tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja ma-ti 30.-31.3.2020 "Maaliskuu paketissa"



Maanantai 30.3.
Kesäaikaan siirtymisen myötä aamuista on tullut hämärämpiä. Onneksi valo lisääntyy nyt niin nopeasti, että kohta aamut ovat taas valoisia heti heräämisen hetkestä lähtien. Uuden viikon myötä alkoi kolmas koronaviikko. Kotona tunnelmat olivat jotenkin tahmeat ja nuupahataneet. Osa oli nukkunut yöllä huonosti ja sekin teki päivän käynnistymisestä nihkeää. Ketään ei tuntunut kiinnostavan oikein mikään. Jokainen raahautui omiin töihinsä. Omatkin etätyöt tuntuivat sujuvan jotenkin tahkeasti, kunnes vauhtiin pääsi. Illaksi lähdin kakkostyöhöni, jota ei voi etänä tehdä. Täytyy myöntää, etten pane ollenkaan pahakseni, kun pääsen pari kertaa viikossa töihin muuallekin kuin kotiin. Illan tullen tuli odotettu päätös etäkoulun jatkumisesta toukokuun puoleen väliin saakka. On siis entistä tiukemmin asennoiduttava, että tämmöistä tämä nyt sitten on.


"Eipä sitä ilkiä turhasta näykkiä, 
kun ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet."
- Konsta Pylkkänen-
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1952.

Myöhään illalla kotiin tullessa päivän nuupahtaneet tunnelmat olivat onneksi jo paremmalla tolalla. Ekaluokkalainen oli käynyt kaverinsa kanssa koulun pihalla kiikkumassa, edellisen yön huonosti nukkuneet olivat unten mailla ja muutenkin oli fiilis taas siihen suuntaan, että eiköhän tästä selvitä.

Tiistai 31.3.
Maaliskuun viimeinen päivä. Tuntuu, että tässä kuussa olleesta hiihtolomasta on kulunut pieni ikuisuus. Hetken aikaa jouduin miettimään, että mitä me oikeastaan edes teimme hiihtolomalla, kunnes muistin lippukuntamme ison voimanponnistuksen: hiihtolomaleirin ja romanialaiset vieraat. On tapahtunut niin paljon ja maailma on muuttunut lyhyessä ajassa, että tuntuu kuin leiri ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat ja valmistelut, joita alkuvuodesta teimme, ovat kuin jostakin toisesta maailmasta.

Onneksi tämä aamu oli eilistä parempi, vaikka ulkona ujelsi tuuli ja päivän mittaan pyrytti lunta. Uutiset etäkoulun jatkumisesta saivat aikaan kyllästynyttä mutinaa. Kukaan ei olisi sitä halunnut, mutta ketään päätös ei yllättänyt (ja oikea päätös se ehdottomasti oli).

Korona-uutinen jäi kuitenkin taka-alalle, kun iltapäivällä uutisoitiin pikku kyläämme erittäin paljon koskettavasta asiasta: kylän ainoa kauppa suljettiin. Päällimmäinen tunne oli hölmistynyt epäusko: voiko tämä tapahtua oikeasti? Aprillipäivä on vasta huomenna. Tästä lähtien unohtunut hiivapala tarkoittaa edestakaisin yli 20 kilometrin ajoa, jos meinaa pullaa leipoa. Tätä uutista täytyy sulatella ajan kanssa.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja viikonloppuna 28.-29.3.2020 "Koronavapaa viikonloppu"




Kirjoitin edellisessä postauksessa siitä, miten perjantaina tunnelma täällä kotona oli väsynyt. Sekä lapset että aikuiset olivat väsyneitä. Väsyneitä kaikkeen siihen uuteen ja erilaiseen, väsyneitä etätyöhön, etäkouluun, etäkaveruuteen, etäelämään, kaikkeen etään. Väsymyksestä huolimatta puristimme voimamme yhteen ja teimme kodin viikkosiivoukset. Siivousten jälkeen lupasimme lapsille kotityövapaan viikonlopun.  Illan tullen Puronvarresta sammuivat valot niin aikaisin, ettei sitä ole tapahtunut  aikoihin. Sekä ruumis että mieli kaipasivat unta, jonkinlaista hetkellistä unohdusta kaikesta. 

