maanantai 22. elokuuta 2016

Havaintoja viikonlopulta

* telttojen pystytys pehmeään maahan on helpompaa mitä kiviseen
* ruoka maistuu ulkona aina hyvältä
* pieni ampiainen voi aiheuttaa jättisuuren hysterian
*trangioiden "kahvat" osaavat muuttua näkymättömiksi
* kirjaimellisesti taivasalla nukkuessa nukkuu mota kertaa yhden yön aikana

* kaikki riippuu heräämisajasta, 
riittävän aikainen aamu saa klo 9.20 tuntumaan siltä, 
kuin päivä olisi jo pitkällä iltapäivässä
*on heitä, jotka jemmaavat vaelluseväät taskuunsa ja sitten heitä, 
jotka syövät kaikki eväät ensimmäisen 800m:n aikana

* nuudeleiden tekemiseen voi kevyesti mennä kolme tuntia aikaa
* meillä oli kiva leiri:)
* tervetuloa partioon

lauantai 13. elokuuta 2016

Ensimmäinen "arkiviikko" takana

Ulkona lotisee vesisade, joka ei totisesti ole mitään pientä tihkuttelua, vaan koko päivän jatkuvana virtana valunutta vettä. Iskämiehen kanssa mietittiin, että kukahan tästä vesimäärästä hyötyy, emmekä keksineet yhtään ketään tai mitään. Jos joku positiivinen näkökulma tähän pitää löytää, niin olkoon se sitten siinä, että sateen vuoksi tänään jäi tekemättä aika monta sellaista työtä, jotka oli alunperin suunniteltu hoidettavaksi tänään, mutta jotka eivät kuitenkaan olleet niiiiiiiiin pakollisia, että ne olisi välttämättä pitänyt sateella hoitaa. On voinut jotenkin vähän paremmalla omallatunnolla ottaa rennommin ja touhuta kotihommia täällä sisällä.

Takana on lomien jälkeen ensimmäinen kunnon arkiviikko. Ja arkiviikon siitä teki tietenkin se, että koulut starttasivat lukuvuotensa käyntiin keskiviikkona. Kolme koulupäivää (jotka kuitenkin olivat vielä tavanomaista kevyempiä) palauttivat kirkkaasti mieleen sen, mikä kesäloman aikana oli unohtunut: iltapäivät ovat aikamoista hässäkkää. Töiden tekeminen kotona on kouluiltapäivien aikana hyvin ristiriitaista. Hyvää on se, että saa olla kotona ottamassa koululaiset vastaan,  koululaisten välipala tulee varmuudella syötyä ja päällimmäiset kuulumisetkin saa kertoa heti ovesta sisälle astuttuaan. Huonja puolia on siinä, että samaan aikaan, kun toisella korvalla yrittää kuunnella koululaisen juttuja koulusta, toisella korvalla ja kädellä yrittää hoitaa työhön liittyviä asioita. Sanomattakin on selvää, että tässä tilanteessa soi puhelin -aina. Kesän aikana tämä kaikki iltapäivähäslinki ehti unohtua ja siksi varmaan perjantaina olo oli aika räytynyt. Tuntui, että edelleen olisi pitänyt yhtä aikaa venyä moneen eri suuntaan. Mutta kyllä tämä tästä tasaantuu, kun koittaa toinen arkiviikko ja homma alkaa vähitellen muuttua rutiinisi. 

No miltä se koulu sitten on koululaisille maistunut kesäloman jälkeen? Käsittääkseni aika hyvälle:) Nanna-ekaluokkalainen on ollut kaikkein väsynein, luultavasti on ollut meidän koululaisista myös se, jota on eniten jännittänyt. Läksyillä ei ole ketään vielä liikaa rasitettu, ekaluokkalaiset olivat kuulemma perjantaina oikein pyytäneet, että saisivat läksyä:D Olisittepa nähneet vitosluokkalaisen ilmeen, kun tästä kuuli...


Mutta koulun alkamisen suhteen Puron varresa kaikki hyvin. Vielä, kun itse oppisin sen, kuka tulee ja menee mihinkin aikaan. Yhtenäkään päivänä kaikki koululaiset eivät lähde yhtä aikaa (sen jo muistan). Siihen asti, eläköön jääkaappimagneetit ja miljoonat muistilaput keittiön kaunistuksena!

p.s. Sade taukosi. Aurinko pilkistää:)

tiistai 9. elokuuta 2016

"Kun koulutieni alkaa taas..."

