tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja ma-ti 30.-31.3.2020 "Maaliskuu paketissa"



Maanantai 30.3.
Kesäaikaan siirtymisen myötä aamuista on tullut hämärämpiä. Onneksi valo lisääntyy nyt niin nopeasti, että kohta aamut ovat taas valoisia heti heräämisen hetkestä lähtien. Uuden viikon myötä alkoi kolmas koronaviikko. Kotona tunnelmat olivat jotenkin tahmeat ja nuupahataneet. Osa oli nukkunut yöllä huonosti ja sekin teki päivän käynnistymisestä nihkeää. Ketään ei tuntunut kiinnostavan oikein mikään. Jokainen raahautui omiin töihinsä. Omatkin etätyöt tuntuivat sujuvan jotenkin tahkeasti, kunnes vauhtiin pääsi. Illaksi lähdin kakkostyöhöni, jota ei voi etänä tehdä. Täytyy myöntää, etten pane ollenkaan pahakseni, kun pääsen pari kertaa viikossa töihin muuallekin kuin kotiin. Illan tullen tuli odotettu päätös etäkoulun jatkumisesta toukokuun puoleen väliin saakka. On siis entistä tiukemmin asennoiduttava, että tämmöistä tämä nyt sitten on.


"Eipä sitä ilkiä turhasta näykkiä, 
kun ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet."
- Konsta Pylkkänen-
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1952.

Myöhään illalla kotiin tullessa päivän nuupahtaneet tunnelmat olivat onneksi jo paremmalla tolalla. Ekaluokkalainen oli käynyt kaverinsa kanssa koulun pihalla kiikkumassa, edellisen yön huonosti nukkuneet olivat unten mailla ja muutenkin oli fiilis taas siihen suuntaan, että eiköhän tästä selvitä.

Tiistai 31.3.
Maaliskuun viimeinen päivä. Tuntuu, että tässä kuussa olleesta hiihtolomasta on kulunut pieni ikuisuus. Hetken aikaa jouduin miettimään, että mitä me oikeastaan edes teimme hiihtolomalla, kunnes muistin lippukuntamme ison voimanponnistuksen: hiihtolomaleirin ja romanialaiset vieraat. On tapahtunut niin paljon ja maailma on muuttunut lyhyessä ajassa, että tuntuu kuin leiri ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat ja valmistelut, joita alkuvuodesta teimme, ovat kuin jostakin toisesta maailmasta.

Onneksi tämä aamu oli eilistä parempi, vaikka ulkona ujelsi tuuli ja päivän mittaan pyrytti lunta. Uutiset etäkoulun jatkumisesta saivat aikaan kyllästynyttä mutinaa. Kukaan ei olisi sitä halunnut, mutta ketään päätös ei yllättänyt (ja oikea päätös se ehdottomasti oli).

Korona-uutinen jäi kuitenkin taka-alalle, kun iltapäivällä uutisoitiin pikku kyläämme erittäin paljon koskettavasta asiasta: kylän ainoa kauppa suljettiin. Päällimmäinen tunne oli hölmistynyt epäusko: voiko tämä tapahtua oikeasti? Aprillipäivä on vasta huomenna. Tästä lähtien unohtunut hiivapala tarkoittaa edestakaisin yli 20 kilometrin ajoa, jos meinaa pullaa leipoa. Tätä uutista täytyy sulatella ajan kanssa.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja viikonloppuna 28.-29.3.2020 "Koronavapaa viikonloppu"




Kirjoitin edellisessä postauksessa siitä, miten perjantaina tunnelma täällä kotona oli väsynyt. Sekä lapset että aikuiset olivat väsyneitä. Väsyneitä kaikkeen siihen uuteen ja erilaiseen, väsyneitä etätyöhön, etäkouluun, etäkaveruuteen, etäelämään, kaikkeen etään. Väsymyksestä huolimatta puristimme voimamme yhteen ja teimme kodin viikkosiivoukset. Siivousten jälkeen lupasimme lapsille kotityövapaan viikonlopun.  Illan tullen Puronvarresta sammuivat valot niin aikaisin, ettei sitä ole tapahtunut  aikoihin. Sekä ruumis että mieli kaipasivat unta, jonkinlaista hetkellistä unohdusta kaikesta. 

Ja kun aamu ja lauantai koittivat, päätin toimia kuten olin edellisiltana ajatellut: pidän ainakin osittain koronavapaan viikonlopun. En seurannut uutisia ollenkaan niin aktiivisesti mitä menneellä viikolla muuten seurasin. Tein kotihommia kohtuullisen leppoisassa tahdissa. Kylmästä tuulesta huolimatta ulkoilimme pariinkiin otteeseen ja pikkumies pääsi käymään mummulassa raktoreita katsomassa. Voi sitä riemua joka kerta! Tottakai korona livahti puheisiin tuon tuostakin, mutta jollakin tavalla paino harteilla tuntui kevyemmältä, kun oli tietoisesti antanut itselleen lomaa koko aiheesta.

Sunnuntaina jatkoimme ulkoilua ja pitkästä aikaa lähdimme retkelle koko perheen voimin. Pakkasimme makkarat ja kaakaot reppuun ja ajaa hurautimme järven rantaan. Aurinko lämmitti mukavasti, sytytimme nuotion ja söimme yhdessä eväät. Talitintti lauloi jossakin lähellä ja kauempaa kuului joutsenten huuto. Oli hyvä ja levollinen olla.