Ja kun aamu ja lauantai koittivat, päätin toimia kuten olin edellisiltana ajatellut: pidän ainakin osittain koronavapaan viikonlopun. En seurannut uutisia ollenkaan niin aktiivisesti mitä menneellä viikolla muuten seurasin. Tein kotihommia kohtuullisen leppoisassa tahdissa. Kylmästä tuulesta huolimatta ulkoilimme pariinkiin otteeseen ja pikkumies pääsi käymään mummulassa raktoreita katsomassa. Voi sitä riemua joka kerta! Tottakai korona livahti puheisiin tuon tuostakin, mutta jollakin tavalla paino harteilla tuntui kevyemmältä, kun oli tietoisesti antanut itselleen lomaa koko aiheesta.

Sunnuntaina jatkoimme ulkoilua ja pitkästä aikaa lähdimme retkelle koko perheen voimin. Pakkasimme makkarat ja kaakaot reppuun ja ajaa hurautimme järven rantaan. Aurinko lämmitti mukavasti, sytytimme nuotion ja söimme yhdessä eväät. Talitintti lauloi jossakin lähellä ja kauempaa kuului joutsenten huuto. Oli hyvä ja levollinen olla.

Sunnuntai-iltana kukaan ei oikein jaksanut innostua ajatuksesta uudesta viikosta. Tuntui, ettei tiedossa ole oikeastaan mitään uutta. Onneksi telkkarista näkyi The Voice of Finland, ohjelma jonka parissa olemme tyttöjen kanssa viihtyneet erittäin hyvin. Musiikilla on hyvä vaikutus koronankin keskellä. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja perjantaina 27.3.2020 "Miten etäkoulu sujuu?"

tällä kertaa postaus ilman kuvia. On sunnuntai-ilta, mutta tässä muutamia ajatuksia etäkoulusta, jotka olen kirjoittanut lauantaina aamulla.

Vaikka sekä teoriassa että käytännössä tiedän miten tärkeitä rutiinit ovat, on silti tullut jollakin tavalla yllätyksenä, mitä niiden puuttuminen saa aikaan: hirvittävän väsymyksen. Tähän uudenlaiseen arkeen on tietysti pikkuhiljaa alkanut muodostumaan uudenlaisia rutiineita, mutta vanhat tavat ja käytänteet istuvat tiukassa, eivätkä ole mihinkään katoamassa. Ja kaiken uuden oppiminen on väsyttävää, niin nytkin. 

Jo perjantaiaamuna huomasin, että perhe on huomattavasti väsyneempi mitä yleensä. Koululaisia sai tsempata jaksamaan vielä yksi päivä ja pitkin päivää joutui muistuttelemaan, ettei enää pitkä aika, kun viikonloppu alkaa. 

Koululaiset saavat päivän tehtävät joka aamu wilma-viestillä tai sitten luokan WhatsApp-ryhmässä. Jo tässä vaiheessa täytyy sanoa, että meidän kotikunnan koululaitos on hoitanut hommansa olosuhteisiin nähden enemmän kuin hyvin. Tuttavat eri paikkakunnilta ovat kertoneet heidän kokemuksiaan etäkoulusta ja melkein joka kerta näitä kokemuksia kuullessani ajattelen: "meillä tämä on hoidettu paremmin". 

Ekaluokan opettaja opettaa luokkaansa whatsappin kautta. Aamulla ja puolen päivän aikaan tulee viestit tehtävistä ja päivittäin ope muistuttaa myös ulkoilusta ja syömisestä. Oppilaat lähettävät opelle kuvia kirjojen tehdyistä tehtävistä, askarteluistaan ja piirrustuksista. Paljon tulee myös nettilinkkejä, joissa kuunnellaan lauluja, katsotaan lyhyitä ohjelmia yms. Tehtäviä ei ainakaan ole liikaa ja omaa ekaluokkalaistani ajatellen niitä saisi olla ehkä vähän enemmänkin. Intoa tekemiseen piisaa.

Nelosluokkalainen saa tehtävät wilmassa ja ne tulevat tiedoksi myös vanhemmille. Osa tunneista tehdään koneen äärellä google meetissä ja loput sitten itsenäisesti. Luokalla on myös oma whatsapp-ryhmä, jossa ope on mukana. Tehtäviä on minusta ihan kunnon koulupäivän verran. Koulun puolelta on muistutettu, että jos näyttä siltä, että omalle koululaiselle tehtäviä on liikaa, niin osan "vähemmän tärkeistä" tehtävistä voi jättää pois.

