Sunnuntai-iltana

Sateisena sunnuntai-iltana istahdan hetkeksi koneen ääreen.

Sekoittelen teekuppia, joka on aina aluksi liian kuumaa.

Viikonlopun pääväri on kaiketi ollut punainen.

 Istutin pariin kukkalaatikkoon punertavia kanervia 

ja perkkasin puolukoita, joita isä oli käynyt poimimassa.

Talossa on hiljaista, 

koska osa väestä on hakemassa Savon tätiä junalta. 

Puron varresta ei mitään uutta.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

 

Hyväntekeväisyyttä hölkäten

Ulkona on todella syksyinen perjantai-ilta. Vettä sataa, tuulee ja pihalyhtyjen valot kiiltävät märällä terassilla. Sisällekin sytytin muutamat kynttilät pimeää pois pelottamaan. Viikkosiivous saatiin hoideltua alta pois, niin huomenna voi keskittyä johonkin muuhun. Takana on hyvin tavallinen viikko, mutta silti meinaa vähän väsyttää.

Eilen koululaisilla kaikkea muuta kuin tavallinen koulupäivä. Yhtenä päivän "ohjelmanumerona" oli kuntoilutempaus Unicefin hyväksi. Etukäteen lapset saivat kerätä sponsoreita, jotka lupautuivat maksamaan haluamansa summan jokaisesta kävely-/hölkkä-/juoksukierroksesta, jonka koululainen tunnin aikana  ehti suorittamaan. Puron varren koululaiset innostuivat tempauksesta kovasti. Kiitokset kuuluvat ehdottomasti koulun suuntaan, jossa opettajat olivat onnistuneet hyvin selittämään lapsentajuisesti, mitä tarkoittaa rahan kerääminen niille maailman lapsille, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. 

 Koska kuntoilukierros sattui sopivasti kotimme kohdalle, olimme mekin Nannan, Nellyn ja lainalapsiemme kanssa kannustamassa oppilaita. Ainakin sivustaseuraajan silmin kaikki näytti sujuvan varsin mallikkaasti ja oppilaat vaikuttivat kautta linjan olevan hyvällä asenteella mukana. Kotiin saapuivat innostuneet koululaiset, jotka laskivat, kuinka monta jalkapalloa heidän kävelemillä rahoilla saataisiin:)

Haluaisinkin haastaa nyt kaikki täällä Puron varresa vierailevat miettimään, mikä voisi olla sinun hyväntekeväisyysjuttusi tälle syksylle. Erilaisia kohteita ja avustusjärjestöjä on pilvin pimein. Pienikin apu auttaa. Tänne ei tarvitse raporttia auttamisesta jättää, mutta mieti, voisitko sinä tehdä jotakin?

Hyvää viikonloppua!

Tänään

...satoi ensilumi

...satoi vettä

...satoi räntää

...satoi rakeita 

...on kolme kuukautta jouluaattoon

...ripustin pannuhuoneen täyteen märkiä vaatteita

...tuikkasin tulet leivinuuniin

...ripustin toisen kerran pannuhuoneen täyteen märkiä vaatteita

...muistin miltä pesuhuoneen lattia näyttää "rospuuttoaikaan" 

Ihan jees:)

Maanantai

On taas mielikuvitus huipussaan näiden otsikoiden kanssa...

Mutta jos päivään ei liity mitään suurta ja tavatonta,

eikä edes mitään pientä ja viatonta,

niin olkoon tämä päivä sitten ihan tavallinen maanantai.

Hyvä alku viikolle tämäkin.

Aamulla sai ensimmäistä kertaa tälle syksylle 

hakea ihan tosissaan väelle lämmintä päälle. 

Tuuli tuiversi ja pyöritti hauskasti lehtiä pihalla, 

aurinko paistoi, mutta samalla oli kylmä. 

Ihan mahtava keli! 

Ja kun sopiva varustus ulos löytyi, 

niin mikäs sitä oli ulkoillessa. 

Illalla sain itsestäni jopa niin paljon irti,

että kävin pitkästä aikaa lenkillä.

Jospa se taas tästä...

Töiden jälkeen piti kiirettä, 

että ehdimme kahden vanhimman kanssa soittotunnille.

Mummu katsoi kahden pienemmän perään.

