maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lepposasti lomalla

Mennyt viikonloppu oli kaikkea muuta kuin tavallinen.
Saimme mummulta ja tutalta lupauksen lastenhoidosta,
joten pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon 
ja hurautimme hieman ylemmäs tätä koto-Suomea.
Lähtö oli viimeiseen asti epävarmaa, mutta niin vain pääsimme matkaan.
En salaile ollenkaan, että oli todella mukavaa 
päästä irtautumaan arkisesta elämästä hetkeksi. 
Otin kyllä kaiken irti siitä, 
ettei tarvinnut huolehtia muista kuin itsestään, 
ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei siivota. 
Sai valvoa tai nukkua, kun huvitti. 
Tulla ja mennä 
tai sitten olla tulematta ja menemättä.

Kumpikaan meistä ei ole mitään himoshoppaajia,
joten kaupoissa kiertely jäi aika vähäiseksi.
Panostimme enemmän siihen, 
että nautimme jonkun muun tekemästä hyvästä ruuasta,
jonka sai syödä ilman kiirettä ja keskeytystä.


Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä teatteriin.
Mutta lähdön ollessa niin epävarmaa,
emme uskaltaneet varata lippuja etukäteen,
joten luonnollisesti ne olivat loppuneet.
Saimme kuitenkin tilalle -uskallan sanoa- parempaa.
Sattumalta hoksasimme, että lauantai-iltana olisi tarjolla musiikkia.
Suomalaisen gospel-musiikin yksi pitkäikäisimmistä yhtyeistä piti konsertin
ja mekin suuntasimme kulkumme sinne.
Edellisen kerran olin kuunnellut Exit-yhtyettä yli kymmnen vuotta sitten livenä.
Mutta hyvä oli soitto ja sanoma edelleen.


Monin tavoin ravittuina palasimme illalla hotelliin 
yhdessä juhlivan kaupungin kanssa.
Ja kaupunki todella juhli. 
Kesken konsertin yleisölle tiedotettiin, 
että Kärpät oli juuri voittanut Suomen mestaruuden.
Oli muuten ensimmäinen kerta, 
kun olen taputtanut jääkiekkotulokselle kirkossa...
Mekin kävimme torin rannassa kävelemässä ja katselemassa 
miten mestaruus pisti kaupungin sekaisin. 
Aika huvittavaa, mutta samalla jotenkin kivaa.
 On aina mukavaa, 
kun löytää yhteisöllisyyttä odottamattomista paikoista.

Sunnuntaina oli jo hoppu kotiin.
Edelleen puhun tavallisen arjen puolesta,
mutta nämä säännön vahvistavat poikkeuksetkin ovat aikasta mukavia:)
Viikonlopun herkutteluja sulatellaan varmaan koko loppu viikko.
Onneksi on tiedossa haravoimista niin omalla pihalla 
(vaikka yllätykseksemme täällä oli melkein koko piha haravoitu) 
kuin lippukunnan haravointitalkoissakin.

Olkoon alkanut viikkosi aurinkoinen!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen pääsiäispäivä

Sunnuntai, ensimmäinen pääsiäispäivä, 
valkeni aikaisin ja aurinkoisena.
Koska kaikkien aamutouhut saatiin hyvässä tahdissa tehtyä,
päätimme lähteä retkelle läheiselle näkötornille.
Evästä reppuun ja menoksi.


 Ajellessamme kohti näkötornia aurinko paistoi, 
taivas loisti huikaisevan sinisenä ja ilma oli lämmin.
Ei olisi voinut pääsiäisaamun sää enää siitä parantua.


Mieleen nousi vanha ortodoksiliturgia: 
"Kristus nousi kuolleista, 
kuolemalla kuoleman voitti 
ja haudoissa oleville elämän antoi" .

Ja hyvin saattoi kuvitella,
miten kaiku metsän takaa vastasi:
"Totisesti ylösnousi".

Autonpohjia säästääksemme emme ajaneet ihan perille saakka,
vaan kävelimme viimeiset sadat metrit.
Muutamaa kurapaikkaa lukuunottamatta 
rattaatkin rullasivat ihan kelvollisesti
ja kantoliinan avulla pieninkin retkeilijä 
saatiin näkötornille asti.
Uni maistuikin koko reissun ajan.

