Kesää mittumaarin molemmin puolin

Juhannus on tältä vuodelta vietetty ja pieni pessimisti minussa pakottaa sanomaan, että niin ne päivät alkavat taas vähitellen lyhentyä. Onneksi valoisaa aikaa riittää vielä vaikka kuinka pitkään, joten en sen enempää voivottele lyhenevistä päivistä. Paitsi sen huomion haluan tänne jakaa, että tänä iltana tunsin ensimmäisen kerran aavistuksenomaisen syksyn hipaisun ilmassa. Laitoin nuorimmaista nukkumaan ja vilkaisin kamarin ikkunasta ulos. Taivas oli pilvessä ja sää enteili muutenkin alkavaa sadetta, joten sen vuoksi ulkona oli tavallista hämäränpää. Pienen ohikiitävän hetken ajan ilmassa häilyi pieni syksyn henkäys, joka toki katosi yhtä nopeasti kuin sinne ilmestyikin, mutta muistutti kuitenkin olemassaolostaan ja siitä, että kesä etenee (liian) nopeasti alkukesän heleän vihreästä maisemasta kohti loppukesän syvän vihreitä sävyjä.

Viikonloppuna vietettiin keskikesän juhlaa, juhannusta, mittumaaria. Minusta tuo vanha suomalainen nimitys mittumaari on jotenkin tosi sympaattinen ja oikein harmittaa, että sitä näkee käytettävän suhteellisen harvoin. Oma juhannukseni jakaantui kolmeen, keskenään hyvinkin erilaiseen, päivään.

Juhannusaaton olimme kotona ja saimme illalla grillausseuraa omista vanhemmistani, veljestäni ja hänen vaimostaan niin ja tietysti verrattomasta koirakaverista, joka heillä oli mukanaan. Kerrankin aaton sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi, linnut lauloivat, ei tuullut liikaa. Kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen ja tulen rätistessä pannun pohjaan oli mukava paistaa lättyjä grilliherkkujen jälkiruuaksi.

Juhannuslauantain olin pitkän päivän töissä ja sunnuntaina teimme juhannusajelun Pyhäjärvelle tädin perheen mökille, niin kuin aika monena muunakin juhannuksena.  Näimme samalla serkkujani, mikä on aina yhtä mukavaa. Sunnuntain kelit eivät olleet enää yhtä lämpimät kuin perjantaina, mutta siitä huolimatta lapset halusivat uimaan. Hui, sanoin minä! Vatsat täynnä herkkuja jatkoimme kesäistä ajelua Kolmen maakunnan mummulaan, jonne jätimme esikoisen muutamaksi päiväksi kesätalkoisiin ja Islannin tädin hemmoteltavaksi. 

Paljon ehti tapahtua yhden viikonlopun aikana ja kaikki oli virkistävää ja mukavaa. Kesä jatkuu hyvin arkiseen tahtiin. Yritän saada päivittäin tehtyä jotakin ekstrahommia pois mielenpäältä. Tänään se homma oli pienen pakastimen sulatus (miten niin jäässä?). Ei se kyllä ihan joka päivä onnistu, että tekee jotakin ns. ylimääräistä, mutta siihen pyritään. Tulee itselle hyvä olo, kun saa tekemättömiä hommia alta pois.

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!

Kesäkoloja

Kyllä vain, otsikko on kirjoitettu oikein. En puhu kesäOloista vaan nimenomaan kesäKoloista. Kesäkolo on oma sana sellaiselle tunteelle ja fiilikselle, jonka täyttymyksen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Arvelisin niin, että meillä jokaisella on omat kesä (tai talvi-)kolomme. Näillä koloilla tarkoitan sellaisia asioita, jotka eivät ole meille välttämättömiä ja ilman niitä voi elää mainiosti vuosi tolkulla. Sitten kun tauon jälkeen saa tyhjät kolot täyteen, huomaa yhtäkkiä että niitä täytteitä onkin kaivannut enemmän kuin on itsekään tajunnut. Ymmärsitkö pointin, mitä tarkoitan? Ei se mitään, en minäkään olisi ymmärtänyt.