Mummulassa käydessämme kuvasin samalla nämä torkkupeitot,

jotka mummu oli saanut valmiiksi.

Värimaailma on kuin suoraan velipojan olohuoneesta

ja se taitaa olla myös näiden peittojen määränpää.

Mikäs sen mukavampaa hämärtyvinä iltoina

kuin oikaista sohvalle peiton alle,

heittää aivot narikkaan ja olla vaan.

Eilen miesväki kotiutui Etelä-Pohjanmaan kierrokseltaan.

Saimme tuliaisia.

Putin-juustoa;)

 Syksyistä viikkoa kaikille Puron varresa vieraileville.

Milloinkahan ensi lumi sataa?

Tyttöjen talossa

Mikä on talo, josta miesväki on lähtenyt naapurimaakuntaan?

Se on tietenkin tyttöjen talo:)

Ja semmoisessa talossa on Puron varren

naisväki viikonloppua viettänyt.

Mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa

 emme ole viikonlopuksi kehittäneet.

Puolihuolimatonta siivousta, ulkoilua, 

herkuttelua joka lauantaiseen tyyliin 

ja dvd:ltä Pikku-Heidiä, 

joka lähenee jo loppuhuipennustaan.

 Illalla tiukkaa saunomista 

ja nyt väki on jo unten mailla. 

Hieman sellaista laiskanlötkeää menoa, 

mutta nyt paukkuja ei ole ollut enempään.

Ulkoillessamme huomasin, että tänään oli 

lähes täydellinen päivä villasukat+"kroksit"-yhdistelmälle jaloissa. 

Juuri sopivan lämmintä, mutta ei kuumaa kuitenkaan.

Opin myös, että ennen kuin käyttää tolkuttomasti aikaa siihen,

 että etsii hukkaan heitettyä frisbeegolf-kiekkoa naapurin pellosta 

(kumpikaan ei siis ollut oma, ei pelto eikä kiekko) 

ja paapattaa samalla lapsille, 

että pitäisi katsoa tarkemmin mihin ne kiekot viskoo, 

kannattaisi ensin vilkaista omalle takapihalleen,

 josko lätty sattuisi majailemaan siellä 

kauniisti nurmikolle heitettynä...

Ensi kerralla minäkin teen niin.

Perjantai-illan pohdinta

Nyt on lehtisateen aika.

Jos näkee ympärillään vain tekemättömiä töitä

auttaisiko, jos ottaisi vauhtia 

ja hyppäisi oikein komealla loikalla lehtikasaan?

Omalla tuurillani naapurit näkisivät 

ja takapuolessa tykyttäisi kylän komein mustelma marraskuulle asti.

Mutta kuka tietää, 

vaikka siinä ilmalennon aikana 

ehtisi saada jonkun kuolemattoman ajatuksen mieleensä...

Nauris kävi kylässä

Kuten varmasti moneen otteeseen on tullut selväksi, Puron varresa ei ole lemmikkieläimiä. Suurimpana syynä lemmikkien puuttumiseen on yhden perheenjäsenen allergia, joka onneksi on sen verran lievää sorttia, että lääkityksen ollessa kunnossa, meille voi tulla eläinten kanssa kylään. Viime viikonloppuna alikersanttitäti tuli kylään ja lauantai-iltana meille muutti vajaaksi vuorokaudeksi Nauris.

 Valitettavasti Nauris lähti alikersanttitädin matkassa Etelä-Pohjanmaalle, mutta voi sitä riemua ja iloa, joka syntyi yhdestä pienestä kissanpennusta. En tiedä tykkäsikö Nauris meistä, mutta me tykkäsimme Nauriista ja paljon. Aluksi pieni söpöläinen toki aristeli ja ihmetteli uutta paikkaa ja riemunkiljaisuja, joita ei onnistuttu hiljentämään ainakaan kokonaan. Mutta aikansa haisteltuaa ja tutusteltuaan, Nauris innostui jo leikkimään lasten tekemällä lelulla (villalankaan sidottuja paperitolloja, kesti muuten yllättävän hyvin).