Huomenna se sitten koittaa täällä meillä, toisilla vasta viikon päästä: koulujen alkaminen. 
 Jonkinlaista valmistautumista on yritetty ylläpitää viikonlopusta lähtien. Aamuherätykset on säädetty koulurytmiin, nukkumaanmeno iltaisin on säädetty koulurytmiin, kaapissa on jotakin säällistä päällepantavaa ja aamun vaatteet on katsottu valmiiksi, reput on pakattu, todistuksissa on nimet (juhuu, arvatkaa vain kuinka monta kertaa se on unohtunut) ja ajatukset suunnattu koulutaajuudelle. Luokista vitonen, kolmonen ja ykkönen kutsuvat.

 Tytöt myönsivät reilusti, että koulun alkaminen on kivaa. Emmy toivoo kolmoselta paljon läksyjä, ettei heti lopu tekeminen. Kasper ei myöntänyt aivan yhtä avoimesti haluavansa kouluun, mutta kun ei vastaankaan pannut, niin tulkitsen sen niin, että ihan kiva sinne on lähteä. Ekaluokkalaisenkaan puolesta ei tarvinne olla sydän syrjällään, kun kouluympäristö on tuttua eskarivuodelta. Kyllä se koulun aloitus oli käytännössä vuosi sitten, nyt vain jatketaan eteenpäin.

Oma henkilökohtainen valmistautuminen on sisältänyt käynnin apteekissa:
 Vitamiineja syysflunssan ehkäisyyn ja pajunkuorishamppoota, jotta täit ymmärtäisivät kiertää meidän mukelot kaukaa. Kolmas ostoslistalla ollut asia oli suutalouspakkaus kontaktimuovia. Se nyt kuitenkin unohtui, kun ei kuulunut apteekin valikoimiin (mikä sinällään olisi kätevää, jos apteekit myisivät kontaktimuovia ja muita koulutarvikkeita samalla hyllyllä kihomatotablettien ja täisamppoon kanssa. Hoituisi kaikki tarpeellinen samalla käynnillä). Onneksi lähikaupassakin kontaktimuovia on, ainakin niitä pieniä lirurullia joilla päällystää ehkä yhden aapisen ja puolet matikankirjasta.

Ehkä selviämme huomisen ilman kontaktimuoviakin. 
Olkoon jokaisen koululaisen -ison ja pienen- alkava kouluvuosi reipas 
ja toiminnan täyteinen. 
Oppikoot kaikki uutta niin itsestään, toisistaan kuin maailmastakin. 
Yrittäkööt, erehtykööt, mutta myös onnistukoot.
 Kumpa kenenkään ei tarvitsisi mennä kouluun pelkäämään 
ja kumpa jokaisella olisi edes yksi kaveri. 
Toivotaan suojelusenkeleitä koulumatkalle,
 uteliaisuutta reppujen täydeltä ja sydämiin ja silmiin iloista pilkettä!

maanantai 8. elokuuta 2016

Todistus jo ennen koulun alkua

Nannan kesäloman viimeinen kokonainnen viikko täyttyi uimakoulusta. 
Tuleva ekaluokkalainen oli harjoitellut uimista pitkin kesää 
ja jonkinlainen uimataito näytti löytyneen jo ihan pelkällä vedessä puljaamisella. 
Mutta olihan se polleaa kävellä perjantaina kylpylästä ulos, 
kun kädessä oli todistus uimakoulusta 
ja ennen kaikkea siitä, että osasi uida vaaditut 10m.
Uimataito ei ole huono taito. Joskus voi henkiriepu olla siitä kiinni.
Jatko taitaa ollakin sitten enää äitistä kiinni, 
että jaksetaan talven mittaan kesällä hankittuja taitoja pitää yllä. 
Uintireissu kerran viikkoon ei tule takuulla onnistumaan, 
mutta jospa vaikka uintireissu kerran kuussa tai kahdessa...

Pysytelkää pinnalla!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesän makuja

Nyt päästäänkin Puron varren emännän mieliaiheeseen eli syömiseen. Ei ole olemassakaan sellaista tilannetta, jossa syömisestä ei olisi mitään hyötyä. Olen täydellinen tunnesyöjä, joka keksii kyllä syyn täyttää mahansa niin makealla kuin suolaisella herkulla, olipa sitten kyse iloisista tai surullisista asioista. Mikään tavoiteltava ominaisuus tämä tunnesyöminen ei ole ja itsekin yritän oppia siitä pois, mutta hankalaa se on. 