Muutama esimerkki selventäköön asiaa. Eilen talomme takana olevalta pellolta tehtiin rehua. Aamupäivällä nurmi niitettiin ja siinä se sitten kuivui lämpimässä auringonpaisteessa iltaan saakka, jonka jälkeen se silppuroitiin kärryihin ja ajettiin siiloon odottamaan talven pakkasia. Nurmen niittämisen jälkeen koko päivän pihallamme leijui vastaniitetyn heinän tuoksu. Se on työn, kesän, eläinten, kodin ja maaseudun tuoksu. Se on tuoksu, jonka tuntee kesän aikana muutaman kerran, talvella ei koskaan. Se on tuoksu, jonka puute ei minua muserra, mutta joka kerran sitä haistellessani tunnen, miten jokin tyhjä osa minussa täyttyy. Olen joskus tänne blogiinkin kirjoittanut, että niitetty pelto ruokkii ruumiin lisäksi myös sielun ja jostakin tämän tyyppisestä siinä oli eilenkin kyse. 

Toinen esimerkki löytyy kesän aamuista ja illoista. Helteiset kesäpäivät sopivat joillekin meistä, minä en liian kuumasta pidä. Talomme on rakenteeltaan sellainen, että hellepäivänä siellä todellakin tarkenee. Suorasanainen ihminen totetaa, ettei sisällä voi olla, koska siellä on kuuma kuin pätsissä. Itsekin  tuskailen kuumuutta, kun pelkkä imurointi saa hien virtaamaan aivan kuin olisi käynyt pidemmälläkin lenkillä. Päivät ovat myös aina täynnä toimintaa ja tekemistä. Liikkuvia osia on tätä nykyä varsin paljon ja iltaisin olo on väsynyt. Mutta kesäaamut ja -illat ovat aivan toista maata. Kun ulkona on vielä viileää, kevyt tuuli viilentää ihon ja hengittäminen on helppoa, silloin tuntuu hetken aikaa aina siltä, että kaikki on edes suunnilleen järjestyksessä. Ympäriltä kuuluvat äänet eivät ota korviin ja asiat tuntuvat loksahtelevan kohdilleen samaa tahtia lintujen laulun ja koivuissa humisen tuulen kanssa. Jokin tyhjä sopukka sisälläni täyttyy silloinkin.

Onko sinulla kesäkoloja, jotka täyttyvät talven varalle näinä aikoina?

Miniloma lähellä

Arpajaiset ovat hauska juttu varsinkin silloin, jos voitto osuu kohdalleen. Oma arpaonneni on huono, mutta lapsille voittoja tuntuu tulevan useammin. Viime vuoden puolella, marraskuun pimeänä arki-iltana, järjestettiin kylällämme varainkeruutapahtuma lasten koulun retkikassan kartuttamiseksi. Illan päätteeksi oli arpajaisten vuoro ja niinhän siinä kävi, että vanhin tyttäremme voitti pääpalkinnon. Palkinto mahtui kirjekuoreen ja piti sisällään lahjakortin isolle kirkolle kylpylähotelliin. Alusta asti oli selvää, että kahdelle tarkoitettu lahjakortti käytettäisiin tyttären ja hänen hyvän ystävänsä yhteiseen lomareissuun. Koska alaikäisiä ei voinut laittaa reissuun kahdestaan, oli heidän siedettävä minua lisävuoteella mukana.