Näkötornin näkymät ovat tyypillistä maisemaa 
tälle seudulle: suota ja metsää.
Ei siis mitään niin kovin erikoista, 
mutta tässä tapauksessa tärkeintä ei kai olleetkaan näkymät, 
vaan yhteinen retki.
Ja mitä olisikaan retki ilman eväitä?
No, ei ainakaan mikään retki.
Nuotio sytytettiin ja makkarat maistuivat hyvälle,
niin kuin ne aina ulkoilmassa maistuvat.


Jälleen kerran tuli todistettua,
että aina ei tarvitse lähteä kauaksi.
Läheltäkin löytyy monta mukavaa retkipaikkaa.


Ja kotiin palatessa oli vuorossa ainakin 
lasten kovasti odottama, 
jo perinteeksi muodostunut, munan metsästys.
Ja löytyihän niitä. 
Pääsiäismunia.
 
 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäislauantai

Ilta-aurinko paistaa likaisten ikkunoiden läpi.
Kevään ensimmäinen kunnon pyörälenkki tuli tehtyä todella kauniissa 
ja keväisessä (ehkä jopa kesäisessä) säässä.
Ajatukset askaroivat pääsiäisen tapahtumissa 
ja samalla järjestäytyivät huomiseen ja koko loppuviikkoon.
Kalenteri sanoo, että tänään on maanantai.
Oma mieli kertoo, että tänään on pyhä.
Mennee hetki, ennenkuin kalenteri ja pää kohtaavat,
mutta jospa sekin tapahtuisi ennen loppuviikkoa.

Ennen pääsiäispyhiä meillä kaikilla oli vahvasti sama ajatus siitä,
että kaikkein paras paikka pääsiäisen vietolle on oma koti.
Ainakin tämän vuoden pääsiäisenä.
Ja sitä se myös oli.
Olimme onnekkaita, koska kaikki eivät ajatelleet samalla tavalla 
ja niinpä saimme pitää luonamme mukavia vieraita useana päivänä.

Pääsiäislauantai alkoi kovalla innolla ja tohinalla,
kun perinteinen trullipäivä valkeni.
Loppujen lopuksi Puron varresta ei lähtenyt liikkeelle 
yhtään perinteistä trullia eli pääsiäisnoitaa. 
Sen sijaan yksi miespuolinen trulliukko 
ja kolme pääsiäiskissaa lähti matkaan.

Virpomislorukin muistettiin oikein 
(vrt. alempi postaus Nannan versiosta...)
ja palkkasaalis oli mitä parhain.
Tuoreutta ja terveyttä käytiin 
meillekin virpomassa yhteensä 34 trullin voimin.
Trullittelun ja herkuttelun jälkeen alkoi uusi odotus,
kun luvassa oli serkkujen perheen vierailu.
Ja iltapäivä ja ilta kuluivatkin mitä iloisimmissa merkeissä sisällä ja ulkona.
Pääsiäiskokot jäivät meiltä tänä vuonna kokonaan välistä,
kun touhua ja tekemistä riitti siinä määrin,
ettemme lähteneet enään Puron varresta mihinkään.

Kaikkein pienin serkuista vietti ensimmäistä pääsiäistään 
nukkua tuhisten (pikkuinen mahtui nukensänkyyn, 
jonka vaarini on tehnyt minulle, kun täytin 3 tai 4 vuotta), 
sylistä syliin kiertäen 
ja välillä maitoa tankaten.  
Kyllä ne vauvat ovat ihania ja pieniä 
ja suloisia ja hellyttäviä jajajajajajaja....:)

Illan hämärtyessä  ja pimeyden hiipiessä paikalle,
Kasperin huoneen lattialle levitetyltä siskonpediltä kuului rauhallinen tuhina.
Seuraavana aamuna klo 6.14 samaisella siskonpedillä oli tyynysota käynnissä.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntaista pääsiäiseen

Ihan vielä aika ei ole kulkenut palmusunnuntaista pääsiäiseen saakka.
Päivän tihkuttanut vesisade sopii kaiketi ihan hyvin pitkäperjantain tunnelmaan,
mutta illalla aurinko näyttäytyi pilvien takaa ja muistutti,
että valoa ja iloa kohti olemme menossa.
Pääsiäisaamu kolkuttelee jo ovella.
 
