Hei sitten kesä!

Tänään sanon kesälle näkemiin. En siksi, että huomenna olisi jotenkin tavallista "epäkesäinen" sää, vaan siksi, että huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä ja  ajattelen syksyn alkavan. Tänään monilla kesämökeillä syttyvät ulkotulet hämärtyvään iltaan, tänään rannikolla on liikkeellä paljon ihmisiä ihailemassa niitä tulia ja illan kääntyessä yöksi ilotulitteet valaisevat pimeän taivaan. On siirtymäaika kesän ja syksyn välissä. Täällä länsirannikolla tätä siirtymää kutsutaan venetsialaisiksi.

Jos tekisin tästä viikosta vastaavan postauksen kuin viime viikolla, se olisi hyvin pitkälle samanlainen, moninpaikoin jopa täysin identtinen kuin edeltäjänsä. Lauluharkkojen tilalla olisi esiintymiskeikka maanantaina, tiistaina partioilta ja siinä samalla iskämiehen parin päivän työreissu. Omat työt kulkisivat mukana samalla tavalla kuin ennenkin. Suurin ero viime viikkoon oli loppuviikosta, kun kaksi vanhinta tyttöä oli kolme päivää leirikoulussa. Eilen illalla saimme tytöt kotiin ja kuulumisia on riittänyt kerrottavaksi pitkin päivää. Ihanaa kun ainutlaatuinen, vain kerran alakouluaikaan mahtuva, kokemus oli heistä mukava, hauska, jännä ja kaikinpuolin onnistunut.

Ja nyt sanomme kesälle näkemiin. En jää kaipaamaan helteiden kuumuutta, vaikkei niitä edes mitenkään erityisen paljoa ollut. Sen sijaan iltojen ja öiden valoisuutta tulee varmasti ikävä. Leikatun nurmen tuoksua en vieläkään ole osannut pullottaa ja tuomenkukkien tuoksu tervehtiköön minua heti toukokuussa. Sytytin tänään ensimmäistä kertaa tälle kesälle/syksylle kynttilät muutamaan pieneen lyhtyyn pihalla. Olemme kotona, lämmitämme saunan ja hengähdämme hetken. Ajatus viivähtänee menneessä, huomenna on aika suunnitella tulevaa, nyt vain olen.

 Kiitos kesä 2019! Olit meille hyvä.

Kuulumisia

Välillä on hauska kirjata itselleen ylös, mitä tapahtuu niinä päivinä, kun ei oikeastaan tapahdu mitään erikoista. Elokuun viimeisellä kokonaisella viikolla Puronvarresa on touhuiltu seuraavaa:

Maanantaina olin itse töissä ja iskämies oli työreissulla Oulussa. Illalla oli tuttuun maanantaiseen tyyliin lauluharkat, jotka täyttivät talon aikuisilla, lapsilla ja laululla.

Tiistaina työpäivän aikana meille kaivettiin valokuitukaapeli pihalle. Päivän ikävä puoli oli, että piha näytti sen jälkeen kuin pommin jäljiltä. Ei muuta kuin soittoa perään, että ihan tämmöisestä työnjäljestä ei ollut puhe. Joku taso sentään! Ilta meni vauhdikkaasti partion uuden toimintakauden ensimmäisessä kokoontumisessa ja lippukunnan hallituksen kokouksessa sen jälkeen.

Keskiviikkona iskämies lähti yön yli kestävälle työreissulle työalueensa pohjoiseen osaan. Työpäivän jälkeen lapset poimivat vadelmia ja minä tein muita kotihommia. Isommat lapset ehtivät nähdä kavereitaankin. Illalla uni tuli aikaisin.

Torstaina töihin hyvissä ajoin ja töiden jälkeen kotona odottivat lasten mummu ja täti. Täti jäi yöksi ja illalla saatiin iskämieskin kotiin.