Sunnuntai-iltana kukaan ei oikein jaksanut innostua ajatuksesta uudesta viikosta. Tuntui, ettei tiedossa ole oikeastaan mitään uutta. Onneksi telkkarista näkyi The Voice of Finland, ohjelma jonka parissa olemme tyttöjen kanssa viihtyneet erittäin hyvin. Musiikilla on hyvä vaikutus koronankin keskellä. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja perjantaina 27.3.2020 "Miten etäkoulu sujuu?"

tällä kertaa postaus ilman kuvia. On sunnuntai-ilta, mutta tässä muutamia ajatuksia etäkoulusta, jotka olen kirjoittanut lauantaina aamulla.

Vaikka sekä teoriassa että käytännössä tiedän miten tärkeitä rutiinit ovat, on silti tullut jollakin tavalla yllätyksenä, mitä niiden puuttuminen saa aikaan: hirvittävän väsymyksen. Tähän uudenlaiseen arkeen on tietysti pikkuhiljaa alkanut muodostumaan uudenlaisia rutiineita, mutta vanhat tavat ja käytänteet istuvat tiukassa, eivätkä ole mihinkään katoamassa. Ja kaiken uuden oppiminen on väsyttävää, niin nytkin. 

Jo perjantaiaamuna huomasin, että perhe on huomattavasti väsyneempi mitä yleensä. Koululaisia sai tsempata jaksamaan vielä yksi päivä ja pitkin päivää joutui muistuttelemaan, ettei enää pitkä aika, kun viikonloppu alkaa. 

Koululaiset saavat päivän tehtävät joka aamu wilma-viestillä tai sitten luokan WhatsApp-ryhmässä. Jo tässä vaiheessa täytyy sanoa, että meidän kotikunnan koululaitos on hoitanut hommansa olosuhteisiin nähden enemmän kuin hyvin. Tuttavat eri paikkakunnilta ovat kertoneet heidän kokemuksiaan etäkoulusta ja melkein joka kerta näitä kokemuksia kuullessani ajattelen: "meillä tämä on hoidettu paremmin". 

Ekaluokan opettaja opettaa luokkaansa whatsappin kautta. Aamulla ja puolen päivän aikaan tulee viestit tehtävistä ja päivittäin ope muistuttaa myös ulkoilusta ja syömisestä. Oppilaat lähettävät opelle kuvia kirjojen tehdyistä tehtävistä, askarteluistaan ja piirrustuksista. Paljon tulee myös nettilinkkejä, joissa kuunnellaan lauluja, katsotaan lyhyitä ohjelmia yms. Tehtäviä ei ainakaan ole liikaa ja omaa ekaluokkalaistani ajatellen niitä saisi olla ehkä vähän enemmänkin. Intoa tekemiseen piisaa.

Nelosluokkalainen saa tehtävät wilmassa ja ne tulevat tiedoksi myös vanhemmille. Osa tunneista tehdään koneen äärellä google meetissä ja loput sitten itsenäisesti. Luokalla on myös oma whatsapp-ryhmä, jossa ope on mukana. Tehtäviä on minusta ihan kunnon koulupäivän verran. Koulun puolelta on muistutettu, että jos näyttä siltä, että omalle koululaiselle tehtäviä on liikaa, niin osan "vähemmän tärkeistä" tehtävistä voi jättää pois.

Kutosluokkalaisen kouluhommat menevät suunnilleen samalla tavalla kuin nelostenkin, mutta tehtäviä ei tule enää vanhempien wilmaan, vaan ne pitää hoitaa itsenäisesti. Näyttää siltä, että kuudennella tehtäviä on jo huomattavasti enemmän kuin alemmilla luokilla ja päivät meinaavat meillä ainakin venyä.

Myös kasiluokkalainen hoitaa kouluhommat itsenäisesti. Opet laittavat wilmaan merkinnät niin kuin ennenkin, joten vanhemmat näkevät sieltä, jos ei ole ollut paikalla tunnilla tms. Vastaavasti on ollut mukava, kun esim. liikunnan suorituksista on tullut positiivisia merkintöjä pitkien pyörä- tai kävelylenkkien ansiosta. Yläkoulussa suurin osa tunneista näyttää olevan ihan "läsnäolevaa" opetusta google meetin tai teamsin kautta. Tai sitten tehtävät saadaan vasta kulloisenkin tunnin alussa, eikä aamulla kaikkia kerralla. Minusta se on hyvä. Jos näin ei olisi, olisi suuri vaara, että koulupäivän ajan väki huitelisi pitkin kyliä ja siirtäisi ja siirtäisi tehtävien tekemistä iltaan. Nyt ne on tehtävä silloin, kun koulua oikeastikin on.

Etäkoulun suhteen kaikki toistaiseksi hyvin. Nyt alkaa viikonloppu ja koronaloma:) Päätimme unohtaa koronan viikonlopuksi ja keskittyä aivan muihin asioihin.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja torstaina 26.3.2020 "Soutamista ja huopaamista - päättämättömän PeePeen pähkäilyjä"




Viikko etenee. Ajatukset vaihtelevat "tänään on jo torstai"-ajatusten ja "tänään on vasta torstai"-ajatusten välillä. Osallistuin töissä ensimmäiseen etäkokoukseen, joka sujui aivan hyvin. Muutenkin omassa etätyössä alkaa löytyä tietyt rutiinit, joiden olen huomannut auttavan työn sujuvassa tekemisessä. Kyllä tämä tästä.

