lauantai 30. marraskuuta 2019

Adventin aattona



Edellisen kerran adventinaattoa vietettiin 365 päivää sitten. Tuntuu ihan uskomattomalta, että vuosi on vierähtänyt siitä, kun fiilistelin edellisen kerran alkavaa joulunaikaa ja sitä kutkuttavan mukavaa tunnelmaa, joka valtaa mielen aina tähän aikaan vuodesta. Kaikki joulunauhan ihanat helmet ovat vielä edessäpäin. Ensi yönä tasan puolenyön aikaan Jouluradiosta kajahtavat Hoosiannan sävelet ja sitä aion tänäkin vuonna kuunnella. Tänä vuonna Hoosiannan esittäjäksi on valittu räppäri PastoriPike, joten odotettavissa on varmasti jotakin ei-niin-perinteistä versiota Hoosiannasta. En tiedä pitääkö ottaa pienet iltaunet sitä ennen vai sinnittelenkö hereillä vaikka väkisin;D Nykyään iltaisin väsyttää aika tavalla enemmän kuin ennen. 

Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu siksi, että vuosi on mennyt hyvin nopeasti. Niin paljon on tapahtunut edellisen adventin jälkeen. Huomenna alkava joulukuu tulee myös pitämään sisällään paljon kaikenlaisia tapahtumia. Otan päivän kerrallaan ja odotan kaikkea tulevaa joulumielellä.

Tänään illalla  nautein jouluostoksista. Tarkoitan myös mitä kirjoitin. Joulunaikaan kaupoissa voi välillä olla aika kaoottinen meininki, mutta suosittelen kokeilemaan lauanatai-iltaa. Iso peukku sille. Vein esikoisen ripariryhmänsä nuorteniltaan ja sen sijaan, että olisin välissä ajanut kotiin, ajoinkin kauppoihin. Kuuden jälkeen lauantai-iltana väkeä oli liikkeellä jonkin verran, muttei missään tapauksessa tungokseen asti. Joka puolella sai kierrellä kaikessa rauhassa ja se oli aivan aidosti mukavaa. Jouluostokset ovat olleet täysin alkutekijöissään, mutta nyt sain ne hyvälle alulle. Koska emme aio hankkia mitään suuria lahjamääriä, oli mukavaa, kun löysi pukinkonttiin jotakin sellaista, jota lahjan saaja oikein kovasti toivoo.

Täällä kotona kynttilät ovat valmiina odottamaan huomista aamua ja sytyttämistä. Yllä olevassa kuvassa loistaa kynttilöistä tehty risti kotikirkkomme portailla. Viime tiistaina meillä oli partiossa uusien sudenpentujen ja seikkailijoiden lupauksenantotilaisuus. Räntäsateesta huolimatta kynttiläristi loisti kauniina ja jouluisenakin.

Adventti sanana tarkoittaa odottamista. Samalla kun adventtiaika odotetaan joulua, tuntuu että joulu on kuitenkin jo tässä. Ei valmiina, ei täydellisenä, mutta kuitenkin läsnä ja olemassa.

Kuuntele...
Tiukuja voit jo kuulla,
Joulu on jo porraspuulla.
Sytytä kynttilä, hiljenny tovi,
avaa Joululle ovi.

(www.birgitmummu.vikki.fi)

Oikein hyvää alkavaa adventin aikaa jokaiselle lukijalle!

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Marraskuinen viikko



Loskaa, räntää ja harmautta. Näihin kolmeen sanaan voisi halutessaan tiivistää kaikki marraskuun viikot. Mutta toki näihin viikkoihin mahtuu paljon muutakin ja nyt ajattelin kertoa, millainen on ollut oma viikkoni.