Kutosluokkalaisen kouluhommat menevät suunnilleen samalla tavalla kuin nelostenkin, mutta tehtäviä ei tule enää vanhempien wilmaan, vaan ne pitää hoitaa itsenäisesti. Näyttää siltä, että kuudennella tehtäviä on jo huomattavasti enemmän kuin alemmilla luokilla ja päivät meinaavat meillä ainakin venyä.

Myös kasiluokkalainen hoitaa kouluhommat itsenäisesti. Opet laittavat wilmaan merkinnät niin kuin ennenkin, joten vanhemmat näkevät sieltä, jos ei ole ollut paikalla tunnilla tms. Vastaavasti on ollut mukava, kun esim. liikunnan suorituksista on tullut positiivisia merkintöjä pitkien pyörä- tai kävelylenkkien ansiosta. Yläkoulussa suurin osa tunneista näyttää olevan ihan "läsnäolevaa" opetusta google meetin tai teamsin kautta. Tai sitten tehtävät saadaan vasta kulloisenkin tunnin alussa, eikä aamulla kaikkia kerralla. Minusta se on hyvä. Jos näin ei olisi, olisi suuri vaara, että koulupäivän ajan väki huitelisi pitkin kyliä ja siirtäisi ja siirtäisi tehtävien tekemistä iltaan. Nyt ne on tehtävä silloin, kun koulua oikeastikin on.

Etäkoulun suhteen kaikki toistaiseksi hyvin. Nyt alkaa viikonloppu ja koronaloma:) Päätimme unohtaa koronan viikonlopuksi ja keskittyä aivan muihin asioihin.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja torstaina 26.3.2020 "Soutamista ja huopaamista - päättämättömän PeePeen pähkäilyjä"




Viikko etenee. Ajatukset vaihtelevat "tänään on jo torstai"-ajatusten ja "tänään on vasta torstai"-ajatusten välillä. Osallistuin töissä ensimmäiseen etäkokoukseen, joka sujui aivan hyvin. Muutenkin omassa etätyössä alkaa löytyä tietyt rutiinit, joiden olen huomannut auttavan työn sujuvassa tekemisessä. Kyllä tämä tästä.

Vaikka torstaipäivä sujuikin päällisinpuolin entiseen malliin, päänsisällä ajatukset myllersivät edestakaisin. Ajatukset pyörivät sen ympärillä, mitä teemme lasten sosiaaliselle elämälle. Olen tätä asiaa pohtinut niin paljon, etten oikeastaan jaksaisi sitä enää yhtään ajatella, mutta en voi olla ajattelemattakaan. Linjasimme tiukan linjan, että nyt ei nähdä kavereita. Lapset tyytyivät siihen, mutta, mutta, mutta, mutta.... Ulkona paistaa aurinko, tiet ovat sulia pyöräilyyn ja lenkkeilyyn ja pihalla on kiva olla.  Ison perheen etu on, että kotoa löytyy seuraa, mutta tokihan ne omien sisarusten naamat rupeavat jossakin vaiheessa kyllästyttämään. 

Asumme alueella, jossa ei (vielä) ole koronaa. Tämä tilanne voi toki muuttua vaikka juuri tällä hetkelllä ja ihan varmasti se tuleekin muuttumaan. Tämän hetkisen tiedon mukaan virus tarttuu huonommin ulkoilmassa verrattuna ahtaisiin sisätiloihin. Entä jos lapset voisivat käydä pyöräilemässä kaverin kanssa? Jos yksi kaveri kerrallaan voisi tulla meille pihalle leikkimään. Jos autotallin isot ovet avattaisiin, mopoja voisi rassata käytännössä ulkoilmassa. Tällaisia asioita mietin, pohdin ja pähkäilen. Tämä kaikki luonnollisesti koskisi vain ehdottoman terveitä kavereita. Ja tietenkin sen pitäisi olla ok myös kavereiden kotiväelle. Olisiko se kuitenkaan niin paha juttu?

Kuulostan varmasti erittäin päättämättömältä ihmiseltä ja sitä olenkin, ainakin tämän asian suhteen. Soudan ja huopaan, koska en tiedä. Jos voisin olla varma, että tämä kaikki päättyy pääsiäisen jälkeen, olisi helppoa tehdä päätös täydellisestä eristäytymisestä kaikelta. Mutta pahasti näyttää siltä, että tämä ei lopu pääsiäiseen. On ajateltava pitemmälle. On ajateltava kokonaisuuksia. Eikä keneltäkään voi kysyä, koska ei ole ketään, joka voisi vastata tyyliin: "Muistatko, silloin kymmenen vuotta sitten oli vastaava tilanne ja silloinhan hyväksi havaittu toimintamalli oli se, että...." En siis tiedä. 

