu kesän myötä miksikään,
mutta Kasper aloitti tänään ansaitun ja odotetun kesälomansa.
Emmylle tämä kesä on viimeinen ennen kouluelämän alkamista.
Tai eskari se neitiä elokuussa odottaa, 
mutta onhan se kouluelämää sekin.
yllätyspalkinto
 Kevätjuhlissa on tapana muistaa kouluvuoden aikana eri tavoin ansioituneita
ja suureksi yllätyksekseen Kasper oli saanut palkinnon 
yhtenä monista innokkaista koulun shakkikerholaisista. 
Minusta oli mukavaa, 
että palkintoja ei ilmeisesti oltu jaettu paremmuuden perusteella 
vaan sen mukaan,
 ketkä olivat vuoden aikana aktiivisesti kerhossa jaksaneet käydä. 

Tämän kouluvuoden myötä heitetään nurkkaan kaksi vuotta palvellut koulureppu.
Vai mitä tuumitte, tuskin tästä enää ensi syksynä on mihinkään:
 
Pari viimeistä viikkoa piti jo toivoa,
että reppu jollain ihmeellä kestäisi loppuun saakka ja ihme tapahtui,
sillä pohja ei antanut periksi edes silloin,
kun reppuun oli kerralla tyhjennetty koko pulpetin sisältö.

Eivät ole reputkaan enää niin kuin ennen.
Veljelläni on suorastaan legendaksi noussut koulureppu,
joka ostettiin hänelle jostakin alennusmyynnistä ensimmäiselle luokalle.
Sen saman repun kanssa hän kävi koko yhdeksän vuotisen peruskoulun, 
kolme vuotisen ammattikoulun, 
sitten reppu piti välivuoden, kun velipoika oli armeijassa 
ja sen jälkeen repun hommat jatkuivat vielä ammattikorkeakoulussa neljä vuotta. 
Eli kyseessä on kohtuullisen hyvin oppinut reppu.
Olisikohan oppiarvo jotakin sen suuntaista kuin reppunomilogi AMK:)

Koristekirsikkapuu täydessä kukassaan
Oikein hyvää lomaa kaikille, joilla sellainen on!
Paljon onnea jokaiselle, 
joka näihin aikoihin on valmistunut tai päättänyt opintonsa jollakin asteella!
Ja me muut kiitämme sateesta, 
joka maata mukavasti virvoitti ja askellamme kohti kesäkuuta.