Vaikka torstaipäivä sujuikin päällisinpuolin entiseen malliin, päänsisällä ajatukset myllersivät edestakaisin. Ajatukset pyörivät sen ympärillä, mitä teemme lasten sosiaaliselle elämälle. Olen tätä asiaa pohtinut niin paljon, etten oikeastaan jaksaisi sitä enää yhtään ajatella, mutta en voi olla ajattelemattakaan. Linjasimme tiukan linjan, että nyt ei nähdä kavereita. Lapset tyytyivät siihen, mutta, mutta, mutta, mutta.... Ulkona paistaa aurinko, tiet ovat sulia pyöräilyyn ja lenkkeilyyn ja pihalla on kiva olla.  Ison perheen etu on, että kotoa löytyy seuraa, mutta tokihan ne omien sisarusten naamat rupeavat jossakin vaiheessa kyllästyttämään. 

Asumme alueella, jossa ei (vielä) ole koronaa. Tämä tilanne voi toki muuttua vaikka juuri tällä hetkelllä ja ihan varmasti se tuleekin muuttumaan. Tämän hetkisen tiedon mukaan virus tarttuu huonommin ulkoilmassa verrattuna ahtaisiin sisätiloihin. Entä jos lapset voisivat käydä pyöräilemässä kaverin kanssa? Jos yksi kaveri kerrallaan voisi tulla meille pihalle leikkimään. Jos autotallin isot ovet avattaisiin, mopoja voisi rassata käytännössä ulkoilmassa. Tällaisia asioita mietin, pohdin ja pähkäilen. Tämä kaikki luonnollisesti koskisi vain ehdottoman terveitä kavereita. Ja tietenkin sen pitäisi olla ok myös kavereiden kotiväelle. Olisiko se kuitenkaan niin paha juttu?

Kuulostan varmasti erittäin päättämättömältä ihmiseltä ja sitä olenkin, ainakin tämän asian suhteen. Soudan ja huopaan, koska en tiedä. Jos voisin olla varma, että tämä kaikki päättyy pääsiäisen jälkeen, olisi helppoa tehdä päätös täydellisestä eristäytymisestä kaikelta. Mutta pahasti näyttää siltä, että tämä ei lopu pääsiäiseen. On ajateltava pitemmälle. On ajateltava kokonaisuuksia. Eikä keneltäkään voi kysyä, koska ei ole ketään, joka voisi vastata tyyliin: "Muistatko, silloin kymmenen vuotta sitten oli vastaava tilanne ja silloinhan hyväksi havaittu toimintamalli oli se, että...." En siis tiedä. 

Voi sanokaa joku, että siellä ruutujen takana on muitakin epätietoisia. Että en ole ainut, joka muuttaa mieltään useammin kuin sukkiaan.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja keskiviikkona 25.3.2020 "Kevät tulee koronasta huolimatta"




Aamulla kello soi normaalisti. Aivan mahtavaa, kun enää herätessä ei ole säkkipimeää vaan ainoastaan hämärää. Olen moneen kertaa miettinyt, kuinka kamalaa tämä kaikki olisi, jos korona olisi iskenyt Suomeen marraskuussa. Pimeää, räntäsadetta ja kylmää. Nyt on niin paljon helpompaa ja ennen kaikkea mukavampaa olla ulkona vielä iltaisinkin.

Täälllä kotona päivä jatkui jo jonkinlaisia totuttuja raameja noudattaen. Lapset saivat etätehtävät ja ryhtyivät niitä tekemään. Yläkoululaisella oli tänään liikuntaa useampi tunti, joten hän olikin ison osan koulupäivästään ulkona. Näin sivusta seuranneena täytyy jakaa kiitosta liikunnanopettajille (ja toki kaikille muillekin opettajille), jotka keksivät erilaisia tapoja toteuttaa liikuntatunteja etänä. Tänään ohjemassa oli mm. kävely- tai pyörälenkki, joka piti suunnitella niin, että kääntyy koko ajan vain oikealle tai vain vasemmalle.

Omassa työssä uutena asiana tuli kokousyhteyksien testaaminen, jotta huominen työyhteisön henkilökunnan kokous menisi sujuvasti. Kaikki nämä etäkokous- yms. mahdollisuudet ovat minulle aivan outoja asioita. Vaikka ne tähän asti olenkin osannut hoitaa, niin se vie minulta ennen kaikkea henkistä energiaa, kun hermoilen ja jännitän näitä asioita.

Kevät kuitenkin tulee ja etenee koronasta huolimatta. Töiden jälkeen alkuillasta ulkoilimme pitkän pätkän pikkumiehen kanssa. Luonto omalla pihalla on tällä hetkellä ankean ruskea. Mitään uuta vihreää ei ole vielä näkyvissä. Puiden ja pensaiden silmut tuntuvat pullistelevan kuin lähtökuopissaan. Aivan kohta, ei vielä, mutta kohta on se aika, kun joka paikka puskee vihreän eri sävyjä.

Illalla pääsin itsekseni lenkille. Sekin oli mukavaa. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään: kylän pinnassa oleva leikkipuisto oli täynnä lapsia. Myöhemmin illalla hallitus antoi uusia tiukennuksia kansalaisille. Uudenmaan rajat sulkeutuvat ja pääministeri muistutti taas miten tärkeää on, että kaikki pysyisivät kotona. On ymmärrettävää, että iltaisin on kiva nähdä kavereita, mutta silti toivoisin, ettei seuraavalla lenkkireissulla tarvitsisi nähdä samanlaista laumaa puistossa. Ainakin sellaiset syyt kuin "lapsilla on tylsää", "lapsille tulee paha mieli", "millä minä ne kotona pidän", ovat aivan vääriä syitä päästää jälkikasvu kylille. Ja samassa veneessä olen itsekin eli en ole asettamassa itseäni minkään neuvojan asemaan. Mutta haastaisin niin itseni kuin muutkin miettimään asiaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja tiistaina 24.3.2020 "Etätöiden ihanuutta"



Tiistaina ne sitten alkoivat: etätyöt. Virittelin koneen, kirjat ja kansiot olohuoneen pöydälle ja päätin tehdä parhaani. En ole millään tavalla omalla maaperälläni silloin, kun joudun tekemisiin koneiden kanssa. Kyllä minä kirjoitan, mutta jos pitää hallita erilaisia ohjelmia, selaimia ja alustoja, liikun kovasti heikoilla hangilla. Onneksi työkaverit auttavat ja sekin on omalta osaltaan helpottanut, että kaikki olemme sillä tavalla samassa veneessä, ettei tässä etähommassa kukaan kovin pro ole heti ensimmäisenä päivänä.

