Tämän kuun alussa kirjoittelin ajatuksiani siitä, miten marraskuu on aika armollinen kuukausi, koska se ei vaadi meiltä juuri mitään. Sen kun vaan ollaan ja eletään ja näinhän sitä on tullut tehtyä. Tämä marraskuu onkin ollut täynnä sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Ja ei tuleva joulukuukaan mitään suuria muutoksia tähän tavalliseen elämään ole tuomassa, mutta toki ne perinteiset joulukuuhun kuuluvat työt ja touhut tekevät vuoden viimeisestä kuukaudesta aina hyvällä tavalla erikoisen.

Toissapäivänä koitimme tyttöjen kanssa ottaa muutamia jouluisia kuvia mahdollisia joulukortteja varten. Tarkoituksena oli, että kuvien pääosassa olisi meidän koko perheen oma pieni joulutonttu. Tämä vajaa kaksi vuotias joulutonttu on tällä hetkellä varsin kiinnostunut valokuvauksesta, mutta ei suinkaan niin, että hän haluaisi olla kuvattavana. Häntä kiinnostaa itse kamera/puhelin ja sen etukamera, josta hän voi nähdä oman kuvansa. Kuvien otosta tuli siis varsin mielenkiintoinen sessio erinäistä häsläystä. Lähempänä joulua tuttavat voivat nähdä, tuliko kuvista yhtään mitään. Tuo ylläoleva kuva pakenevasta selästä tiivistäköön kaiken olennaisen. 

Huomenna se sitten alkaa, joulukuu. Joulukalenterit ovat valmiina ja innolla odotan monien blogien tiheää päivitystahtia, joilla joulukuussa lukijoita hemmotellaan. Itsekin haaveilen kirjoittavani usein, mutta mitään joka päivä päivittyvää blogikalenteria en sentään uskalla luvata.

Marraskuu päättyy tuuleen ja sateeseen. Keskipäivällä on hämärämpää kuin kesäyönä. Olin aamulla koululaisten adventtikirkossa ja voi miten mukava ja jouluinen tunnelma siellä oli. Kuusi koristi kirkkoa ja tutut adventinajan laulut ja virret soivat kauniisti. Ei hullumpi aloitus viikonlopulle.

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Kuukausi joulunpyhiin

Tänään on kuukauden verran joulunpyhiin. Se tuntuu oikeastaan aika lyhyeltä ajalta, sillä joka vuosi ennen joulua on paljon kaikenlaisia tapahtumia, joihin olisi mukava osallistua ja "ei niin pakollista"-tekemistä, jota kuitenkin olisi kiva tehdä. Tuleva kuukausi näyttää, mitä ehdimme tehdä tänä vuonna.

Eilen oli kuukausi jouluaattoon ja vaikkei se nyt varsinaisesti mikään virallinen syy ollutkaan, leivoimme lasten kanssa mummulassa ensimmäisen satsin joulupipareita. Siskoni oli omien lastensa kanssa käymässä, joten serkukset pääsivät syömään taikinaan porukalla. Jokainen jaksoi leipoa suunnilleen ikätasonsa verran ja aikamoisen läjän herkullista naposteltavaa saimmekin aikaiseksi. Piparien leipomisesta saa hyvän tuoksun taloon kahteen kertaan tai tässä tapauksessa hyvä tuoksu tuli kahteen taloon. Minä tein taikinan kotona ja en tiedä kuvittelenko, mutta minusta ainakin meillä tuoksuu edelleen vienosti jouluiset mausteet, vaikka taikina tehtiin perjantai-iltana. Toisen kerran hyvä tuoksu valtaa talon tietenkin paistovaiheessa ja toivon mukaan mummulassa tuksuu hyvältä tänäkin aamuna. Taikinan teossa kävi samoin kuin edellisenäkin vuonna eli sitä tuli suhteellisen reilusti. Se vain tuntuu yksinkertaisen annoksen tekeminen niin pieneltä, mutta tupla-annos oli todella... noh, tupla-annos. Koitan muistaa kirjoittaa ohjeen viereen, että sitä ei tarvitse tuplata. Hyvin riittää noinkin.

Aamuhämärä paljastaa tänä aamuna valkoisen maan. Lunta on ehkä millin mittainen kerros, mutta useamman asteen pakkanen huurruttaa maiseman kauniiksi. Tänään voisi kaivaa loputkin jouluvalot esille ja asetella adventtikynttilät odottamaan ensi sunnuntaita. Mukavaa marraskuun viimeistä pyhää kaikille!

Musta perjantai

Käsi ylös jokainen, joka voi rehellisesti sanoa, ettei ole tämän viikon aikana törmännyt yhteenkään mainokseen, jossa on englanniksi kirjoitettuna kaksi sanaa milloin pienillä ja yleensä aika isoilla kirjaimilla? 