Maanantai 11.11.
Tämän viikon maanantai ei ollut ihan perusmaanantai, sillä perheen iskämies aloitti virallisesti ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa. Epävirallisesti hän oli tehnyt jo muutamia työjuttuja, joten aivan alusta ei tarvinnut ensimmäisenä päivänä aloittaa. Oma maanantaiaamuni oli hyvin tavallinen. Nuorimmainen hoitoon ja sitten töihin. Koululaiset selviävät tällä hetkellä kotona aivan kiitettävästi keskenään ja se on suuri ilon aihe joka päivä. Töiden jälkeen pienellä kiireelllä kotiin ja pikaisesti perheelle ruokaa ääntä kohti. Pintapuolista siivousta ja sitten onkin aika joka maanantaisten laulutreenien. Tällä kertaa treenit kestivät tavallista pitempään, sillä meidän lauluyhtyeestä tehtiin lehtijuttu, joka tietysti vei oman aikansa. Harjoituksen alla on monta joululaulua, joiden kanssa riittää työtä, jotta ne saadaan esityskuntoon. 

Tiistai 12.11.
Hoitopaikan kautta töihin. Kuopus ei olisi halunnut pukea, joten oma vääntönsä oli siinä, että pihalle päästiin. Iltapäivälllä kotiin ja illaksi partioon. Partioon lähtivät myös kolme lasta. Nämä alkuviikon illat tuppaavat meillä olemaan aika tavalla täysiä. Illalla ehdittiin onneksi koko perhe syömään yhteistä iltapalaa.

Keskiviikko 13.11.
Tämä aamu oli tavallista työteliäämpi, sillä puoliso lähti omaan työhönsä paljon meitä muita aikaisemmin ja kaikki aamuhommat jäivät minulle.  Tämä ihan siitä syystä, että minun iltatöiden vuoksi hän tulee töistään normaalia aikaisemmin. Hoitoon ja töihin ehdittiin ja tänään jatkoin itse päivätöiden jälkeen "kakkostyötäni", jossa teen satunnaisia iltavuoroja aina silloin tällöin. Tänään oli keskimmäisen lapsen partio ja he menivät tutustumaan ja käymään savusaunassa. Itse kotiuduin vasta siinä vaiheessa, kun lapset olivat jo sängyissä. Pikaisesti ehdin kuulla savusaunakuulumiset ja koulujutut. Nuorimmainen oli jo untenmailla. Uni antoi omalla kohdallani odottaa itseään, vaikka väsy silmiä painoikin.

Torstai 14.11.
Loppuviikko alkaa näkyä aina torstaisin. Nuorimmaisen herääminen on työläämpää kuin alkuviikosta, mutta taas selvittiin hoitoon ja töihin ajallaan. Vaikka talviset ajokelit eivät ole niitä kaikken mukavimpia, tykkään työmatkastani, jonka aikana kuuntelen radiota, joululauluja tai sitten ihan vain hiljaisuutta. Lehtijuttu lauluyhtyeestämme julkaistiin tänään ja päivän aikana tuli muutamia positiivisia viestejä aiheesta. Kyllähän se hyvältä tuntui ja itsekin olimme juttuun kovasti tyytyväisiä. Työpäivän jälkeen vaihdoin taas kakkostyöhön ja illalla ajelin kotiin hirvittävässä lumituiskussa. Lunta tuiskutti siihen malliin, että onnistuin käyttämään lähes tunnin työmatkan ajamiseen. Lapset olivat jo nukkumassa, kun tulin kotiin. Rentoutumista iltaan toi iso kasa vanhoja joululehtiä, joista kummini luopuivat. Niissä riittää fiilistelyä koko joulukaudeksi.

Perjantai 15.11.
Hyvin normaali päivä. Kahden pitkän työillan jälkeen oli mukava nähdä perhe hereillä. Siivousta, kaupassakäyntiä, pyykkäystä, sellaista normaalia perjantaipuuhaa. Esikoinen lähti kavereidensa kanssa yöksi mökille. Lähikaupungissa olisi ollut joulunavajaistapahtuma, mutta emme lähteneet sinne ollenkaan.