Ja jos rehellisesti sanon, niin aikamoista hässäkkää se ensimmäinen etäpäivä olikin. Keskittyminen olisi pitänyt saada suunnata omiin töihin täysin, mutta eihän siitä mitään tullut, koska koko muu elämä pyöri siinä ympärillä. Lapset olivat ilahduttavan innoissaan siitä, että äiti oli päivän kotona ja siitäkin seurasi oma pöhinänsä. Nuorimmaisen hoitamisesta vastasi päivällä käytännössä Pipsa Possu. Eläköön telkkarin tallenteet! Ehkä tämän poikkeusajan ajaksi kannattaa unohtaa kaikki ylevät periaatteet ruutuajasta ja sen sellaisesta ihan  kokonaan. 

Hallitus valmistelee uusia tiukennuksia nykyisiin rajoituksiin. Tätä taustaa vasten mekin tiukensimme rajoituksia kotona. Olen kamppaillut sen asian kanssa, että meillä on käynyt kavereita pihalla, mutta onko se oikein. Koko ajan tulee vain vahvemmin sellainen tunne, että kaikkien pitäisi nyt entistä tarkemmin noudattaa suosituksia ja siksi mekin päätimme, että nyt loppuvat kaverikyläilyt myös pihalla. Eihän se mukavaa ole, mutta nyt vain tuntuu, ettei oikein muutakaan voi. Ainoastaan uusia suosituksia ja määräyksiä noudattamalla tämä pandemia voidaan pysäyttää. Onneksi on toimiva netti, puhelimet, somemaailma ja kaikki muu. Paras esimerkki tästä oli eilen, kun yksi tytöistä huikkasi ulko-ovelta menevänsä ulos kaverinsa kanssa. Puhelin oli kädessä ja kaveri oli puhelimen toisessa päässä. Kumpikin kiikkui omalla pihallaan:)

On ihan selvää, että jossakin vaiheessa hajoaa pää. Tai ainakin melkein. Mutta niin pitkään kuin jaksamme, me jatkamme nyt tällä valitulla tiellä.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja su-ma 22-23.3.2020 "Unessa ja valveilla"



Sunnuntain vastaisena yönä  näin koronaunia. En muista niistä oikeastaan mitään muuta kuin aiheen ja sen, että ne olivat jotenki ahdistavia. Painajaisia ne eivät olleet, mutta aamulla herätessäni oma fiilis oli jollakin tapaa alavireinen ja kurkkua kuristi. Ja ei se mikään ihme ole, että korona tulee jo uniinkin, sen verran paljon siitä joka puolella puhutaan. Kun aivot käyvät ylikierroksilla päivällä, on niiden yön aikana saatava asiat järjestykseen vaikka sitten levottomilla unilla.

Sunnuntai meni kotona ulkoillessa ja ollessa, niin kuin sunnuntait usein menevät. Meidän eilinen synttärisankari sai iloisen yllätyksen ystävältään. Olimme ulkona, kun ystävän perheen auto kaarsi pihaan ja hän toi meidän neitille synttärilahjan. Siitä riitti hyvää mieltä koko päiväksi. Lopuksi tytöt toivottivat normaalien "heippa"-huutojen lisäksi toisilleen: "Pysy terveenä!". Ihania tyttösiä molemmat:)

Koska isäkämies tarvitsi tulevaa etätyöviikkoa silmälläpitäen työpaikaltaan tavaraa, päätimme tehdä pienen ajelun ja hakea tavarat sunnuntainta, jolloin talo oli epäilemättä tyhjä. Työpaikalla haisi kuin uimahallissa, joten ei tarvinnut epäillä, etteikö siivousta olisi tehostettu, niin kuin ovella olleessa ilmoituksessa luvattiin. Uskoisin, että tämän koronapandemian jälkeen mm. siivoojien työtä arvostetaan aikaisempaa enemmän. 

Ja sunnuntain jälkeen koitti uusi viikko ja maanantai. Lähdin töihin siivoamaan. Koska oppilaiden etämateriaalit saatiin edelllisellä viikolla kasaan, oli aika tehdä sellaisia hommia, joihin ei tahdo normaalina päivänä olla aikaa ja siivoaminen on yksi niistä. Nyt ovat laatikot ja kaapit siisteinä ja turhat roippeet roskissa. Mukavampi palata töihin sitten aikanaan. Päivän päätteeksi kokosin auton takapenkille aikamoisen läjän kansioita ja kirjoja. Huomenna on minunkin aika aloittaa etätyöt. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja lauantaina 21.3.2020 "Pitämättä jääneet synttärit ja pohdintaa kavereiden tapaamisesta"


Lauantai oli kylmä, mutta mahtavan aurinkoinen päivä. Viikolla omat ulkoilut jäivät aivan minimiin paria iltaista, pimeällä tehtyä kävelylenkkiä lukuunottamatta. Nyt oli aika tankata aurinkoenergiaa koko viikon edestä ja siksipä olimmekin ulkona useaan otteeseen päivän aikana.