Vasemmalla Emmyn ja oikealla Nannan askartelut
Mennyt viikko on taas ollut monella tapaa touhukas.
Pihalla olemme ihastelleet kukkapenkeistä esiin työntyviä uusia, 
vaaleanvihreitä kasvinalkuja. 
Sisällä olemme tehneet tilaa uudelle
 raivaamalla kodinhoitohuoneen nurkkia
ja tyhjentämällä "autotallia", 
johon olisi tarkoitus jollakin aikataululla remontoida
 vähän lisää tilaa olla 
ja elää (ja kerätä tavaraa...).
 
Kasperin kukko
Huomisessa odottavat aamutuimaan virpomiset muutamissa tutuisa paikoissa 
ja sitten saamme kylään lasten serkkujen perheen.
Pääsiäisen valmistelut ovat sujuneet aika löysin rantein 
"tehdään mitä ehditään ja jaksetaan" -periaatteella.
Pääsiäisen tärkein sanoma julistaa vapautusta kaikesta, mikä painaa.
Siihen vedoten en jaksa panikoida muutamasta pesemättömästä ikkunasta, 
vinksin vonksin järjestyksestä täällä sisällä 
tai mistään.
 Kun menin peittelemään tytöt nukkumaan, 
kysyin vielä Nannalta, että muistaako miten virpomisloru meni.
Vastaus: "Muistan, muistan. 
Virvon varvon varvasta, hikistä ja karvasta."

Että semmosta.
"Hyvä äiti"-pisteitä taas ropisee.
Kuka haluaa meidät huomenna virpomaan....?
 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Maailman tavallisin lauantai

Tänään on aurinko paistanut ja minun piti pestä ikkunat.
No en sitten pessyt.
Pesin lasten talvikenkiä.
Tai kone pesi ja sauna kuivaa parasta-aikaa.
 Narsissit tuovat kevätväriä keittiöön.
Toivottavasti kestäisivät oikein pitkään.
Rairuohotkin kasvavat mukavasti, ainakin vielä.

Olen ihan toivoton viherpeukalo.
Minusta kaikenlaiset kukat ja kasvit tuovat kodikkuutta ympärilleen,
mutta kertakaikkiaan en saa menestymään mitään kasviin viittaavaakaan.
Ehkä juuri ja juuri saan raihruohon pysymään hengissä pääsiäisen ajan. 
Siksi näistäkään narssisseista ei varmaan pitkäikäiseksi iloksi ole.
 Tänään on ollut niin tavallinen lauantai kuin vain olla ja voi.
Olen yrittänyt tehdä kotihommia, isäntä oli töissä,
lapsilla on ollut kavereita kylässä,
käytiin kaupassa, lämmitettiin sauna, 
vähän herkuteltiin ja sitten nukkumaan.
Ei niin mitään erikoista.

Ehkä on toisinaan tarpeen kirjata ylös näitä ihan tavallisen päivien tapahtumia.
Tai välillä kyllä tuntuu, ettei meillä muunlaisia päiviä olekaan.
Siitä tavallisuudestahan tämä taival suurimmaksi osaksi rakentuu.
Tavallista tai tavatonta lauantai-illan jatkoa kaikille!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 5/5

Viimeistä arkikuvahaastepäivää viedään.
Tätä haastetta on ollut kiva tehdä,
vaikka vielä kivempi olisi ollut,
jos olisi ollut mahdollisuus tehdä tämä perättäisinä päivinä.
Tänään Puron varresa on kylvetty pääsiäisohraa osa 2.
 Viime perjantaina kylvetyt ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa:
 Kylvön ja kastelun jälkeen laitoin ohrat aika tiukkaan muovipussiin 
ja pistelin reikiä päälle. 
Itäminen oli aikaisempiin vuosiin verrattuna supernopeaa.
Välillä on hyvä ottaa myös rennosti.
Nannalta se käy.
 Ja kiikkuminen on aina yhtä kivaa.
Talvella kiikut olivat jonkinlaisella tauolla hetken aikaa,
mutta nyt todella kovassa käytössä.
 Puron varsi on aika karun näköinen,
kun mikään ei vielä kasva.
Ohut jääpeite veden pinnalla aamupäivällä
näytti kauniilta pitsiltä.