Aivan, harvassa taitavat olla ne kädet, jotka nousevat. Jos joku on jollakin ihmeellisellä katoamistempulla onnistunut välttämään kuluneen viikon mainosryöpytyksen, niin kerrottakoon hänelle, että tänään on musta perjantai, Black Friday. Ettäs tiedätte.

Kyseessähän on Yhdysvalloista rantautunut perinteinen joulukaupan aloituspäivä, jota tuolla Atlantin takana vietetään kiitospäivän jälkeisenä perjantaina eli siis tänään. En tiedä malttavatko amerikkalaiset ihan oikeasti odottaa joulukaupan aloitusta näinkin myöhään, kun mekin täällä sysi-Suomessa olemme monin paikoin aloittaneet joulukaupan vähintäänkin viikko sitten. Tosin, taitaa tänäkin viikonloppuna olla aika monessa pitäjässä jos jonkinmoista puurojuhlaa ja joulupukkia muoreineen jakamassa konvehteja ja kyselemässä vuoden kiltteysastetta, että jaksetaan sitä kai täälläkin odottaa. Mutta oli joulukauppa sitten jo avattu tai avautumassa, niin juuri tänään sinne odotetaan runsain määrin asiakkaita ja heidän mukanaan runsaasti rahaa. 

Menneen viikon mainosvyöryä silmäillessä ei oikein tiedä mitä ajattelisi. Perinteisen laatikkoon kannettavan mainospostin lisäksi sähköposti on täyttynyt jos jonkinlaisista ilmoituksista, jotka kehottavat kaikkinaiseen kuluttamiseen tänään. Alennusprosentit ovat paikoin sitä luokkaa, että sitähän luulee suorastaan tienaavansa samalla kun ostaa. Eihän tämä  nyt ole ensimmäinen vuosi, jolloin Suomessa Black Friday-päivää vietetään, mutta omassa muistissani näin suureellisesti sitä ei ole ennen mainostettu. 

Omasta mielestäni mainokset eivät kovinkaan usein vaikuta minuun niin, että lähtisin viipymättä ostoksille. Olen kuluttajana muutenkin aika tylsää sorttia tai sitten sen verran vähissä varoissa, etten hirveästi ostele "kun halavalla saa", jos en tavaraa oikeasti tarvitse. Minua mainosposti ei häiritse, välillä jopa tykkään siitä. Selailen mainoksia, näin joulun alla fiilistelen kauniita kuvia, mutta en koe, että minun täytyy saada ostaa jotakin. Mutta jokin näissä mustan perjantain mainoksissa oli niin vaikuttavaa, että huomasin löytäväni itseni miettimässä, olenko hullu, jos en osta kaikkia jolulahjoja nyt ja pitäisikö ostaa jotakin vielä varastoonkin tulevaa odottamaan (siis oikeasti, sekoaminen oli lähellä). Yleensä en mainoksia lukiessa ajattele näin. Liekö sitten syynä mainosten poikkeuksellisen suuri määrä jokaisesta mahdollisesta tuutista? Huomasin harmittelevani, että olen koko perjantain yksin lasten kanssa, jolloin luonnollisesti on hankalampaa lähteä ostoksille, joululahjaostoksille varsinkaan tai ylipäätän selata nettiä kaikessa rauhassa.

Jossakin vaiheessa tulin sitten järkiini. Tuskin se tavara maailmasta loppuu edes black fridayn jälkeenkään. Maksan mahdollisesti jostakin tarvitsemastani vähän enemmän, mutta teen sen sitten, kun oikeasti jotakin tarvitsen. Joten jäitä hattuun kanssaeläjät! Elämä jatkuu myös lauantaina.

p.s. Ollakseni rehellinen, niin kyllä minä yhteen sähköpostiin kilahtaneeseen tarjoukseen aion tarttua. Tätä kirjoittaessa en ole sitä vielä tehnyt, mutta hetimiten "julkaise"-napin painalluksen jälkeen aion suorittaa muutaman hankinnan, joista toivon mukaan on joulun jälkeen iloa niin omille lapsille kuin heidän kaverilleen ja kummitytöllekin.

Marraskuun lista

Koska kaikenlaisia listoja on hauska tehdä, olkoon tämänkertainen postaus listamuotoinen kertomus kaikesta siitä, mitä meidän marraskuumme on tähän asti pitänyt sisällään.