Lauantaina oli myös keskimmäisen lapsemme syntymäpäivä. Meidän perheen taiteilija, temppuilija ja luovien ratkaisujen keksijä täytti 11 vuotta. Yhteisestä päätöksestä synttäreiden juhlinta isommalla porukalla siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Illalla juhlimme oman perheen kesken päivänsankarin toiveherkuilla: makaronisalaatilla, sipseillä ja karkeilla.

Siirtyneet synttärit saivat minut pohtimaan enemmänkin kavereiden tapaamista. Tämä ensimmäinen viikko on mennyt niin koulun kuin vapaa-ajankin suhteen jonkinlaisessa uutuudenviehätyksessä, eikä meillä ainakaan ole vielä pahemmin kuulunut "ei ole mitään tekemistä"- tai "mulla on tylsää"-nurinoita. Poikkeustilaa on kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa ja taitaa olla niin, että senkään jälkeen ei ole itsestään selvää, että kaikki muuttuisi heti ennalleen. Itse arvelen, että voi hyvinkin olla mahdollista, että poikkeusolot jatkuvat vielä pääsiäisen jälkeenkin.

On siis enemmän kuin odotettavaa, että jossakin vaiheessa seinät kaatuvat totaalisesti päälle. Mikä olisi viisautta? Onko parasta olla ehdoton? Ei mitään ylimääräisiä liikkumisia mihinkään, ei kavereita, ei mitään. Vai pitäisikö ottaa rahtusen lievempi kanta? Valveutuneet vanhemmat ovat varmasti miettineet näihin kysymyksiin jo vastauksen, mutta meillä eri käytännöt hakevat edelleen muotoaan. 

Kun koulut sulkivat ovensa, oli helppo tehdä päivänsankarin kanssa päätös, että kaverisynttärit pidetään sitten, kun koulujen ovet avataan uudelleen. Päivänsankari ymmärsi tämän hyvin, eikä asiasta tarvinnut vääntää sen kummemmin. Samaan syssyyn päätimme, että sukulaiset kutsutaan synttäreille myös myöhemin. Lähipiirissä on useampia riskiryhmään kuuluvia ja osa työskentelee alueilla, joissa koronatartuntoja on todettu meidän aluetta enemmän, joten sekin päätös oli helppo tehdä. 

Mutta entä sitten ne arkielämän pienemmät sosiaaliset tilanteet? Koulun liikuntatunnit suoritetaan tällä hetkellä hyvin pitkälle kävelylenkkien muodossa, ainakin yläkoulussa ja alakoulun ylemmillä luokilla. Saako koululainen käydä lenkillä tai pyöräilemässä kaverin kanssa? Perjantaina tehtävänä oli ollut jonkun pallopelin pelaaminen ja sen videoiminen. Pallopelejä on hyvin hankala pelata yksin, joten siihen tehtävään oli melkeinpä pakko saada joku kaveriksi. Tietysti kuka tahansa perheenjäsenkin kelpasi. Entäpä sitten kauppareissut? Voinko ottaa sinne lapsen mukaan, jos menemme kohtuullisen rauhalliseen aikaan kauppaan? Entä jos esikoinen on autotallissa moponsa kimpussa ja pihaan päräyttää kaveri? Pyydänkö lähtemään? Jos käymme riskiryhmään kuuluvan mummum puolesta kaupassa, jätämmekö ostokset oven taakse vai viemmekö ne sisälle?

Näihin kysymyksiin on minusta tosi hankala vastata. Me emme ole olleet ihan täydellisen ehdottomia. Meillä lapset ovat suorittaneet liikuntatunteja ja käyneet muutenkin lenkillä kaverin kanssa. Otin eilen lapsen mukaan kauppareissulle. Veimme ostokset mummulle sisälle asti ja juttelimme siellä hetken aikaa. Eikä mopolla pihaan kurvaavaa kaveria ole käännytetty pois. Käsiä pesemme ahkerasti.

Tiukemmalla linjalla olemme vetäneet tosiaan ne synttärijuhlat, jotka jäivät pitämättä. Meille ei myöskään oteta yövieraita, emmekä itse suunnittele yön yli kestäviä reissuja. Ylipäätään emme tällä hetkellä suunnittele minkäänlaisia reissuja. Olemme mahdollisimman paljon kotona, emmekä lähde huvikseen kiertelemään kauppoja.  Meillä ei ole ollut kavereita sisällä kylässä.

Olisi mukava kuulla muiden perheiden ajatuksia ja käytäntöjä. Siis kuulla sillä tavalla rakentavassa mielessä, mitä olette pohtineet ja kuinka käytännön tasolla toteutatte vallitsevaa poikkeustilaa. Jos nyt ylipäätään kukaan jaksoi lukea tämän maratonkirjoituksen loppuun asti. Ehkä tämä oli enemmän itselleni tarpeellista pohdintaa kaiken uuden edessä.


lauantai 21. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja 19.-20.3.2020 (to-pe) "Hakemista ja tekemistä"


Aivot käyvät ylikierroksilla. Töissä on niin paljon muistettavaa, että lukuisista muistilapuista huolimatta tuntuu, että koko ajan on unohtanut jotakin. Ulkona paistaa aurinko, mutta siitä ei ole nyt aikaa nauttia. Sormet hakkaavat näppäimistöä, jotta valmista tulisi mahdollisimman nopeasti. Koululaisten etäopiskelu tarkoittaa, että heille on oltava sähköisessä muodossa niin materiaalia kuin ohjeitakin koulupäivien kulkuun ja tässä kohtaa olen omassa työssäni avuksi. Torstaina iltapäivälllä kotiin lähtiessä olin varma, ettemme millään saa urakkaa valmiiksi tällä viikolla, mutta onneksi olin väärässä. Perjantai-iltapäivällä saatoime huokaista tyytyväisinä, että kaikki tarpeellinen oli nyt sähköisessä muodossa ja jatkossa etätehtäviä voi tarkistaa, valvoa ja kommentoida tarvittaessa vaikka kotoa käsin.