 Nukenvaunujen kyytiin kissanpentu ei vielä uskaltanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten... Leikittäjiä ja sylissä pitäjiä riitti ehkä vähän liikaakin. Ja kyllä sitä taas tuli omaankin mieleen, miten mukavaa olisi, jos talossa olisi kissa. Jos meillä olisi pihalla navetta tai joku vähänkään lämmin ulkorakennus, en epäröisi hetkeäkään kissan hankkimista, mutta kylmään pyörävarastoon tai puulatoon en raaski kissaa talveksi tuoda. Ja toisaalta en usko siihen, että allergisen perheenjäsenen olo kestäisi jatkuvaa kissan sisälläoloa. Ei siis auta kuin toivoa, että Nauris tulisi taas pian käymään.

Vaikka maanantaina oli 100 päivää jouluun, ei meillä ole vielä kummemmin joulusta puhuttu (ainakaan lasten kanssa). Jostain kumman syystä viikonloppuna tuli puheeksi joululahjat ja omien lahjojen sijaan meillä käytiin kovaa keskustelua siitä, mitä Nauris saa meiltä joululahjaksi;) Yhtenäistä näkemystä ei vielä saatu kasaan, mutta onhan tässä aikaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lahjoja tulee paljon:)

Mukavaa viikon jatkoa!

Puron varresa

Blogini nimi juontaa juurensa siitä maantieteellisestä tosiasiasta,

että tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta puroon.

Talomme on nimetty myös tuon puron nimen mukaisesti.

Tiedän, että monet kutsuvat puroa paljon proosallisemmasti "ojaksi",

mutta itse tykkään runollisemmalta kuulostavasta purosta:)

Kun muutimme Puron varteen, 

meillä oli kaksi pientä lasta 

ja sen jälkeen puron varren taloon on saatu vielä 

toiset kaksi lasta lisää.

Muuttaessamme monet ilmaisivat epäluulonsa siitä, 

miten mahtaa käytännössä toimia 

yhdistelmä pienet lapset+puron ranta. 

Lyhyesti voin sanoa, että tähän saakka se on toiminut hyvin. 

Ensimmäisinä vuosina emme välittäneet purosta ollenkaan. 

Rantaan rakennettiin aita ja puron annettiin solista omaa uomaansa 

ja omassa rauhassaan pitkän aikaa. 

Huomasimme, että kukaan ei väkipakolla ollut menossa puron varteen,

 kun siitä ei tehty mitään suurta kiellettyä aluetta, 

joka kielletyn hedelmän maullaan vetäisi koko ajan puoleensa. 

Puron annettiin olla omassa rauhassaan 

ja pihalla leikittiin aivan muita leikkejä.

Nyt talossa on edelleen pieniä lapsia, 

mutta myös jo vähän suurempia, 

jotka haluavat laajentaa leikkireviriään puron varteen. 

Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, 

kun pienet leikkivät puron rannassa vain silloin, 

kun joku aikuinenkin on siellä. 

Koululaiset saavat lorkkia jo ominpäinkin. 

Puron varresa on sopivasti puita ja pusikkoa, 

vaikka iskämies heilutteli eräänä vapaapäivänään raivaussahaa 

ja rantaan saatiin mukavasti väljyyttä, 

kun liiat pusikot raivattiin pois. 

Aurinkokin paistaa nyt puiden lomasta enemmän.

Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä 

myös muualla kuin siististi ajetulla pihanurmikolla. 

Toki pihanurmikko on paras paikka vaikka jalkapallon peluuseen, 

mutta kun tulee kysymykseen kunnon majaleikit, 

salapiilot, tutkimusmatkat ja muut, 

on ihanaa, että lähellä on sopivasti pusikkoa, 

jossa repiä housunsa ja saada kätensä naarmuille. 

Omasta lapsuudestakin on jäänyt hyvin mieleen leikit 

nimenomaan lähimetsässä, sopivasti epämääräisissä oloissa.

Ja toihan se puron varren raivaus ihan konkreettista tuottoa 

muutamalle saunanlämmityskerralle:)

Luonnonilmiöitä

Menneellä viikolla pienet asiat ympäröivässä luonnossa 

ovat kiinnittäneet huomiota.

Aamuisin kastepisarat kimmeltävät heinikossa 

ja eräänä aamuna huomasimme pihakuusessa 

lukemattomia pieniä "keinuja", 

joita hämähäkit olivat kutoneet ja kastepisarat koristelleet:

 Jos olisin satujen kertoja, tässä olisi oiva kuva satuun, 

jossa kuvailtaisiin pienen haltijan makuuhuonetta. 

