maanantai 11. joulukuuta 2017

Olipahan viikonloppu...








Joskus on parempi, kun ei edes yritä pukea sanoiksi mitään. On viikonloppuja, jolloin ei varsinaisesti tapahdu mitään ja sitten on sellaisia viikonloppuja kuin tämä edellinen oli. 

Olen syönyt kahtena päivänä peräkkäin ulkona (ja uskokaa pois, se on minulle iso asia), olen laulanut sekä karaokea autossa että joululauluja kirkossa, olen ollut keilaamassa, olen käyttänyt itseeni enemmän rahaa kuin vuosiin, olen käyttäyt ylipäätään rahaa normiviikonloppua enemmän (ja joululahjat ovat suunnilleen kasassa, jee!), olen viettänyt joulujuhlaa, olen päässyt Puronvarren iskämiehen kanssa kahdestaan isolle kirkolle ja olen tullut yllätetyksi useammalta eri taholta. 

Kaikesta tästä olen hyvin hämmentynyt, iloinen ja kiitollinen.

KUN ALKAA TIETÄÄ MITÄ ON

KUN ALKAA HILJALLEEN TIETÄÄ
MITÄ TODELLA ON
MINKÄ MUOTOINEN MINKÄ KUULOINEN
MILTÄ MIKÄKIN ASIA OMISSA SILMISSÄ
NÄYTTÄÄ JA MILTÄ TUNTUU

SILLOIN VÄHENEE TARVE
SELITELLÄ JA SILOTELLA ITSEÄÄN
TAI MAHTUA VIERAIDEN
RÄÄTÄLEIDEN VAATTEISIIN

SILLOIN TIETÄÄ JO
ETTEI JOUSTAVINKAAN IHMINEN
VENY RISPAANTUMATTA
JA ETTÄ BARBABABOJA
ELÄÄ TOTTA PUHUEN
VAIN SADUISSA

-Elina Salminen-

Kohti uutta vuosikymmentä...

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään on ollut sykähdyttävä päivä. Päivä, joka oikeastaan saisi vielä jatkuakin. Tänään on juhlittu monin eri tavoin Suomen itsenäisyyttä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Viralliset juhlallisuudet alkoivat oikeastaan jo eilen illalla juhlakonsertilla kirkossa ja tänään kokoonnnuimme suurella joukolla taas kirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Päivän "virallisuudet" päättyivät itsenäisyysjuhlaan, jossa saimme olla pienen lauluporukkamme kanssa laulamassa. Ennen illan Linnan juhlia kävimme vielä katsomassa komeita jätkänkynttilöitä, joita MTK:n paikallinen järjestöväki oli sytyttänyt päivää juhlistamaan. Kun yksi tekee yhtä ja toinen toista, niin siitä tulee yhteenlaskettuna kelpo juhlapäivä.


Monta hetkeä ja tilannetta jää tästä päivästä muistoihin, mutta yksi tilanne on ylitse muiden. Tämä tilanne oli näkymä aamupäivällä hautausmaalla. Jokaisella sankarihaudalla seisoi mies, joka oli suunnilleen samanikäinen kuin haudassa lepäävä sankarivainaja. Aika monesti on tullut itsekin kuljettua kotikylämme sankarihautausmaan ohi ja toki ajatukset ovat aina olleet kunnioittavat sankarivainajia kohtaan. Nyt nämä ajatukset saivat vain paljon konkreettisemmat kasvot mitä ennen. 

Katselin sankarihaudalla seisovia miehiä. Siellä seisoi veljeni, kummipoikani, serkkujani, pikkuserkkuja, entisiä ja nykyisiä naapureita, lapsuuden leikkikaverien veljiä, entisiä luokkakavereita ja omien lasteni kavereiden ja luokkatovereiden isiä. Miten tavattoman kesken nuorten sankarivainajien elämä onkaan jäänyt, kun nyt katselin sitä rivistöä, joka vaiti ja vakavana haudoilla seisoi. Totisesti tuli mieleen, että vähintä mitä voimme satavuotiaalle Suomelle luvata, on se että lupaamme tehdä kaikkemme, ettei ikinä ainakaan mistään meistä johtuvasta syystä sotaan jouduta. 