Kotonakin ensimmäinen etäopiskeluviikko on saatu kunnialla päätökseen, vaikka jonkinlaista hakemista tämä uudenlainen arki vielä on. Nostan hattua iskämiehelle, joka on hoitanut tällä viikolla omat työnsä etänä ja samalla ohjeistanut neljää koululaista ja hoitanut yhden kolmivuotiaan. Koululaiset ovat hoitaneet omat hommansa hyvin, mutta ainahan sitä tekniikan kanssa tulee välillä ongelmaa ja varsinkin ekaluokkalainen tarvitsee vielä tukea uudenlaisten opetusmenetelmien kanssa. 

Omat tarpeensa on myös kolmevuotiaalla, joka on jäänyt kotihoitoon tämän poikkeustilan ajaksi. Kävimme läpi kalentereita ja tulimme siihen tulokseen, että meillä on mahdollisuus maksimoida hässäkkä ja mennä suositusten mukaan ottamalla nuorimmainen kotihoitoon. Ajattelemme niin, että poikkeuslakeja ei oteta käyttöön ilman erittäin painavaa syytä ja nyt jos koskaan olisi tärkeää kaikkien noudattaa määräyksiä ja suosituksia. En halua, että meillä kukaan sairastuu, enkä myöskään halua, että kukaan saa tartuntaa meidän takiamme. Jätetään hoito- ja koulupaikat heille, jotka niitä todella tarvitsevat. Tästä samaisesta syystä myös ekaluokkalainen jatkaa kotikoulussa vaikka hänellä olisi ensi maanantaista lähtien oikeus mennä kouluun.

Perjantaiaamuna töihin ajellessa radiossa kerrottiin, että on kevätpäiväntasaus. Valo voittaa ihan konkreettisestikin. Seuraavat puoli vuotta vuorokaudessa on valoisaa aikaa enemmän mitä pimeää. Ihan mahtavaa! Ja valoa viikonloppuun toi tieto siitä, ettei lomautusuhka toteudu omalla kohdallani, vaan työt jatkuvat entiseen malliin. Jee!

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja keskiviikkona 18.3.2020 "Kotikoulu alkoi"




Tänään se sitten virallisesti alkoi: ainakin kuukauden kestävä lasten kotikoulu. Aamulla tunnelmat olivat aika odottavat, sillä edessä oli jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut aikaisemmin kokenut. Itse lähdin töihin auttamaan opettajia etäopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Päivä oli siinä määrin kiireinen, että iltapäivällä kotiin tullessa kyllä tiesi tasan tarkkaan töitä tehneensä. Silmät sirrillään kaikesta tietokoneruudun tuijottamisesta.

Kotona ensimmäinen koulupäivä oli sujunut hyvin. Ekaluokkalainen oli käynyt koulua whatsappin kautta. Luin opettajan lähettämiä viestejä ja niistä tuli hyvä mieli. Päivä oli mielestäni hyvin rakennettu ja siihen oli liitetty sopivasti taukoja ja tarkat tiedot siitä, milloin opiskelua tauon jälkeen jatkettiin. Isommille lapsille kilahtivat päivän tehtävät wilma-viesteillä aamulla klo 9. 

Yläkoululainen hoitaa koulutehtävänsä siinä mielessä itsenäisesti, että vanhempien wilmaan ei tule tietoa tehtävistä. Aloitus olisi ehkä voinut olla vahvempikin. Kuulin illalla, että englannin tunti oli kyllä oltu paikalla videoyhteyksien äärellä, mutta kone oli viety autotalliin ja samalla oli hiottu mopon katteita, kun opettaja oli puhunut.

Omaan päivääni mahtui odotettu, mutta ei kuitenkaan mikään mukava ilmoitus. Koulujen siirtyminen etäopetukseen vaikuttaa vääjäämättä myös omaan työhöni ja varmuudella töitä on jäljellä tämän viikon loppuun saakka. Lomautusvaroitus mielessä töitä tehdään niin pitkään kuin niitä riittää. Varasuunnitelmiakin jo on, joten en osaa olla huolestunut.

Kun ajelin töistä kotiin, kiinnitin huomiota kylänraitilla kävelevään nuorisoon. Tuttuja poikia ja tyttöjä näytti olevan lenkillä vähän siellä sun täällä. Äkiliseen ulkoiluintoon löytyi onneksi luonnollinen selitys: liikuntatunnit. Puhelimesta sporttracker päälle ja lenkille. Lenkin lopuksi kuva opettajalle kuljetusta matkasta, vauhdista yms. Kätevää.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja tiistaina 17.3.2020


"Löytyykö kotoa tietokonetta tai tablettia, joista löytyy kamera ja mikrofoni?", "Onko lapsella älykännykkää?", "Seuratkaa ahkerasti wilmaa, jonka kautta tieto kulkee nopeimmin!". 