Voi sanokaa joku, että siellä ruutujen takana on muitakin epätietoisia. Että en ole ainut, joka muuttaa mieltään useammin kuin sukkiaan.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja keskiviikkona 25.3.2020 "Kevät tulee koronasta huolimatta"




Aamulla kello soi normaalisti. Aivan mahtavaa, kun enää herätessä ei ole säkkipimeää vaan ainoastaan hämärää. Olen moneen kertaa miettinyt, kuinka kamalaa tämä kaikki olisi, jos korona olisi iskenyt Suomeen marraskuussa. Pimeää, räntäsadetta ja kylmää. Nyt on niin paljon helpompaa ja ennen kaikkea mukavampaa olla ulkona vielä iltaisinkin.

Täälllä kotona päivä jatkui jo jonkinlaisia totuttuja raameja noudattaen. Lapset saivat etätehtävät ja ryhtyivät niitä tekemään. Yläkoululaisella oli tänään liikuntaa useampi tunti, joten hän olikin ison osan koulupäivästään ulkona. Näin sivusta seuranneena täytyy jakaa kiitosta liikunnanopettajille (ja toki kaikille muillekin opettajille), jotka keksivät erilaisia tapoja toteuttaa liikuntatunteja etänä. Tänään ohjemassa oli mm. kävely- tai pyörälenkki, joka piti suunnitella niin, että kääntyy koko ajan vain oikealle tai vain vasemmalle.

Omassa työssä uutena asiana tuli kokousyhteyksien testaaminen, jotta huominen työyhteisön henkilökunnan kokous menisi sujuvasti. Kaikki nämä etäkokous- yms. mahdollisuudet ovat minulle aivan outoja asioita. Vaikka ne tähän asti olenkin osannut hoitaa, niin se vie minulta ennen kaikkea henkistä energiaa, kun hermoilen ja jännitän näitä asioita.

Kevät kuitenkin tulee ja etenee koronasta huolimatta. Töiden jälkeen alkuillasta ulkoilimme pitkän pätkän pikkumiehen kanssa. Luonto omalla pihalla on tällä hetkellä ankean ruskea. Mitään uuta vihreää ei ole vielä näkyvissä. Puiden ja pensaiden silmut tuntuvat pullistelevan kuin lähtökuopissaan. Aivan kohta, ei vielä, mutta kohta on se aika, kun joka paikka puskee vihreän eri sävyjä.

Illalla pääsin itsekseni lenkille. Sekin oli mukavaa. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään: kylän pinnassa oleva leikkipuisto oli täynnä lapsia. Myöhemmin illalla hallitus antoi uusia tiukennuksia kansalaisille. Uudenmaan rajat sulkeutuvat ja pääministeri muistutti taas miten tärkeää on, että kaikki pysyisivät kotona. On ymmärrettävää, että iltaisin on kiva nähdä kavereita, mutta silti toivoisin, ettei seuraavalla lenkkireissulla tarvitsisi nähdä samanlaista laumaa puistossa. Ainakin sellaiset syyt kuin "lapsilla on tylsää", "lapsille tulee paha mieli", "millä minä ne kotona pidän", ovat aivan vääriä syitä päästää jälkikasvu kylille. Ja samassa veneessä olen itsekin eli en ole asettamassa itseäni minkään neuvojan asemaan. Mutta haastaisin niin itseni kuin muutkin miettimään asiaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja tiistaina 24.3.2020 "Etätöiden ihanuutta"



Tiistaina ne sitten alkoivat: etätyöt. Virittelin koneen, kirjat ja kansiot olohuoneen pöydälle ja päätin tehdä parhaani. En ole millään tavalla omalla maaperälläni silloin, kun joudun tekemisiin koneiden kanssa. Kyllä minä kirjoitan, mutta jos pitää hallita erilaisia ohjelmia, selaimia ja alustoja, liikun kovasti heikoilla hangilla. Onneksi työkaverit auttavat ja sekin on omalta osaltaan helpottanut, että kaikki olemme sillä tavalla samassa veneessä, ettei tässä etähommassa kukaan kovin pro ole heti ensimmäisenä päivänä.

