tiistai 31. joulukuuta 2013

Joulukuu summa summarum

Vuoden viimeinen kuukausi.
Vuoden viimeisen kuukauden viimeinen päivä.
Vuoden viimeinen kuukausikatsaus.
 
Kasperin kouluaskarteluja: poro ja lippunauha
J -juhla
Joulukuu on minusta vuoden juhlallisin kuukausi.
Ensin vietetään adventtia,
sitten juhlitaan Suomen itsenäisyyttä,
sitten eräällä bloggaajalla on synttärit;)
tulee varsinainen joulu ja
joulun jälkeen on uuden vuoden aika.
Juhlaa siis kerrakseen.

O - oleminen
"Kun sais olla vaan".
Tämä ajatus käy mielessä usein.
Ja sitten, kun se oleminen tulee mahdolliseksi,
ei se enää tunnukaan niin tärkeältä.

U - unentarve
Liekö tämän jatkuvan hämärän syytä,
mutta unentarve tuntuu paljon suuremmalta kuin kesällä.

L - liukkaus
Sitä on riittänyt ihan kotitarpeiksi tänä vuonna.
Nurmikon päälle en viitsinyt hiekoittaa,
vaikka tarvetta siihenkin olisi ollut.

U - ulkokengät
Tarvisin uudet.
En löytänyt kuin yhdet liian kalliit.
En ostanut.
"Kaikki töin", sanoi Nelly puolessa välissä joulukuuta...

K -kuukausipalkka
Pitkästä aikaa.

U -uskallus
Sitä tarvitaan joka päivä ja sitä toivon lisää.

U - uuuu niin kuin taustalaulu
En ole koskaan oppinut laulamaan toista ääntä 
tai taustoja millekään kappaleelle.
Olipas monta uuta....
Emmyn eskariaskarteluja
 
"Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat. 
Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat. 
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat."

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille hyvää ja siunattua Uutta vuotta 2014!
 
 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

No, onkos tullut kesä?

Kuva on tältä joululta tuolta puron varresta... Yleensä näkymä on tuollainen huhtikuussa.

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulumusiikkia

Minulle joululaulut ovat tärkeä osa joulun viettoa.
Useimpina vuosina kaivan joululaulu-cd:t ensimmäisten joulutavaroiden joukossa esiin 
ja nautin jouluisesta musiikista jo marraskuun alkupuolelta lähtien.
Vaikka vanhat cd:t pitävät ainakin meillä tiukasti pintansa, 
on välillä mukavaa saada jotain uuttakin jouluisten levyjen kokoelmaan.
Tänä vuonna tuo uutuus saapui Kuopiosta,
jossa Puijon kamarikuoro on syksyn aikana 
levyttänyt mainion joululevyn "Betlehemin tiellä".
 Levyn nimen mukaisesti jouluiset kappaleet muodostavat matkan, 
joka alkaa adventista, jatkuen joulun tapahtumiin Beetelehemissä 
ja päättyy tapaninpäivän rekiajeluihin ja lumileikkeihin 
(jotka tänä vuonna taitavat vaihtua vesileikkeihin).

Itse olen suuri kuoromusiikin ystävä 
ja tämä levy on ollut meillä tämän joulun soitetuin.
Googlettamalla kuoron nimen, 
löytyy tietoa miten tämän levyn voi halutessaan itselleen hankkia.
Tälle joululle ei enää ehdi, 
mutta ensi vuoden kalenteriinkin oli merkitty,
että joulua vietetään;)
Suosittelen lämpimästi ja samalla tiedoksi,
että tämä EI ollut maksettu mainos,
eikä kukaan ole minua pyytänyt tätä mainostamaan.