Marraskuussa Puronvarren väki tai ainakin osa siitä, on muun muassa

* viettänyt pyhäinpäivää ja ohittanut halloweenin kokonaan
* juhlinut isänpäivää
* syönyt ensimmäisen jouluaterian
* ollut partioleirillä
* sairastunut syksyn ensimmäiseen (vasta ekaan!) flunssaan
* miettinyt pitäisikö tästä alituisesta harmaudesta ahdistua
* saunonut enemmän kuin koko hellekesänä yhteensä
* miettinyt jouluasioita
* laulanut joululauluja
* laulanut joululauluja uudestaan
* laulanut vielä vähän enemmän joululauluja
* ihmetellyt jääkaapin tyhjenemisvauhtia

Näistä kaikista kohdista voisi kirjoittaa vaikka ihan oman jutun, mutta nyt ei vain aika ole riittänyt  mihinkään. Tai on se riittänyt kaikkeen muuhun, muttei tähän. Ja sen huomaa. Olo on levoton, kun ei ole aikoihin jäsentänyt ajatuksiaan mihinkään näkyväksi. Ja mitä pitemmäksi kirjoitusväli venyy, sitä hankalammalta aloittaminen tuntuu. Mutta nyt aloitus on tehty ja kovasti koitan löytää tilaa myös tälle rakkaalle harrastukselle. Toinen rakas harrastus, laulaminen, on ottanut tilaa kirjoittamiselta. Mutta hyvästä syystä, josta kirjoittelen ehkä myöhemmin.

Ulkona on kuutamo ja pikku pakkanen. Kävelylenkin sijaan valitsen tänä iltana sohvan, sittenkin.

Marraskuun alku

Kalenteri kääntyi loppuviikosta marraskuulle. Kellot kääntyivät talviaikaan ja illat ovat jo todella pimeitä. Yläkoululaisen koulupäivien aikataulu on vähitellen sellainen, ettei hän ole kotona valoisaan aikaan ollenkaan. Siihen on tottumista, mutta aina siihen kuitenkin tottuu. Täällä Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa oli jo muutaman päivän ajan lumi maassa, mutta nyt maa on taas musta ja mittari reilusti lämpimän puolella. Eikä sillä lumella ainakaan minun puolestani ole vielä kiirettä. Sulat tiet ja pihat ovat aika kiva juttu.

Marraskuu on äkikseltään synkkä kuukausi. Mutta kun asiaa tarkemmin miettii, marraskuu näyttäytyykin aika armollisena kuukautena monestakin eri syystä. Kesä on kaunista, mutta samalla aika vaativaa aikaa. Lyhyeen lämpimän ja valoisan ajanjaksoon täytyy tunkea valtava määrä kaikenlaista tekemistä. Täytyy nähdä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Täytyy tehdä pihatöitä ja puutarhahommia. Kauniilla ilmalla pitää olla jatkuvasti ulkona, koska on synti ja häpeä istua sisällä auringon paistaessa. Kesä näyttäytyy joskus loputtomana listana hoidettavia asioita ja töitä.

Talvella vähän sama homma. Oravanpyörää koulussa, kotona ja työelämässä riittää. Samaan aikaan täytyy nauttia kaikesta siitä, mitä vain talvi voi suomalaiselle tarjota: hiihtoa, luistelua, talviretkeilyä, laskettelua, leivinuunin lämmitystä, kirpakoita pakkaspäiviä yms. Puhuattakaan sitten keväästä: lumet lähtevät, kaikki uusi kasvaa ja ihmisen täytyy kasvaa sen mukana. Lisääntyvä valo paljastaa monenlaista työtä likaisten ikkunoiden ja pölyisten nurkkien muodossa.

Alkusyksy on myös kovinkin touhukasta aikaa. Koululaisten uuden lukuvuoden myötä alkaa tavallaan uusi vuosi. Uudet harrastukset ja monella uudet työjututkin kutsuvat tekijäänsä. Puhumattakaan sitten kaikesta siitä säilömisestä, marjastuksesta yms.puuhasta, jota syksy puutarhaihmiselle tarjoaa. 

Mutta sitten koittaa marraskuu. Vuosi lähenee loppuaan ja loppuvuosi on tunnetusti monenlaisten tekemisen aikaa. Ennen loppuvuoden juhla-aikaa on ajanjakso, joka on mielestäni kaikista vuoden kuukausista armollisin: marraskuu. Marraskuu ei vaadi mitään, se vain on. Syksyn kiireet kotona ja puutarhassa on hoidettu, kukaan ei vaadi nauttimaan kauniista säästä, koska marraskuussa sellaista harvoin on (tänään tosin aurinko paistoi hetken aikaa tosi nätisti). Ei tarvitse tehdä tai suorittaa mitään vain siksi, että marraskuussa niin kuuluisi tehdä. Toki työt ja muut velvollisuudet on jokaisen hoidettava marraskuussakin, mutta tähän kuukauteen ei juurikaan kuulu mitään ulkopuolelta tulevaa painetta. On aika  vain elää niin kuin haluaa. Siksi marraskuu on hyvä kuukausi.