Ylläolevia viestejä on suorastaan tulvinut puhelimeen pitkin päivää ja jo eilisillan aikana. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun perheessä on neljä koululaista, sillä osa viesteistä tulee neljänä kappaleena. Ja tärkeitä viestejä ne ovatkin, sillä kouluissa on valmistauduttu hurjaa vauhtia tulevaa kotikoulukuukautta varten. Olen positiivisen yllättynyt siitä, miten nopeasti koululta on tullut ohjeita ja keinoja koulunkäynnin jatkamiseen. Oppilaita on pikakurssitettu tekemään ja lähettämään tehtäviä sähköisesti ja ottamaan osaa oppitunteihin yhteisten videopuheluiden kautta. 

Itse koen olevani hyvin osaamaton kaikkien uusien oppimismahdollisuuksien keskellä niin kotona kuin töissäkin. Onneksi omat koululaiseni tuntuvat hanskaavan homman huomattavasti paremmin kuin minä. He (ainakin osa) suorastaan odottavat huomista etäpäivää, jolloin homma tosissaan pyörähtää käyntiin. Pidimme illansuussa  yhteisen perhepalaverin, jossa sovimme uuden arjen yhteisistä pelisäännöistä. Arki pyritään pitämään mahdollisimman normaalina ja kouluhommat asetetaan koulupäivinä prioriteettilistan ykköseksi. Ulkoilulle ja liikunnalle pitää muistaa jättää oma, tärkeä osansa.

Iltapäivällä istuimme taas television ääressä kuuntelemassa hallituksen uusia linjauksia ja rajoituksia tavalliseen elämään. Ajatukset ja rukoukset ovat heidän luona, jotka ovat ulkomailla ja yrittävät epätoivoisesti päästä jollakin tavalla kotiin.

Itse käyn töissä normaalisti. Tulipa opittua sellainenkin sanahirviö kuin työssäkäyntivelvoite. Sitä sovelletaan nyt. Onneksi miehen etätyö mahdollistaa sen, ettei täällä kotona eletä aivan pellossa. Aika näyttää miten etätyön tekeminen sujuu, kun kotona on neljä koululaista ja yksi kohtuullisen vilkas kolmivuotias:D

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja maanantaina 16.3.2020



Tänään on erilaisen elämän ensimmäinen päivä. Uusi viikko alkoi. Lapset lähtivät kouluun, hoitoon ja itse lähdin töihin. Iskämies aloitti yhdistetyn sairasloma- ja etätyöviikkonsa kotona. Oli tiedossa, että jotakin uutta on tapahtumassa päivän aikana ja töissä seurasimme uutisia tiiviisti.

Vielä viime syksynä en ollut kuullutkaan sanaa korona-virus missään. Nyt ei juuri muuta kuulekaan. Aluksi se oli sana kaukaisesta Kiinasta, enkä sille juuri ajatustakaan uhrannut. Miksi olisinkaan? Kiina on kaukana ja minä olen oikein hyvä elämään oman napani ympärille kietoutunutta elämää. Mitäpä muista, kun itselläni kaikki on ok. Hävettävä asenne, tiedän. Vähitellen korona tuli kuitenkin lähemmäs. Hivuttautui ensin Eurooppaan, levisi sinne ja tänne ja valtasi alaa niin uutisissa kuin ihmisten mielissäkin. Päivä päivän jälkeen alkoi omaan itsekkääseen mieleen vähitellen valjeta, että nyt on kyseessä joku muu kuin pikku ongelma, joka hoituu itsestään. Olikin kyseessä meitä kaikkia isosti koskettava asia.

Ensimmäinen konkreettinen koronavaikutus omaan elämääni oli pitkään ja hartaasi odotetun matkan peruuntuminen. Olimme hyvissä ajoin viime syksynä varanneet ystäväni kanssa vuosikymmeniä (oikeasti!!) haaveilemamme matkan Pariisiin vapun aikoihin. Viimeinkin kummankin elämäntilanne ja rahatilannne olivat yhtä aikaa sellaisia, että pystyimme tekemään haaveesta totta. Suunnittelimme, että vietämme pitkän ja ihanan päivän Louvressa, nousemme Eiffel-torniin niin ylös kuin pääsemme ja nautimme kaikesta siitä, mistä puhuimme jo silloin, kun olimme alakouluikäisiä. No, emme ole lähdössä. Tietenkään. Nyt toivomme, että saamme matkan siirrettyä, emmekä menettäisi ihan kaikkia rahoja kankkulan kaivoon.

Eilen maanantaina koronauutiset saavuttivat tähän astisen huippunsa. Istuin kotona television ääressä ja kuuntelin pääministerin rauhallista ja selkeää ääntä, joka luetteli tasaiseen tahtiin määräyksiä ja ohjeita seuraavan kuukauden ajalle. Suurimpana asiana omaan elämään vaikutti tietenkin se, että lapset aloittaisivat kuukauden mittaisen kotikoulujakson koulujen ovien sulkeuduttua. Olo oli hyvin hämmästynyt ja hämmentynyt. Vaikka kaikkia eilen kuultuja uutisia oli ehkä jollakin tasolla osattu odottaa. Itse ainakin olin myös useassa eri yhteydessä ilmaissut mielipiteeni, että minusta koulut pitäisi sulkea. Silti oli hämmästynyt ja ehkä kuitenkin myös yllättynyt. Yllättynyt ehkä eniten siitä, että koulut suljettiin kokonaiseksi kuukaudeksi. Pidän kyllä tätä aikaa ihan oikeana. Kaksi viikkoa olisi ollut liian lyhyt aika, koska se on vasta koronan itämisaika.