Missä muuallakaan pikkuinen haltija nukkuisi paremmin 

kuin hämähäkin kutomassa verkkokeinussa?

Alkuviikosta olimme kotona iltapuuhissa.

 Ilta ei ollut vielä hämärtynyt kuin pikkuisen, 

kun kuulin kaksi ja puolivuotiaan Nellyn 

huutavan vallan ihastuksissaan kamarista:

"Tule äiti kaksomaan, mitä tuola on? 

Taivaalla on iso ilmapallo!"

 Kuva ei oikein tee oikeutta asialle, 

mutta täysikuu loisti hienon näköisenä, 

vaikkei vielä ollut edes pimeä. 

Valoisassa illassa kuu näytti kieltämättä 

aikamoiselta karanneelta ilmapallolta. 

Nelly otti käteensä leikkipuhelimen 

ja hetken kuluttua kamarista kuului, kun hän soitti:

"Hei pappa, alvaas mitä? Taivaalla on ilmapallo. 

Se on kuu. Tiesitkö sen pappa?" 

Monta kysymystä liittyi kuuhun:

 missä kuu asuu, 

asuuko kuu ihan yksin avaruudessa,

mitä kuu tekee yms.

Myöhemmin viikolla tämä samainen kuu 

loisti mahtavan keltaisena pimentyvässä illassa.

Syystaivaan seuraaminen on mielenkiintoista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kiireisen viikon aikana on ollut ylenpalttisen mieltälämmittävää,

kun päivittäin on saanut huomata vierailuja täällä blogissa, 

vaikken tänne mitään ole päivittänytkään.

Se on tuntunut kuulkaas hyvältä, kiitos!

Syksyn satoa

Eilinen päivä tarjosi kukkaramitalla 

tai tässä tapauksessa paremminkin ämpärikaupalla 

kaikenlaista syyshyvää, mitä luonto ja puutarha voivat tarjota. 

Omenoita maistelimme sellaisenaan 

ja uunissa hautui iso satsi omenahyvettä iltapalaksi.

Puolukat survotaan pakastimeen 

ja ne saavat hyvän kaverin kaalilaatikosta 

jahka taas ryhdyn leivinuunin lämmitykseen. 

Suomalaista super-ruokaa parhaimmillaan,

ilman välikäsiä:)

Kiitokset sinne, minne ne kuuluvat.

Kummitädille kiitokset maistuvista omenoista ja

tutalle kiitokset puolukoista!

Syyskuun alku

Oli tarkoitus kirjoitella syyskuun ensimmäisten päivien tunnelmista.

Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, 

miten leppeä syystuuli tuo elopelloilta puitavan viljan tuoksun, 

kuinka auringonsäteet vielä jaksavat lämmittää 

kimaltaessaan aamukasteisella nurmikolla 

ja miten puut alkavat pikkuhiljaa pukeutua 

juhla-asuihinsa ennen talven tuloa. 

Oli tarkoitus kirjoittaa lukuisista pyörälenkeistä, 

joiden aikana nautin vauhdin hurmasta, 

kasvavasta kunnosta ja liikunnan tuomasta mielihyvästä. 

Oli tarkoitus olla runollinen, romanttinen, hyvällä tavalla maalainen 

ja.... niin.... ehkä rahtusen tekopyhä. 

Halusin maalata tänne virtuaaliseen päiväkirjaan 

sanojen helminauhalla syksyn ylistyksen 

ja kuorruttaa kaiken punaisilla pihlajanmarjoilla 

ja kotimaisilla omenilla.

Kuinkas sitten kävikään?

Tuli yskä, köhä, nuha, lentsu.

Tuli sitä "olemisaikaa", jonka perään edellisessä postauksessa huutelin.

En kyllä ihan tätä tarkoittanut.

Nyt tosin jo voiton puolella.

Huomenna taas sorvin ääressä 

(tai omassa tapauksessani parempi ilmaus olisi kai hellan ääressä).

Mitä tästä opimme?

Ei kannata yrittää (edes kuvitelmissaan) 

antaa itsestään jotenkin todellisuutta ylevämpää mielikuvaa.