Lapsuudessa tuntui välillä, että vanhemmat toistelivat kyllästymiseen asti fraasia "olokaa ihimisiksi". Nyt toistelen sitä itse ja olen sitä mieltä, että sitä pitäisi toistella erityisesti meille aikuisille, joka päivä ja kaikkialla maailmassa.


Jos koitettaisiin olla ihimisiksi, niin mikäs olisi sen parempi alku seuraavalle vuosisadalle.
Onnea Suomi! Kirjoitan tähän loppuun runon, jonka löysin facebookista. Sen tekijä ei ole tiedossa, joten en tiedä kuinka pahasti rikon tekijänoikeuksia, mutta enpä ainakaan väitä sitä omakseni.

SUOMI ON

Suomi on suota ja kuokka ja sisu.
Suomi on pettu ja pottu ja nisu.
Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,
punainen tupa ja polku ja veräjä.

Suomi on sauna ja lauantai-ilta.
Suomi on järvi ja kuutamosilta.
Suomi on koivu ja tähti ja juhannustaika,
yötön yö ja valoisa aika.

Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala.
Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.
Suomi on puukko ja kirves ja halko,
sininen risti ja valkoinen salko.

Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen.
Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.
Suomi on lapsi ja kehtolaulu,
velka ja mökki ja tikkataulu.

Suomi on Nurmi ja jäkiekkohalli.
Suomi on keihäs ja formularalli.
Suomi on Elmo ja voittoa toivoo,
eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.

Finland är finska och Finland är svenska.
Finland är sami och också fingelska.
Finland är fjärran och Finland är nära,
mobil och global och digi och kära.

Suomi on kaukana. Suomi on liki.
Suomi on globaali. Suomio on digi.
Suomi on hevi ja pikkuisen pliisu,
maailman napa ja Euroopan viisu.

Suomi on äiti ja isä ja koulu.
Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.
Suomi on netti ja mese ja tsätti,
ihqu ja fantsu ja namu ja nätti.

Suomi on Nanso ja Marimekko,
Turhapuron Uuno ja aikamies Pekko.
Suomi on tango ja rokki ja hevi ja poppi,
kouluissa maailman paras oppi.

Suomi on Iittalan lasi ja Fiskarsin lapio,
oranssit sakset ja Wirkkalan Tapio.
Suomi on Fazer ja AIV-rehu,
Benecolin rasva ja mummon mehu.

Suomi on Aalto ja Abloy-lukko.
Suomi on aamulla herättävä kukko.
Suomi on karkki ja xylitol-purkka,
kotoinen paikka ja rauhaisa nurkka.

Suomi on euro ja markka ja penni,
Niinistön Sauli ja Haukion Jenni.
Suomi on Niinistön tuleva vauva,
presidentinlinna ja Lennu-hauva.

Suomi on kaino ja puhdas ja rehti.
Suomi on kirja ja luettu lehti.
Suomi on nuori ja vanha ja vaka,
vieläkin neito, vaikka jo sata.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän aattoiltaa

Takana on jollakin tapaa ihan uskomattoman hieno ilta. Mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa Suomen itsenäisyyden juhliminen kuin juhlakonsertti. Ja vieläpä sellainen juhlakonsertti, jossa saa sekä nauttia valmiista esityksistä että saa laulaa ja esiintyä itse. 

Ja kotiin ajellessa alle kahden kilometrin matkalla näkyi useampi valaistu lipputanko, jossa Suomen lippu upeasti liehui. Minusta on hienoa, että niin moni on lähtenyt mukaan tähän juhlaliputukseen, jossa itsenäisyyspäivän liputus aloitetaan jo aattona ja lippu on valaistussa salossa yön yli. Me valaisimme myös oman lipputankomme ja kolmen vanhimman lapsen kanssa sovimme, että aamulla lähdemme tekemään pienen "lippuajelun", kun vielä on pimeää.