Eilen iltapäivällä lähdimme sitten tyttöjen kanssa minilomalle lähelle. Ja hyvin ehdimme illassa tehdä kaiken sen mitä aioimme. Kävimme kylpylässä uimassa, söimme hyvät pitsat ja kävimme jälkiruuaksi jäätelöllä, nautimme ilta-auringosta hotellihuoneemme parvekkeella ja kellon lähestyessä puolta yötä kävelimme vielä meren rantaan iltauinnille. Minä tyydyin tosin vain katselemaan toisten uintia, heinäkuun pitää olla pitkällä ennen kuin suostun luonnonvesissä kastautumaan. Aamulla nukuimme pitkään ja nautimme sitten aamupalan ennen kotiin lähtöä. 

Oli mainio reissu. Pitää ostaa vastakin arpoja:D

Kesälomareissulla Virossa

Olen kuullut useammastakin suusta, että kesäloma pyörähtää hyvin käyntiin, jos sen alkajaisiksi suuntaa heti reissuun. Omakohtaista kokemusta aiheesta ei ole tähän asti ollut, mutta nyt on. Ja täytyy sanoa, että olen kuluneen viikon aikana saanut useampaankin otteeseen ihmetellä, onko koululaisten kesälomaa todellakin kestänyt vain viikon, sen verran pitkältä ajalta viikko on tuntunut. Viikko on tuntunut pitkältä ajalta pelkästään positiivisessa mielessä, päinvastoinkin asiat voisivat olla. Tapahtumia ja tekemistä on riittänyt.

Viikko sitten sunnuntaina aamutuimaan suuntasimme yhdentoista hengen seurueen voimin kahden auton nokat kohti Helsinkiä. Tavoitteena oli ehtiä puoli viideltä lähtevään lauttaan, joka veisi meidät Tallinnaan. Reissun ainoat sadepisarat putoilivat tuon reilun 500 kilometrin aikana ja sen jälkeen elämä olikin pelkkää auringonpaistetta. Lautta oli melko täynnä, mutta matka ei onneksi kestänyt kuin reilun pari tuntia. Tallinnassa emme jääneet sen kummemmin kaupunkia ihmettelemään, vaan suuntasimme samantien kohti ensimmäistä yöpaikkaamme Tyrisalua, joka on pieni kylä reilun puolentunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Navigaattori ei meinannut millään löytää yöpymispaikkaamme, mutta pienen haeskelun jälkeen osuimme kärrytielle, joka johti meidät majapaikkamme takapihalle:D Pitkän päivän jälkeen uni maistui, ulkona lauloi satakieli ja pihassa oli useita sellaisia puita, joita ei Puronvarren vyöhykkeellä kasva.

Maanantaina kävimme katsomassa Keila-Joen putouksia, jotka olivat lähistöllä kauniin puiston ympäröimänä ja jatkoimme sitten automatkaa Virtsun satamaan, josta lähdimme lautalla Saarenmaalle. Saarenmaalla ajoimme lähes koko saaren halki Kuressaaren kaupunkiin, jossa olimme yötä. Kuressaarressa kävimme tutustumassa Piispan linnaan ja nautimme kivasta yöpaikastamme, joka kantoi samaa nimeä kuin tie, jonka varteen talo oli rakennettu: Sinilille.

Tiistaina lähdimme takaisin kohti manteretta ja kiersimme Anglan kylän kautta. Angalassa on näytteillä tuulimyllyjä, joita kävimme katsomassa ja toki koko matka oli yhtä "näyttelyä", kun kiersimme paikkoja, joissa emme olleet ennen käyneet (tai ainakaan kaikki eivät olleet käyneet). Tiistain ajomatka oli aika pitkä, sillä määränpäämme oli Tartton kaupunki. Olimme varanneet yöpaikaksemme huoneiston keskeltä kaupunkia, joten pääsimme kävellen kiertelemään ja katselemaan paikkoja. Raekoja plats eli Raatihuoneen tori oli kulman takana ja Emajoki kierteli lähistöllä. Pikku-ukkomme olisi viettänyt kävelykadun varrella olevassa leikkipuistossa päivän ja siitä oli helppo käydä isompien kanssa kaupoissa. Tartossa tapasimme myös eestiläisiä ystäviä ja tuttuja vuosien takaa.