Ja hei, vielä ei ole aika laittaa joululevyjä kaapin perukoille.
Nyt niitä kuunnellaan:)

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulupäivän aamuna

Joulupäivän aamu.
Osa väestä nukkuu vielä, 
yksi rakentaa eilen saamaansa legosarjaa,
pienin pyörii siellä ja täällä.
Takana on jouluaatto, 
joka kulki kulkuaan välillä tuskastuttavan hitaasti (lasten mielestä) 
ja joulupukin käynnin jälkeen aivan liian nopeasti ("nytkö tämä päivä jo loppuu?").

Jouluruokaa, liian paljon.  En varmaan koskaan opi.
Joulukirkko ja lapsuuden ystävän kanssa veisatut jouluvirret.
Äänemme sopivat edelleen yhteen:)
Kynttilöiden sytyttämistä pihalle ja sisälle.
Sauna, uskaliaimmat kävivät pyörähtämässä "hangessa", 
jota ei oikeastaan edes ole.
Aattoillan viettoa neljän sukupolven kesken.
Lähes piinaavaa jännitystä ja odotusta.
Onneksi oli isomummun rollaattori-mersu, 
jolla saattoi ajella, kun energiaa oli liikaa.

Ja viimein odotus palkittiin.
Tuli pukki, 
tuli lahjoja, 
tuli hirveä hässäkkä, 
tuli ilon kiljahduksia.
Ja lopulta tuli hiljaisuus.
Oi, Jouluyö.
Kasper teki poron koulussa

Tänään teemme sen, 
mikä on arjen pyörittämisen kannalta välttämätöntä.
Muutoin olemme.
Leikimme.
Pelaamme.
Ja jatkamme jo eilen alkanutta karkkipäivää.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää ja rauhallista joulua!

Ei voi sanoa, että Puron varresa hiljennytään joulun viettoon,
mutta valmiina joulun viettoon kyllä ollaan.
Huomista iltaa odotetaan kovasti.
On tehty se mitä on ja loput jätetään tekemättä.


"Mulle käy kaikki, mitä pukki tuo."
" Ei paketin koolla ole väliä, mulle kaikki sen sisältö on suurta."
"Nyt pitää nukahtaa äkkiä, niin huominen tulee myös äkkiä."
"Nukkuisimpa aamulla oikein pitkään, niin ilta tulis nopiampaa."
"Mää en kyllä laula sille pukille mittään."
"Ei tuu uni."
Näitä lauseita olen poiminut sieltä täältä päivän mittaan kuulluista keskusteluista.
Odotus ja jännitys on aitoa ja lähes käsinkosketeltavaa.

Haluan toivottaa jokaiselle blogini lukijalle rauhallista ja levollista joulua!

Jospa tämä joulu voisi tarjota jokaiselle sitä, 
mitä itse kukin eniten tarvitsee:
lepoa väsyneelle, 
rauhaa levottomalle, 
seuraa yksinäiselle, 
lohtua murheelliselle,
toivoa toivottomalle, 
suuntaa sitä kysyvälle.

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, 
sitäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, 
sitäkö joulu on?
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme  joulun Lahja,
seimen luona annetaan.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu

...joulu on jo ovella.
 Pyhäaamu alkoi kuusen koristelemisella.
Hieman piti latvasta typistää,
jotta saatiin tähti mahtumaan.
Koristeita riitti lähes joka oksalle,
parhaimmille kaksi.
Mutta kyllä se vaan tulee joulu tupaan,
kun kuusi seisoo paikallaan:)
 Tällainen on tämän vuoden kuusi.
Ulkona vihmoo vettä 
ja on niin liukas, ettei tahdo tohtia kulkea mihinkään.
Illaksi lapsille tuli vielä kutsu koristelemaan mummulankin kuusi.
Kameran mokoma temppuili,
joten yhtään kuvaa ei tullut,
mutta mummulankin kuusi saatiin puettua 
kohtuulliseen runsaaseen jouluasuun.

