sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Syysloma

Olin iltahämärissä  lenkillä kauniin tähtitaivaan alla ja mielessäni kerin umpeen mennyttä koululaisten syyslomaviikkoa. Niin paljon monenlaista mukavaa ehti lomaviikkoon mahtua, että pääkoppa tarvitsi jonkinlaista nollausta kaiken hulinan keskellä, jotta katseen voisi taas suunnata kohti uutta viikkoa.


Etukäteen meillä ei ollut mitenkään erityisen paljon suunnitelmia syyslomaviikkoa varten. Tarkoitus oli tehdä pieni reissu Savon suunnalle serkkujen luo, mutta muuten tarkoitus oli olla kotona, saada ehkä jotakin rästihommia tehdyksi, haravoida  miljoonat lehdet pois pihalta ja elää ihan tavallista arkea. Ja näin oikeastaan kävikin. Syysloman päivät juoksivat rennosti eteenpäin ja toivon mukaan lapsilla on ollut rentouttava ja mukava loma. Eskarilainen oli tosin jo keskiviikkona aivan valmis lähtemään kouluun, mutta muut koululaiset nauttivat lomasta ihan tähän päivään saakka.



Viikko koostui kohtuullisesta herkuttelusta, shoppailusta, yökyläilyistä, saunomisesta, kavereista ja kotitöistä. Pikku-ukon suurin elämys taisi olla Savon reissulla kauppakeskuksesta löytyneet liukuportaat. Olisittepa nähneet, miten pieni pyöreä naama loisti, kun hän pääsi ajelemaan ylös ja alas. Liukuportaat vaikuttivat lähes yhtä suurelta hitiltä kuin kummisedän Massikka, jonka voittanutta ei ainakaan lähitulevaisuudessa tule löytymään.

Ensilumi satoi maahan menneen viikon aikana. Maisema muuttuikin kertaheitolla kauniin talviseksi ja jouluiseksi. Pakkasten ansiosta lumi on pysynyt maassa, mutta vilkaisu puhelimen sääsovellukseen kertoo, että ensi viikon aikana taitaa maa olla jälleen mustaakin mustempi. Perus loka-marraskuun vaihde siis tiedossa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Joko se alkoi?

...nimittäin syysloma? Eteläisen Suomen syyslomaviikko on alkanut, mutta me täällä pohjoisemmassa osassa Suomea saamme odottaa koululaisten syysvapaata vielä viikon verran. Meillä täällä Puronvarresa on kuitenkin ihan syyslomatunnelma, vaikka huomiseen koulupäivään on valmistauduttukin normaalisti. Syy lomatunnelmaan löytyy kohta ohi olevasta viikonlopusta ja lasten serkkuperheen vierailusta. Olemme useampana vuonna viettäneet syysloman ensimmäistä viikonloppua serkkuperheen kanssa, jotka ovat samalla viettäneet oman syyslomansa viimeistä viikonloppua. Tänä vuonna asetelma oli hieman toinen, sillä serkut tulivat aloittelemaan omaa lomaansa tänne meille ja toivat tullessaan meillekin sellaisen tunnelman, että syysloma on alkamassa. Siksi tänään uimahallin saunassa istuessamme totesimme, että tuntuu oikeastaan ihan hassulta, että kotiin päästyä on aika kaivaa koulureput taas esille, katsoa kouluvaatteet valmiiksi ja laittaa puhelimiin herätys kouluaamujen aikataulun mukaan.


Koska (lähes) jokainen suomalainen tykkää puhua säästä, ei tätä viikonloppua voi ohittaa ilman, että mainitsee tämän uskomattoman lämpimän sään, joka tuolla ulkona on. Tänään uimahallin mittari näytti +19 astetta (ulkona!) ja näilläkin seuduin on menty paikoin yli +20 asteen. Pikku-ukko nautti silminnähden, kun saattoi leikkiä pihalla ilman käsineitä. Ja onhan tämä aivan käsittämätöntä, että lokakuun tuulessa ei tuntunut lähestyvän talven raakuutta, vaan ainoastaan menneen kesän lempeitä sävyjä, suoranaista lämpöä vain.

Aika näyttää mihin asti näitä lämpöjä riittää. Hyvää syyslomaa lomaileville ja meille muille kivaa uutta viikkoa muuten vaan!


perjantai 5. lokakuuta 2018

Lokakuun ensimmäinen viikko



Onko syytä syyttää syystuulia, jotka saavat kellonviisaritkin kulkemaan nopeammin vai missä lienee vika/syy/aihe siihen, että kovin joutuisaan nämä päivät nykyisellään kulkevat. Syyskuu vaihtui lokakuuksi jo monta päivää sitten, enkä jaksanut sitä täällä blogin puolella noteerata mitenkään. Meininkin Puron varresa on pysynyt suunnilleen entisellään. Tuntuu, että tämä elämä on niin tavallista koko ajan, ettei mitään kirjoitettavaa ole, ei ainakaan mitään sellaista, mitä näin puolianonyyminä voisi kirjoittaa. Välillä ajattelen, että laitan pisteen koko blogille, mutta toisaalta, eipä minulla mitään velvoitteita tänne ole, joten voin huoletta kirjoittaa tai olla kirjoittamatta silloin, kun aika ja tilanne niin sallivat. 

Ilolla olen pannut merkille, että pitkänkin kirjoitustauon aikana täällä on käyty katsomassa onko uusia postauksia tullut tai jostakin muusta syystä. Joskus tekisi mieli tietää enemmänkin teistä, jotka täällä käytte juttujani lukemassa. Ketä olette? Tunnemmeko toisemme "ulkomaailmassa"? Mitä ajattelet minusta? Mutta pelin henkeen kuuluu, että täällä voi käydä jättämättä itsestään muuta merkkiä kuin kävijälaskurin raksahduksen eteenpäin. Niin sitä itsekin teen aivan liian usein blogistaniassa surffaillessani. Kun lukee blogeja kännykällä, kommenttien kirjoittaminen tuntuu jotenkin työläältä, tai sitten sitä vain on laiskistunut entisestään.

Vaikka juuri sanoin, että takana on tavallinen viikko, niin eipä tämä viikko millään muotoa ole normaali ollut sittenkään. Tästä epänormaaliudesta on pitänyt huolen lasten maailmalla asusteleva täti, joka tuli pitkästä aikaa Suomessa käymään. Tätin vierailua luonnollisesti odotettiin kuin kuuta nousevaa ja vaikka samaan aikaan koululaiset hoitivat kouluvelvoitteensa, niin iltapäivät ja illat niinä  parina päivänä, jotka täti meillä vietti, olivat kaikkea muuta kuin normaaleja. Karkkipäivä oli yhtäkkiä keskellä viikkoa, herkuteltiin aivan liikaa, valvottiin tavallista myöhempään ja jokainen yritti saada tankattua tätienergiaa talteen, koska ei ole mitään tietoa siitä, milloin seuraavan kerran nähdään. Ja tulipa todistettua sekin näky, että eskarilainen on täysin kykenevä lentämään (ja vielä saappaat jalassa). Katsoin ikkunasta, kun hän juoksi terassin yli tätiä vastaan, eivätkä siinä jalat käytännössä maata koskettaneet.

Perjantai-ilta kääntyy vähitellen yöksi. Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua kaikille!