Se on kuulkaas Suomi 100 vuotta, ihan kohta.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ensimmäinen adventtisunnuntai

 "Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. 
Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa."


Hoosianna on laulettu, riisipuuro syöty ja yökyläilijät saatu kotiin. On aika päättää tämä viikko ja suunnata katse Suomen suureen synttäriviikkoon. Tämän vuoden ensimmäinen adventti oli ilmojen puolesta harmaa, hämärä ja kostea. Mutta kuutamo on komea! Hyvää ensimmäisen adventtisunnuntain iltaa!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulukuun toinen päivä

Joulumatka etenee joulukuun ensimmäiseen lauantaihin. Tämä on ollut mukavan tavallinen päivä, vaikkei kuitenkaan ihan tavallinen, koska Nelly-neitokainen ei  ole ollut kotona. Hän pääsi jo aamuvarhain mummun ja pappan matkaan Savon tätiä ja serkkuja tapaamaan. Reissusta on puhuttu pitkin viikkoa, mutta aina on sanottu, ettei reissu ole ihan vielä pommin varmaa. Jos joku sairastuu tms. niin silloin reissuun ei lähdetä. Vähintään pari kertaa päivässä Nelly on kysynyt, että joko nyt reissu on pommin varma. Aamupalapöydässä näytin Nellylle pussukkaa, johon olin pakannut hänellle hammasharjan, -tahnan ja hiusharjan. Laitoin varmuuden vuoksi pussiin myös särkylääkettä ja sanoin, että mummu voi antaa tästä sitten lääkettä, jos tulee huono olo tai päätä särkee. Siihen Nelly totesi, että nyt kyllä reissu on pommin varma, kun lääkkeetkin on mukana! 
Ja niinhän se oli:)

Me muut olemme koittaneet täällä kotona raivata kaikenmaailman kasoja, joita on jotenkin ihmeellisesti ilmestynyt joka paikkaan. Tuntuu siltä, että viime päivät ja melkeinpä viime viikotkin ovat olleet sen verran vauhdikkaita, että jostakin on täytynyt tinkiä ja se mystinen "jokin" on ollut siivous, joka on turhan pitkään suoritettu "roskat mattojen alle ja tavarat tuki&survo-menetelmällä kaappien kätköihin"-ajatuksella. 

Mutta mikäs siinä siivouksesta luistaessa, kun sen edestä on ollut kaikenlaista mukavaa ohjelmaa. Eilinen perjantai aloitti joulukuun sekä jouluisesti että juhlallisesti. Kunnassamme on jo pitkään ollut tapana, että kaikki 4-luokkalaiset kutsutaan yhteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan. Tänä vuonna oli Emmyn ja kaikkien muiden 10- vuotiaiden vuoro. Juhlat olivat olleet onnistuneet: mukavaa ohjelmaa, hyvä bändi, herkullista syötävää ja ainakin tyttöjen osalta asiaan toki kuuluu jonkinasteinen tälläytyminen. Eihän se mikään juhla olisi, jos sinne mentäisiin samoissa vaatteissa kuin kouluun yleensäkin.


Illalla olimme partiolaisten kanssa osallistumassa joulumyyjäisiin ja päivän päättivät lauluharjoitukset. Alkavalla viikolla sitten nähdään, onko meidän harjoituksista ollut mihinkään. Jännittää, hirvittää ja samalla olen niin iloinen siitä, että saan taas pitkästä aikaa laulaa osana ryhmää. 