Jännitystä alkaa olla selvästi ilmassa.
Sen huomaa tavallista vauhdikkaammista leikeistä ja jatkuvasta puheenpölinästä.
Ei meillä yleensäkään ole hiljaista,
mutta tällä hetkellä on koko ajan joku 
kikatus/kälätys/hihitys/nahina/nuhina päällä.
Mummulla ja pappalla soivat korvat varmaan vieläkin meidän lähdön jälkeen.
Vielä kaksi yötä pitäisi jaksaa.

Nyt talo alkaa hiljentyä.
Uunista leijailee hyvä tuoksu:
 Otettiin vähän varaslähtö ja pistettiin kinkku paistumaan jo tänään.
Ja takuulla aion maistiaiset ottaa ennen nukkumaanmenoa...:)

Rauhallista sunnuntai-iltaa!
Voikaa hyvin ja kiitokset kaikille täällä kävijöille!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulutunnelmissa

Nyt alkaa olla jouluolo:)
Kuusi (kiitos omalle isälleni!) sulaa ja kuivuu pesuhuoneessa.
Huomenna se saa koristeet ylleen.
Jonkinlaisen jouluraivauksen myötä kynttilät syttyivät,
kauppa-asiat on suurimmaksi osaksi hoidettu 
ja jäljellä olevista tehtävistä selviämme kyllä.
Tänä jouluna jouluvalmistelut ovat olleet aika minimaalisia,
eikä se edes häiritse minua mitenkään.
 Huomenna syttyy viimeinen adventtikynttilä.
Varastosta löytyi kesällä kirpparilta ostettu Disneyn joulu-dvd
ja sitä katsomme porukalla.
Vilkaisu ulos lupaa myös kuntoilua lumitöiden parissa.
Ei paha.

Rauhallista lauantai-iltaa ja viimeisen adventin aattoa!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tonttuja siellä, tonttuja täällä

Tähän aikaan vuodesta ei kai ole mikään ihme, 
että tonttujen nähdään liikkuvan milloin missäkin.
Nämä tontut ovat kuitenkin syntyneet tämän vuoden aikana mummulassa,
kun mummu on pannut puikot suihkimaan.
Kuvan tontut muuttivat Savon maille, 
mutta saman tyylisiä tonttuja on luvassa mummulankin jouluun.
Joulupukki, muori ja pikkutontut ovat saaneet ylleen 
tonttulakkien lisäksi villapuserot, mekot/housut ja töppöset.
Kyllä on jälleen todettava, 
että itsetehdyt koristeet voittavat mennen tullen kaikenlaisen muovitavaran.
Ja mikä siinä onkaan, että tonttuja vähän aikaa katseltuaan, 
ne alkavat muistuttaa jotain tuntemaansa tai tietämäänsä ihmistä:)
En tosin näin julkisesti ala tähän kirjaamaan,
ketä nämä tontut mielestäni muistuttavat:D
 Huomenna alkaa taas uusi viikko.
Tiedossa on ainakin koulun joulujuhla, 
joulukorttien jakamista iltalenkillä, 
toivottavasti myös leipomista ja kodin koristelua. 
Päivät menevät työn touhussa, mutta onneksi työ on sellaista, 
ettei kukaan tule moitimaan, 
vaikka työpäivän aikana joululauluja laulaakin.
No, Nelly ehkä saattaa kommentoida 
niin kuin yleensäkin aina mun laulaessa: "Äiti, hopeta!".

Hyvää yötä, uusi viikko alkakoon!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hyvää viikonloppua!

Hyvää kolmatta adventtiviikonloppua kaikille lukijoille!

Toivon huomiseksi suuria ihmeitä:
- että juurikaan ketään muuta ei kiinnostaisi lähteä jouluostoksille
- että kaikki tarvittava löytyisi parissa tunnissa
- ja ennen kaikkea, muistaisin mikä joulussa on olennaista

Eiköhän tämä tästä... :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Sääilmiöitä

Säätilat näyttävät vaihtelevan vauhdilla.
Ensi yöksi on luvattu myrskyä 
ja minäkin kävin varmuuden vuoksi nostelemassa lyhdyt 
ja muut "arvoesineet" suojaan, 
etteivät paiskaudu pitkin pihoja. 
Lapset asensivat otsalamput sänkyjen viereen, 
niin ei tule yöllä hätä, vaikkei sähköjä olisikaan.