Tähän päättyi arkikuvahaaste tällä erää.
Jotain vastaavaa voisi kyllä kokeilla joskus toisella kertaa.
Hyvää viikon jatkoa!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 4/5

Pyhäpäivästä huolimatta arkikuvahaaste jatkuu.
Ja oikestaan se sopii tähän päivään oikein hyvin,
koska Puron varresa ei ole puuhattu mitään erikoista.


Aamu alkoi varsin koleassa säässä,
joten isäntä laittoi tulet leivinuuniin.
Siitä huokuva lämpö on aivan erilaista verrattuna
öljylämmityksestä aikaansaatuun "keinotekoiseen" lämpöön.
Pakastimesta löytyi sopivasti karjalanpiirakoita,
jotka saatiin paistettua uunin lämmössä.


Kolea sää muuttui kauniin aurinkoiseksi kevätpäiväksi
ja sain pakotettua itseni kävelylenkille pitkästä aikaa.
Lyhyt lenkki paljasti karun totuuden:
kunto on huonontunut rajusti viimeisien kuukausien aikana,
kun en juurikaan ole lenkillä käynyt.
Kovasti olen taas elämäntaparemonttia tekemässä 
tai ainakin edes vähän petraamassa liikunnan lisäämisellä.
Nyt tietkin ovat sulat ja lähes kuivat,
joten lenkilläkään ei tarvitse pelätä kaatumista.
Ja pyöränkin voisi kaivaa varastosta esille talvikauden jälkeen.

Lenkillä oli hyvä miettiä kaikenmaailman asioita.
Järjestellä päässään tulevaa viikkoa ja sen mukanaan tuomia asioita.
Suunnitella, haaveilla ja vähän huolehtiakin.


Poikkesin myös pellon viertä joen rantaan.
Vielä ei joki virtaa vapaana,
mutta jäljellä oleva jää on lähes seitin ohutta.
Arvelen, että alkavan viikon aikana loputkin jäät saavat kyytiä.

Tuuli puhalsi, mutta lieko syynä flunssan jämät vai mikä,
mutta vielä ei kevät tuoksunut kovin vahvasti.

Tämmöisiä arkipuuhia tänään pyhänä.
Katsotaan minä päivänä saan tehtyä haasteen viimeisen osan.
Mukavaa pyhäillan jatkoa!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 3/5

Kävi niin kuin vähän arvelinkin,
etten pysty tätä arkikuvahaastetta peräkkäisinä päivinä tekemään.
Mutta eipä sitä varmaan missään ole määrättykään,
että niin täytyisi tehdä.
Haaste on siis Heivatut kudelmat-blogin MariJ:ltä 
ja sen saa napata mukaansa kuka vain haluaa.

Torstaina napsein kuvia,
mutta julkaisen ne vasta tänään.
Joten, tällainen oli torstai Puron varresa:
 Edelleenkin olimme vain omalla väellä koolla,
joskin nuorimmainen alkoi olla jo paremmalla tolalla.
Kaapista löytyivät ainekset "mummun suklaakakkuun",
joten ei muuta kuin vuuat jauhotukseen ja taikinan tekoon.
Hyvältä maistui, niin taikina kuin valmiit kakutkin.
Iltapäivällä uskaltauduimme käymään vähän ulkonakin.
Raitis ilma virkisti pitkän "sisäkauden" jälkeen.
Aurinko paistoi, mutta tuuli teki ilmasta aika kylmän.
Torstaina saimme ensimmäisen tuulahduksen pääsiäistä,
kun nämä kolme pupua yllättivät meidät kurkkimalla ikkunasta sisään:)
Nanna antoi niille jo nimetkin: "Nöppi, Nöpö ja Nöpönenä".
Ja illan tullen pienimmät halusivat samaan sänkyyn.
He nukahtivat sikin sokin miten sattuu,
mutta olivat sitten unessa kääntyneet täsmälleen samaan asentoon.