Miettikää nyt, voiko joku aivan rehellisesti ja käsi sydämellä vakuuttaa, että suru, murhe tai suuri huoli ovat yhtä raskaita taakkoja kannettavana, jos samalla hörppää jotain vihreää tuorekurkusta puristettua terveysmehua verrattuna siihen, että nappaa palan hyvää suklaata? Mieluusti kuulisin perustelut asialle, sillä uskoisin että tätäkin mieltä joku saattaa olla. Itse olen omakokemuspohjalta sitä mieltä, että  murheiden paino ei terveysmehuilla kevene, mutta suklaan avulla se taakka on edes rahtusen helpompi kantaa. 

Onneksi kesä on täynnä monenlaisia hyviä herkkuja ja makuja, joista iso osa on sekä hyvän makuisia että terveellisiä (onnneksi sellaisiakin syötäviä löytyy varsin runsaasti). Ja jos niiden kesämakujen eteen joutuu näkemään edes vähän vaivaa, niin johan ne sen vaivannäön jälkeen maistuvat entistäkin maukkaammilta.

 Mansikat tuntuivat tänä kesänä olevan lähes kiven alla ja kullan hinnoissa. Oma mansikkamaamme tuottaa vain "puskasta suoraan suuhun"-menetelmällä marjoja, joten pakastimeen mansikat täytyy ostaa muualta. Hetken aikaa näytti jo siltä, että ensi talvena ei syödä mansikoita ollenkaan, mutta onneksi alikersanttitätin kesätyö pelasti tilanteen ja mekin saimme pakastimeen asti tuota punaista, makeaa herkkua. Toinen, melkeinpä vielä parempi punainen kesäherkku eli vadelma, tuottaa hyvänlaista satoa ja sitä laatua keräsimme tänäänkin omalta pihalta. 


Mustikoita kävimme tyttöjen kanssa poimimassa kerran ja luulen, että siihen kertaan se jääkin. Me emme ole mitään varsinaisia marjastajia ja itse maksan mieluusti ja tinkimättä, jos joskus tulee mahdollisuus ostaa marjaämpäri joltain innokkaalta poimijalta. Ajattelin kuitenkin, että sen verran käymme pikkukipon kanssa metsässä, että piirakkamarjat keräämme. Ja kyllä me ne saimmekin kerättyä, mutta mikään varsinainen riemuloma se meidän mustikkaretki ei ollut. Isommat tytöt olivat edellisenä päivänä nähneet käärmeen ja liekö se sitten aiheuttanut lievää panikointia, kun tuntui, että jokainen lehden kahahdus tai mättäällä oleva risunpätkä muistutti käärmeestä. Nelly ilmoitti, että tämä metsä on ihan karmea paikka ja että hän haluaa sieltä heti pois, mutta kuinka se onnistuu. Olimme toki niinkin tiettömien taipaleiden takana kuin kahden metrin päässä mummulan puuladon metsänpuoleisesta seinästä...

 Viime viikonloppuna olimme kolmen maakunnan mummulassa ja miesväki kävi siellä kalassa. Kasper tuli ylpeänä illalla mummulaan ja esitteli hienon saaliin, jonka oli yhdessä isosetänsä kanssa saanut:
Isosetä oli napannut kolmen kilon kuhan ja Kasperin saama kuha painoi kilon verran. Seuraavana päivänä kalat paistettiin ja kun kaveriksi keitettiin uusia perunoita ja tehtiin kermaviilikastiketta, niin johan oli hyvää.
 
Suomalaisten kesäherkkujen lisäksi olemme maistelleet hieman eksoottisempiakin herkkuja, kun eilen kävin eurooppalaisella ruokatorilla, kun oli muutenkin asiaa "isoolle kirkoolle". Ranskalaiselta herkkukojulta ostetut fudget veivät kielen mennessään. Toiset herkut ostin "sika säkissä"-tyyliin joltain tuntemattomalta kojulta. Ihan jees, sanoisin, mutta jos saan suositella, niin käykää ostamassa niitä fudgeja;)
Kyllä syöminen vaan on mukavaa:D