Iltaan kuului valtava määrä whatsapp-viestejä, puheluita ja käytännön elämän suunnittelua. Ensimmäiset wilma-viestit koulun suunnalta tulivat jo illan aikana. Kaikesta näki, että opettajilla suunnitelmat olivat olleet jo hyvällä mallilla, eikä hallituksen esitys tullut yllätyksenä. Isompia oppilaita pyydettiin tulemaan kouluun seuraavana päivänä, jotta he saisivat vielä neuvoja etäopiskelua varten. Päätimme ottaa nuorimmaisen kotihoitoon päivähoidosta.

Tunnelmat ovat odottavia, ehkä jännittyneitäkin. Olemme tilanteessa, jossa ei  voi kysyä neuvoa kokeneemmilta, koska sellaisia ei ole.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kesä mielessä



Tein eilen jotakin sellaista, jota en ollut tehnyt aikoihin, itseasiassa vuosiin: vaihdoin kukkiin mullat. Mistään valtavasta urakasta ei todellakaan ollut kyse, sillä sormet riittävät aivan mainiosti laskemaan taloutemme elävät kasvit. Siinä uutta multaa ruukkuihin kauhoessa ajatukset karkasivat väkisinkin kevääseen ja kesään. Ulkona ikkunan takana maisema oli ja on edelleen talvinen, kun vuodenaikaan nähden aika ohut lumipeite peittää maan. Mutta aurinko lämmitti mukavasti kasvoja ja sai kukkien vihreät lehdet näyttämään tavallistakin vihreämmiltä. Silloin muistin, miten keväällä luonnosta löytyy lukematon määrä erilaisia vihreän värin eri sävyjä, jotka sitten kesän edetessä tasoittuvat muutamaksi syvän vihreän eri sävyksi. 

Mieleen hiipi kesäkaiho. Kuinka mukavaa olisikaan mennä ulos ilman ulkovaatteiden pukemisen vaivaa. Miten hyvältä pihalla tuoksuu sateen jälkeen. Kuinka saunan jälkeen on mukava istua terassilla ja kuunnella kesäisen maalaiskylän ääniä, joita ei paljon ole. Ja parhaimpana kaikesta valo, jota riittää aikaisesta aamusta yöhön saakka. Valo, joka on joskus tuntunut jopa hieman ahdistavalta, mutta joka nykyään antaa virtaa, jaksamista ja mielen virkistystä. Koska talvi on ollut niin olematon, niin minun puolestani kevät saisi tulla ja jäädä.

Mullanvaihto toi kesäisiä ajatuksia ehkä siksikin, että samalla katselin ikkunasta pihan perälle viime syksynä valmistunutta kasvi-/kesähuonetta kohti. Siellä se odottaa, että saisi sisäänsä jotakin kasvamaan. En usko, että minusta mikään suuri viherpeukalo koskaan kuoriutuu, mutta jotakin pientä me sinne laitamme. Katsotaan, katsotaan. Ja nythän on aikaa suunnitella.

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Terveiset hiihtolomalta




Kauniin auringonpaisteiset terveiset hiihtolomaviikolta! Tällä hetkellä Puron varresa yskii 3/7 ja kuumeilee 1/7. Perussettiä siis lomaviikolle. Perjantaita elellään ja tunnelma täällä kotosalla on juuri nyt rennon leppoisa. Koululaiset siivosivat koko talon, kun oma aikani meni pientä kuumepotilasta hoitaessa ja ruokaa laittaessa. Siivotussa kodissa onkin nyt hyvä ottaa rennosti, katsella tallenteita menneeltä viikolta ja tehdä juttuja, joista itse kukakin tykkää. Tällaiselle olemiselle ei vielä tällä lomaviikolla ole ollutkaan aikaa, sillä alkuosa hiihtolomasta kului partioleirillä. Oma osuuteni leiristä meni puolivaloilla ajamiseksi, koska kotona sairastettiin samaan aikaan, mutta oma nuoriso oli tyytyväinen viikon antiin ja toivottavasti muutkin kokivat samoin.

Lippukuntamme sai vieraita Romanian suunnalta, jossa meillä on ystävyyslippukunta. Leirin teemana oli kierrätys, jota lähestyttiin monesta eri suunnasta. Nuoret pääsivät näkemään mm. muovipullon koko kierron kaupan pull

onpalautuspisteestä siihen pisteeseen, jossa uutta juomaa pullotetaan kierrätysmuovista tehtyihin pulloihin. Leirin työpajoissa valmistuivat monenlaiset askartelut ja käyttöesineet kierrätysmateriaaleista. Ja erään illan muotinäytöksessä loistivat mallit päällään vaatteet ja asusteet, jotka olivat kaikki ostettu kirpparilta huikeaan alle 20 euron hintaan.

Vaikka Suomen talvi ei tänä vuonna ole parastaan antanut, saimme kuitenkin tälle viikolle lunta, pakkasta ja taivaalle tähtiä. Osa leirille suunnitelluista talvilajeista jouduttiin korvaamaan toisilla, mutta iltaisin lämpeni sauna ja avanto ja palju tarjosivat virkistystä ja rentoutusta sitä haluaville. Ja ilta illan jälkeen moni vieraistamme ja omista lippukuntamme nuorista suuntasi kulkunsa saunalle.

Nyt vieraamme ovat jo turvallisesti kotona. Leirin päättyminen ei suinkaan päättänyt yhteistyötä Romanian suuntaan, vaan nyt jatkamme partiossa yhteisten tehtävien parissa ja puolentoista vuoden kuluttua on toivon mukaan aika, jolloin täällä suunnalla pakataan laukkuja ja suunnataan vastavierailulle.