Räntäsade riemastutti äsken läsnäolollaan,
mutta sitä huolimatta toivottelen hyvää lauantai-iltaa kaikille!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 2/5

Heivatut kudelmat-blogin MariJ:ltä saatu arkikuvahaaste jatkuu.
Tarkoitus on siis viitenä päivänä julkaista viisi kuvaa arjesta.
Tällaista keskiviikkoa on Puron varresa vietetty:
 Keskiviikkoisin Kasperin koulu alkaa vasta kolmannella tunnilla
ja se tietää mukavan pitkää ja kiireetöntä aamua.
Koska tänäänkin vietimme päivää ihan vain oman väen kesken,
aamulla oli lupa pelata hetken aikaa joululahjaksi saatua maatilapeliä.
 Ja mitäpä se olisikaan aamu ilman sänkyjen petaamista?
Hetken aikaa kamarit näyttävät olevan hyvässä järjestyksessä,
kun päiväpeitot ovat suorassa ja tavarat suunnilleen ojennuksessa.
 Sämpylöiden leivontaa.
 Ja ruuaksi perunapuuroa, kalapuikkoja, 
kermaviilikastiketta ja porkkanaraastetta.
Kun talo illalla hiljeni,
kaivoin esiin kaapista löytämäni vanhan pääsiäismunan
ja suklaanhimossani söin sen.
Yök!
Suklaakin voi kai vanheta.
Olisi pitänyt tyytyä sämpylöihin.
 
Tämän haasteen saa edelleen napata mukaansa jokainen,
joka haluaa.
Hyvää viikon jatkoa kaikille!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 1/5

 Sain Heivatut kudelmat-blogin MariJ:ltä haasteen 
blogata viitenä päivänä viisi kuvaa arjestani. 
Kiitos haasteesta!
En vielä tiedä tulenko bloggaamaan viitenä peräkkäisenä päivänä,
katsotaan miten aika ja rahkeet riittävät,
mutta jollakin tahdilla luvassa on viisi kuvaa viitenä päivänä 
Puron varren tavallisista puuhista.

Tämä päivä poikkesi normaalista tiistaista siinä,
että vietin sen pelkästään omien lasteni kanssa.
Nuorimmainen on kuumeessa,
joten en voinut tehdä töitä tänään.
Keittiön "aamuraivausta" suorittaessani 
Nanna innostui tekemään Emmyn joululahjaksi saamaa palapeliä.
Pyykinpesu on yksi suosikki kotitöistäni.
On mukavaa laittaa puhtaita vaatteita kuivumaan ja 
taitella ne sitten kuivina kullekin omiin pinoihinsa.
Pyykinpesua riittää melkein joka päivälle.
Keittiö on meillä se paikka, jossa on oikeastaan koko ajan joku.
Lapset tykkäävät touhuta pöydän ääressä omia juttujaan samalla,
kun laitan ruokaa, täytän astianpesukonetta tms.
Välipalan syönti hoituu siinä samalla.
Yksi täysin odottamatonkin asia mahtui tähän päivään.
Postilaatikosta löytyi Trendi-lehti.
En ole kyseistä lehteä tilannut ja jokainen,
joka tuntee minut "livenä" ymmärtää varmasti miksi en.
PeePee ja sana trendi, eivät kohtaa millään tasolla.
PeePee on kaikkea muuta kuin trendikäs, muodikas ja näyttävä.
Siksi en ymmärrä, miksi tästä lehdestä tuli näytenumero.
Luultavasti minulle on joskus tullut saman kustantajan joku muu julkaisu.
Ei oikein iske minuun tämä lehti.
Ja viides ja viimeinen kuva on tyypillinen tiistai-illan kuva.
Partiossa vierähti tämäkin tiistai-ilta,
niin kuin melkein joka viikko.

Huomenna sairastuvan pyörittäminen jatkuu.
Meillä on hassu pieni kuumepotilas,
joka on varsin hyväntuulinen,
mutta lämpöä riittää.

Haasteeseen kuului, että joka päivä haastetaan mukaan joku bloggaaja.
Tämä haaste on mennyt jo monelle sellaiselle bloggaajalle,
jolle sen olisin itsekin laittanut,
joten en haasta mukaan ketään nimeltä mainiten.
Toivon, että joku nappaa tämän haasteen mukaansa 
ja jättää siitä kommenttilaatikkoon merkinnän, 
niin voin tulla sitten kurkkaamaan 
millaisia kuvaviisikoita on napattu tavallisesta arkipäivästä.