Launtai 16.11.
Iskämies lähti aamusta metsähommiin ja minä lähdin kuopuksen ja tyttöjen kanssa käymään mummulassa. Iltapäivällä ei tarvinnut laittaa ruokaa ollenkaan, kun kävimme metsästysseuran tarjoamalla hirvisopalla. Hyvältä maistui! Illaksi iskämies lähti töihin, vanhin tyttö meni vuorostaan kaverille yöksi ja me muut vietimme koti-iltaa saunan ja herkkujen parissa.

Sunnnuntai 17.11.
Lunta satoi koko aamupäivän. Ensi viikoksi on luvattu lämpöasteita, joten liukasta tiedossa. Minulla oli pyhäkouluvuoro aamupäivällä, keskimmäinen lapsi kävi kaverinsa synttäreillä ja iltapäivällä pyörähdin lähikaupungissa vaateostoksilla. Kun riittävän kauan välttelee vaatekauppoja, löytää itsensä tilanteeta, ettei töihin ole kuin  kaksi sopivaa vaatekertaa ja se ei nykyisellä pyykinpesutahdilla tahdo riittää millään. Näin sunnuntain alkuillasta täytyy katsetta suunnata jo kohti tulevaa viikkoa. Mitä menoja itse kullakin on? Mitä syödään? Kenellä on kokeita? Onko koulussa jotakin erityistä? 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut hyvä viikko.

torstai 7. marraskuuta 2019

Näistä olisin halunnut kirjoittaa


Hei sinne ruudun toiselle puolen! Blogin kävijälaskuri kertoo minulle, että tällä sivulla on päivittäin kävijöitä. Moni käy kaiketi katsomassa onko tullut uusia postauksia ja joku toinen ehkä menee tätä kautta lukemaan jotakin toista blogia. Hyvältähän se tuntuu, kun huomaa, että joku aina muistaa. Kirjoitustahti meinaa vain olla aika harvaa nykyisellään ja tuskin se tästä kovinkaan suuresti tihenee ellei vuorokauden tuntimäärä yllättäen lisäänny.

Vaikka valmista tekstiä ei nykyisellään tunnu syntyvän, niin hyviä aikomuksia riittää senkin edestä. Niinpä päätin listata tähän ne asiat, joista olisin viimeisten viikkojen aikana kirjoittanut, mikäli aikaa olisi ollut.

Olisin kirjoittanut meidän syyslomasta, jonka alkuosan vietimme Savon suunnalla. Siskon kanssa päätimme viedä lapset museoon, mutta aikomukseksi se jäi. Syyn näette alla olevasta kuvasta:

Loppuosan syyslomasta olimme kotona. Kuopukselle loman loppuosan kohokohta taisi olla uintireissu kylpylään, sen verran paljon siitä on kotona jälkikäteenkin puhuttu.

Olisin kirjoittanut syksyn pihatöistä, haravoinnin ärsyttävyydestä ja puolivalmiista kasvihuoneesta. Talvi ja pakkanen olisivat saaneet myös osakseen useamman kappaleen ja se jouluinen maisema, jonka läpi ajan joka aamu töihin.

Olisi ollut hauskaa kirjoittaa meidän partioleiristä, joka oli pyhäinpäiväviikonloppuna. Ylipäätään vapaaehtoistyöstä olisi paljonkin sanottavaa.

Kohta alkava joulunaika on joka vuosi yhtä mukavaa. Toivottavasti monesta blogista voisi seurata joulukalentereita, kun itse en moiseen repeä. 

Ja sitten kaikki ne ajatukset ja tuumailut milloin mistäkin: miltä tuntuu melkein vuosi kodin ulkopuolela aloitetun työn jälkeen, mitä kirjoja on lukulistalla tällä hetkellä, onko elämässä menossa jotakin erityistä juuri nyt.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Niin paljon kirjoittamattomia sanoja, jotka minä vielä joskus...