Ja jos rehellisesti sanon, niin aikamoista hässäkkää se ensimmäinen etäpäivä olikin. Keskittyminen olisi pitänyt saada suunnata omiin töihin täysin, mutta eihän siitä mitään tullut, koska koko muu elämä pyöri siinä ympärillä. Lapset olivat ilahduttavan innoissaan siitä, että äiti oli päivän kotona ja siitäkin seurasi oma pöhinänsä. Nuorimmaisen hoitamisesta vastasi päivällä käytännössä Pipsa Possu. Eläköön telkkarin tallenteet! Ehkä tämän poikkeusajan ajaksi kannattaa unohtaa kaikki ylevät periaatteet ruutuajasta ja sen sellaisesta ihan  kokonaan. 

Hallitus valmistelee uusia tiukennuksia nykyisiin rajoituksiin. Tätä taustaa vasten mekin tiukensimme rajoituksia kotona. Olen kamppaillut sen asian kanssa, että meillä on käynyt kavereita pihalla, mutta onko se oikein. Koko ajan tulee vain vahvemmin sellainen tunne, että kaikkien pitäisi nyt entistä tarkemmin noudattaa suosituksia ja siksi mekin päätimme, että nyt loppuvat kaverikyläilyt myös pihalla. Eihän se mukavaa ole, mutta nyt vain tuntuu, ettei oikein muutakaan voi. Ainoastaan uusia suosituksia ja määräyksiä noudattamalla tämä pandemia voidaan pysäyttää. Onneksi on toimiva netti, puhelimet, somemaailma ja kaikki muu. Paras esimerkki tästä oli eilen, kun yksi tytöistä huikkasi ulko-ovelta menevänsä ulos kaverinsa kanssa. Puhelin oli kädessä ja kaveri oli puhelimen toisessa päässä. Kumpikin kiikkui omalla pihallaan:)

On ihan selvää, että jossakin vaiheessa hajoaa pää. Tai ainakin melkein. Mutta niin pitkään kuin jaksamme, me jatkamme nyt tällä valitulla tiellä.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja su-ma 22-23.3.2020 "Unessa ja valveilla"



Sunnuntain vastaisena yönä  näin koronaunia. En muista niistä oikeastaan mitään muuta kuin aiheen ja sen, että ne olivat jotenki ahdistavia. Painajaisia ne eivät olleet, mutta aamulla herätessäni oma fiilis oli jollakin tapaa alavireinen ja kurkkua kuristi. Ja ei se mikään ihme ole, että korona tulee jo uniinkin, sen verran paljon siitä joka puolella puhutaan. Kun aivot käyvät ylikierroksilla päivällä, on niiden yön aikana saatava asiat järjestykseen vaikka sitten levottomilla unilla.

Sunnuntai meni kotona ulkoillessa ja ollessa, niin kuin sunnuntait usein menevät. Meidän eilinen synttärisankari sai iloisen yllätyksen ystävältään. Olimme ulkona, kun ystävän perheen auto kaarsi pihaan ja hän toi meidän neitille synttärilahjan. Siitä riitti hyvää mieltä koko päiväksi. Lopuksi tytöt toivottivat normaalien "heippa"-huutojen lisäksi toisilleen: "Pysy terveenä!". Ihania tyttösiä molemmat:)

Koska isäkämies tarvitsi tulevaa etätyöviikkoa silmälläpitäen työpaikaltaan tavaraa, päätimme tehdä pienen ajelun ja hakea tavarat sunnuntainta, jolloin talo oli epäilemättä tyhjä. Työpaikalla haisi kuin uimahallissa, joten ei tarvinnut epäillä, etteikö siivousta olisi tehostettu, niin kuin ovella olleessa ilmoituksessa luvattiin. Uskoisin, että tämän koronapandemian jälkeen mm. siivoojien työtä arvostetaan aikaisempaa enemmän. 

Ja sunnuntain jälkeen koitti uusi viikko ja maanantai. Lähdin töihin siivoamaan. Koska oppilaiden etämateriaalit saatiin edelllisellä viikolla kasaan, oli aika tehdä sellaisia hommia, joihin ei tahdo normaalina päivänä olla aikaa ja siivoaminen on yksi niistä. Nyt ovat laatikot ja kaapit siisteinä ja turhat roippeet roskissa. Mukavampi palata töihin sitten aikanaan. Päivän päätteeksi kokosin auton takapenkille aikamoisen läjän kansioita ja kirjoja. Huomenna on minunkin aika aloittaa etätyöt.