Keskiviikkona lähdimme ajamaan takaisin pohjoista kohti Aegviidun kautta. Aegviidussa asuu lisää tuttuja ihmisiä ja kävimme heillä kylässä ihanassa vanhassa talossa, jonka he olivat vuosien varrella kunnostaneet. Meitä odotti lämpimän ilman lisäksi lämmin vastaanotto herkkuja notkuvan pöydän kansssa. Siitä olikin hyvä jatkaa matkaa Tallinnaan ja iltalautalla kohti Helsinkiä. Talllinnassa oli tietöiden vuoksi suljettuna moni sellainen tie, jota meidän olisi navigaattorin mukaan pitänyt käyttää. Puhelimen google mapsin, iskämiehen suuntavaiston ja hyvän tuurin avulla löysimme satamaan. En usko, että kenellekään jäi varsinaisesti sellaista tunnetta päälle, että haluaisi tulla Tallinnaan ajamaan autolla ihan huvikseen.

Kun keskiviikkoiltana olimme Helsingissä, meillä oli kunnianhimoinen tavoite ajaa yötä myöten kotiin. Toisen auton matkalaset jäivät suunnitellusti pääkaupunkiseudulle yöksi. Meillä menikin alkumatka hyvin, mutta sitten koko matkan reippaasti jaksanut pikku-ukko päätti, että nyt riittää, autossa hän ei ainakaan nuku. Uni oli katkonaista ja loppui joka välissä lohduttomaan itkuun. Eikä häntä voi syyttää. Jokainen voi koettaa nukkua turvavöillä turvaistuimeen sidottuna, kun takana on useampi päivä matkustamista.  Kivempiakin asioita maailmassa on. Jyväskylän kohdalla aamuyöllä päätimme, että teemme mutkan ja käymme nukkumassa kolmen maakunnan mummulassa muutaman tunnin ja jatkamme kotiin vasta aamulla. Se oli hyvä ratkaisu ja näin jaksoimme kaikki paremmin.

Automatka Viroon oli ensimmäinen meidän koko perheen reissu ulkomaillle. Tämän kokemuksen valossa voin suositella Viroa autoilijan kohteeksi muillekin. Sillä edellytyksellä tosin, että mukana täytyy olla sellainen kuljettaja, joka haluaa ajaa sekavassa kaupungissa. Ainakin sellaisena Tallinna meille näyttäytyi, vaikka takuulla maailmassa on paljon sekavampiakin paikkoja autoilijalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa, ja huoltoasemia oli sopivasti. 

Etukäteen luin useammaltakin nettisivulta suosituksen, että lauttamatka Saarenmaalle kannattaa varata etukäteen. Me emme varanneet lippuja ja mahduimme silti hyvin lautan kyytiin. Tämä johtui varmaan siitä, että olimme matkassa sesongin ulkopuolella. Virossa lapset olivat vielä koulussa. Me koimme tämän sesongin ulkopuolella matkustamisen pelkästään positiiviseksi asiaksi, jota voimme suositella. Yöpaikat varasimme bookin.com:in kautta ja se sujui myös tosi hyvin. Majapaikkamme olivat hyvin pitkälle juuri sellaisia kuin kuvaukset antoivat ymmärtää ja varsinkin omakotitalo Kuressaaressa ja kerrostalohuoneisto Tarttossa olivat aivan nappivalintoja reilun kymmenen hengen porukalle.

Loppuviikko onkin sitten mennyt kotihommissa ja ihan tästä Puronvarren omasta kesästä nauttimisessa. Tuomi on kukkimisensa kukkinut, samoin päärynäpuut. Nyt on pihlajien vuoro kantaa huntujaan. Ukkonen on jyrissyt, vettä on satanut ja aurinko on paistanut. Sellaista perusmeininkiä siis.