Perjantaina täti lähti aikaisin jatkamaan matkaansa. Minulla oli helppo aamu, koska mies jäi tekemään etäpäivää kotiin. Saivatpa koululaisetkin nukkua vähän tavallista pidempään. Sateinen ja syksyinen päivä. Töiden jälkeen vein vanhimman tytön ystävänsä kanssa ratsastamaan ja tein sillä aikaa nuorimman tytön kanssa viikonlopun ostokset. 

Tänään lauantaina olimme lähikunnassa maatalousmessuilla. Meidän pikku-ukko oli onnensa kukkuloilla kaikista traktoreista ja muista koneista. Alkuillasta täti poikkesi paluumatkalla kahvillla. Illalla lämpesi sauna.

Ja huomenna on sunnuntai. Sen tapahtumia voi tässä vaiheessa vasta suunnitella, mutta mikäli suunnitelmat edes suunnilleen pitävät paikkansa, niin huomenna ulkoillaan, valmistellaan isojen tyttöjen kanssa ensi viikolla alkavaa leirikoulureissua ja itse irtaudun kotiympyröistä hetkeksi, kun käyn lauluyhtyeemme kanssa esiintymässä.

Että semmoinen viikko. 

Partioleiri päätti uusien alkujen viikon

Tätä viikkoa voisi kai otsikoida myös sanoilla "Arki alkoi" tai jotakin vastaavaa, mutta kutsun tätä mieluummin uusien alkujen viikoksi kuin arjen alkamiseksi. Sillä arkea se on sekin arki, jossa koululaiset ovat kesälomalla. Ja nyt kesäloma on ohi ja koulut pyöräyttivät käyntiin uuden lukuvuoden viime torstaina. Osassa Suomea koulut alkavat vasta nyt tulevalla viikolla, mutta täällä meillä on tänä vuonna näin. Puron varresta lähdettiin kouluun kahdeksannelle-, kuudennelle-, neljännelle- ja ensimmäiselle luokalle. Koska ekaluokkalainen on käynyt viime vuoden eskaria samassa koulurakennuksessa, missä aloitti nyt ensimmäisen luokan, tuntui torstain koulunaloitus hyvin luontevalta ja tutulta asialta jokaisen koululaisen kohdalla. Itse aloitin omat työni samaan aikaan koululaisten kanssa, joten he saivat suoriutua koulutielle itsekseen ja toistensa avustuksella. Kuvat napattiin aamutuimaan ja kukin lähti tahoilleen. 

Ensimmäiset koulupäivät ovat olleet tavallista kouluviikkoa kevyempiä ja kesän tuntu on pysynyt hyvin elokuun päivissä mukana. Ensimmäinen viikonloppu koulujen alkamisen jälkeen jatkoi omalla tavallaan kesää, sillä olin lasten kanssa partiolippukuntamme kesäleirillä. Itse karkasin välillä juhlimaan kummisetäni tasavuosia, mutta lapset leireilivät perjantai-illasta sunnuntaiaamupäivään. Aloitimme leirin seurakunnan kanssa yhteistyössä jumalanpalveluksella ja siitä ohjelma jatkui muiden perinteisten partioaktiviteettien parissa: patikointia, kädentaitoja, uimista, syömistä, yhteisiä leikkejä. Ainoastaan savunhaju puuttui, sillä metsäpalovaroituksen vuoksi makkarat paistuivat tänä(kin) vuonna upouudella kaasugrillillä. 

En ollut nukkunut koko kesänä teltassa, mutta nyt tuli sekin puute korjattua. Uni maistui yllättävän hyvin ja kun illalla malttoi pukea tarpeeksi vaatekerroksia päälle, ei kylmäkään haitannut. Leiri sujui kaikinpuolin hyvin. Tutulla porukalla ja hyvällä meiningillä homma toimi hienosti. Nyt pidetään pari viikkoa partiovapaata ja sen jälkeen pyöräytetään uusi partiosyksy taas käyntiin.