Huomenna on sitten ensimmäisen adventtisunnuntai. Kuka aikoo valvoa ja odottaa puoliltaöin kuuluvaa Hoosiannaa Jouluradiosta? Itselläni on tarkoitus. Katsotaan kumpi voittaa, minä vai Nukkkumatti.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuun ensimmmäinen päivä: Tästä se lähtee


Minä uskon Joulun taikaan,
se ihmeitä voi saada aikaan.
Se kiireen kauas karkoittaa,
kohti rauhaa kurkoittaa.
Se taika ikuisuuden, suuren rakkauden.
Katso tähtiin kaukaisiin ja
usko Joulun ihmeisiin.
(runo löydetty Pinterestistä, tekijä ei tiedossa)

Sieltä se hiipi tulemaan, joulukuun ensimmäinen päivä. Joulukalentereiden ensimmäiset luukut ovat avautuneet ja monissa blogeissakin on tiedossa postauksia jokaisena päivänä ennen jouluaattoa. Mieluusti haluaisin itsekin luvata Puron varren joulukalenterin aukeavan täällä blogissa, mutta en sitä tee, koska päivät tulevat olemaan sen verran täynnä touhua, että parempi olla lupaamatta mitään. 

Tästä se kuitenkin taas alkaa, joulumatka 2017.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ajatukset joulutaajuudelle

Kuukauden kuluttua on joulupäivä. Toisaalta tuntuu, että siihen on vielä (hyvällä tavalla) pitkä aika ja taas toisaalta joulu tuntuu olevan ihan pienen hetken päässä. Ja niinhän se oikeastaan onkin, sillä minulle joulu on aika, joka alkaa tästä viikonlopusta. Viikon kuluttua on ensimmäinen adventtisunnuntai ja tästä eteenpäin Puron varresakin ajatukset kääntyvät lopullisesti jouluisille taajuuksille. Se ei tarkoita ylenmääräistä hössäämistä vaan pikemminkin sellaista leppoisaa jouluttelua ja asian esillä pitämistä.


Ennen joulua on kuitenkin edessä suuret synttärit, kun Suomi juhlii 100 ensimmäistä itsenäisyyden vuottaan. Minusta on ollut hienoa, miten monenmoista juhlaa ja tapahtumaa tähän Suomen juhlavuoteen on sisältynyt ja mitä kaikkea mukavaa tulee vielä tapahtumaan ennen joulukuun 6. päivää. Ensimmäiset itsenäisyysjuhlat vietimme jo viime viikonloppuna, kun olimme lippukuntamme syysleirillä. Kaiken muun leiriohjelman lisäksi vietimme siellä lauantai-iltana itsenäisyyspäivän juhlaa. Pukeuduimme tavallista juhlavammin, meillä oli presidenttipari, joka otti kaikki illan vieraat vastaan ja luonnollisesti "lähetys" selostettiin ja vieraat asianmukaisesti esiteltiin:)Alla olevassa kuvassa on leiripaikan keittiö ennen juhlia... Onneksi meidän ihana keittiön ihmenainen selätti tämänkin sotkun hetkessä. Itsenäisyysjuhlan jälkeen olikin sitten vuorossa uusi sotku.


Menneellä viikolla sitten itsenäisyysjuhlat jatkuivat meidän Nellyn osalta, kun seurakunta järjesti hienot juhlat päiväkerholaisille ja isovanhemmille. Mieluisin juttu taisi olla, kun jokainen juhlavieras sai kotiintuomiseksi aiheeseen sopivan ilmapallon.


Minusta on hyvä, että itsenäisyyden juhlinta ulotetaan koskemaan ihan kaiken ikäisiä. Veteraanit ovat luonnollisesti juhlien kunniavieraita, mutta uskon että jokaiselle ikään katsomatta jää tämä juhlavuosi mieleen, kun on itse päässyt osalliseksi juhlista milloin vieraan, ohjelman esittäjän tai muuten vain järjestelyistä vastaavan roolista käsin. Otetaan siis kaikki ilo irti siitä, että Suomi täyttää sata vuotta! Seuraavia satajuhlia emme ole täällä näkemässä.