Tänään on taivas vihmonut vettä ja joka paikka on pelottavan liukas.
Pari päivää sitten taivas ei ollut harmaa, vaan siellä näkyi:
 Anteeksi surkea, hämyisä kuva, 
mutta ehkä siitä saa kuitenkin selville sen, mitä pitääkin
eli sateenkaari joulukuussa.
En muista, että olisin koskaan ennen nähnyt sateenkaarta näin loppuvuodesta.
Hienolta näytti.

Joulukuu kulkee vauhdilla eteenpäin.
Blogimaailman jouluvalmisteluihin ja joulunodotukseen 
en taida tänä vuonna päästä kovinkaan hyvin mukaan. 
Se hieman harmittaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.
Uudenlainen työarki on vienyt mennessään 
ja iltaisin lapset ovat ansainneet äidin, 
joka istuu koneen ääressä vasta talon hiljennyttyä.

Kaikki täällä vierailevat, kiitos käynnistänne!
Olette suuri ilonaiheeni:)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Jouluruuhkassa

En yleensä koe, että ottaisin joulusta mitään stressiä tai suurta paniikkia.
Joulu tulee, valmistelin minä sitä tai en.
Leivon herkkuja jouluksi ja koristelen kotia joulukuntoon siksi, 
että ihan vilpittömästi pidän siitä hommasta. 


On kuitenkin yksi paikka, 
jossa poden jonkin asteista jouluahdistusta: kauppojen jouluruuhka.
"Ahistus" alkaa siitä, että ajan tupaten täynnä olevan kaupan parkkipaikalle 
ja yrittän epätoivon vimmalla löytää jostakin sellaisen kolon, 
johon pienen tila-auton saisi sujuvasti tungettua. 
Minkäälaiset taskuparkkeeraukset 
tai muut vastaavat, lähes akrobatiaa vaativat pysäköintimenetelmät,
 eivät minun kohdallani tule kuuloonkaan.
Tarvittaessa jätän auton e-ritä-täin kauas ja kävelen... 
asia, josta mieheni jaksaa repiä huumoria vuodesta toiseen.

Kun viimein pääsee kauppaan sisälle,
joka paikka on tietenkin täynnä joulukansaa.
Vaikka kuinka olisi kotona lähtiessä miettinyt ja ylös kirjannut asioita,
joita kaupasta pitäisi mukaansa ottaa, 
aina jotakin (tärkeää) unohtuu.
Viimeistään hedelmä- ja vihannesosastolla tulee sellainen olo,
että nyt äkkiä kotiin.
Olo on kuin sohjoon juuttuneella polkutraktorilla: 
ei oikein suju...mikään.


Tämän päiväisen jouluruuhkan jälkeen en haluaisi sinne enää palata.
Tiedän kuitenkin palaavani.
On tavaroita, jotka eivät kävele itsestään Puron varteen.
Ehkä seuraavalla kerralla täytyy yrittää olla paikalla heti ovien avautuessa,
jos silloin olisi vähemmän vilskettä.

Rentoa lauantai-iltaa!
Olisi hauska kuulla, onko blogin lukijoissa sellaisia, 
jotka tykkäävät jouluruuhkista.
Uskon, että niitäkin löytyy.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!

"Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen."
(virsi 581:1 Simojoki-Kaskinen)
 
 Tänään on aika kiittää isänmaasta ja äidinkielestä.
On aika kiittää siitä, 
että edelleen lippunauhojen värit ovat sinivalkoiset.
Näitä samoja tuntoja oli aistittavissa myös itsenäisyyspäivän 
juhlakonsertissa Tampere-talossa.
Olin hyvin vaikuttunut.
Lisää tällaista tulevinakin vuosina.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalentereita ja muita tuliaisia

Joulukuun toisena päivänä on hyvä puhua joulukalentereista,
sillä ainakin omaan joulunodotukseeni tuo 
24 luukkua sisältävä kartonkiläpyskä kuuluu aivan oleellisesti.
Jos joulukalenteri tai adventtikalenteri olisi täysin nimensä mukainen, 
sen kuuluisi alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyä joulupäivään. 
Käsittääkseni tämmöisiäkin kalentereita on saatavilla. 
Ainakin joskus Suomen Lähetysseura on niitä myynyt, 
tosin tästä vuodesta en tiedä.

Puron varren lapset saivat tavalliset suklaakalenterit 
ja niiden lisäksi tämän vuoden joulukuun etenemistä seurataan kuvakalentereista, 
jotka matkasivat meille Itävallan pääkaupungista, Wienistä saakka.
Kävi nimittäin niin, että Savon täti lähti miehensä kanssa pienelle joulunalusreissulle 
ja he saivat houkuteltua mummulasta pappankin mukaansa 
(kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tietäisitte vaan kuinka monta puhelua se vaati).
Kun pappa kotiutui reissusta oli hänellä kassissa monenmoista tuliaista Puron varteenkin ja Savon täti oli laittanut vielä sekaan omat tuliaisensa eli kalenterit.
Nyt onkin aamuissa entisestään tohinaa, 
kun ennen päivän touhuja pitää ehtiä avata kaikki kalenteritkin.
Nämä kalenterit pysyvät pystyssä kolmiulotteisuutensa ansiosta 
ja niille on jo kehitelty jatkokäyttöä joulun jälkeen kruunuina ja muina päähineinä.
 Mozartin kuulia (nam, nam!), legoja ja koruja.
Jokainen suhtautui tuliaisiin tyylillään.
Siinä missä yksi pisti korun kaulaansa ja kulki kotona peilin ohi joka välissä 
ja ihaili korua kaulassaan, 
toinen oli sitä mieltä, että parasta oli ehdottomasti se kuplamuovi, 
johon korut oli pakattu...
Kasper rakentaisi legoilla vaikka koko ajan.
Tuliainen oli perin mieluisa:)
 Ja tätä kuvaa katsoessa tuli tunne, 
että taidan keittää iltateetä 
ja napata sen kanssa yhden kuulan. 
Vain yhden. 
Eikä enemäpää. 
Varmasti.

Makoisaa viikon jatkoa!
 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Suuresti ihastellen olen lukenut monia, monia blogeja, 
jotka huokuvat alkavan joulunajan tunnelmaa.
Kaunista, tunnelmallista, jouluista.


Puron varren adventti alkoi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 
jolloin muiden jo nukkuessa valvoin siihen saakka, 
että kello löi puolen yön tunnit ja jouluradiosta kajahtivat Hoosiannan sävelet.
Tästä "jouluradiovalvojaisista" on tullut oma, hiljainen adventtiperinteeni.

 Myöhemmin päivällä lauloimme uudestaan Hoosiannaa kirkossa 
ja nautimme kirkon jälkeen kirkkopuurot, jotka seurakunnalle tarjottiin.
Tänään on tuiskuttanut uutta lunta, joten lumitöitäkin on riittänyt.
Lapset kävivät laskemassa mäkeä naapurissa 
ja viimeinkin saimme käytyä läpi koko perheen mono- ja luistintarpeen.
Tavara kiertää sen mukaan, miten jalat kasvavat. 
Yhdet monot, ja ehkä yhdet luistimet täytyy hankkia. 
Ei paha:)

Nyt nukkumaan, huomenna edessä uudenlainen arki.
Tunnelmallista joulukuuta!