Ensimmäisestä adventista toiseen

Eipä olisi luonto enää kauniimpaa ensimmäistä adventtiviikonloppua voinut antaa. Pakkanen kuorrutti pihan puut ja pensaat omalla huurteellaan kimaltelevan kauniiksi, kuu valaisi öistä taivasta ja ikkunoille ja pihoille ilmestyneet valot loivat vuorokauden pimeisiin tunteihin pieniä keitaita. 

Oma adventinaikani alkoi tosiaan jo vuosia sitten aloitetulla perinteellä eli Jouluradion Hoosiannan kuuntelulla puolilta öin, kun vuorokausi vaihtui adventtisunnuntain puolelle. Tänä vuonna Hoosiannan esitti Katri Helena. Esitys oli juuri sellainen kuin ennakkoon oli kerrottukin: herkkä ja kaunis. Tykkäsin kovasti.

Aamulla laitoin riisipuuron tulille, ensimmäisen adventtikynttilän palamaan ja Jouluradion soimaan. Keväällä tehdyn keittiöremontin myötä meillä on nyt keittiössä pieni työpiste, jossa on tietokone. Tänä syksynä onkin tullut kuunneltua nettiradiota enemmän kuin ennen,  koska sen saa kuulumaan samalla, kun tekee hommia. Puhelin toki ajaisi saman asian, mutta jostain syystä en oikein "osaa" käyttää puhelinta musiikin kuunteluun. Tässä suhteessa olen toivottoman vanhanaikainen.

Adventtikirkkoon osallistuin kotisohvalta käsin. Iltapäivän lauluharkkojen vuoksi en ollut varma ehtisinkö kotikirkon iltajumalanpalvelukseen, mutta hyvin pystyi osallistumaan näinkin.

Aurinko paistoi adventtisunnuntaina kauniisti, mutta lyhyesti. Ennen iltaa sytyttelin kynttilöitä lyhtyihin ympäri pihaa. Viime viikonlopun yksi oivallus oli koristella päärynäpuu lyhdyillä.  Minulla on ollut pihalla siellä täällä pieniä lyhtyjä isojen seassa ja aina on tuntunut siltä, että näille pikkulyhdyille pitäisi keksiä jokin parempi paikka. Olisikohan se nyt löytynyt.

Adventin jälkeen alkoi marraskuun viimeinen ja samalla joulukuun ensimmäinen viikko. Ja pakkanen on paukkunut. Totisesti on. Viime vuosiin verrattuna on ollut todella talvista ja kylmää. Aamujen siniset hetket ovat olleet uskomattoman kauniita. Olen yrittänyt ikuistaa niitä kameralla, mutta kuvat ovat vain kalpea aavistus siitä, miten nätiltä maisema on oikeasti näyttänyt.

Joulun rauha alkaa vähitellen laskeutua perhekalenterinkin sivuille, sillä lasten harrastukset ovat osin jo loppuneet tai loppuvat tulevalla viikolla. Koululaisilla on kokeita riittänyt ja niitä riittää vielä ensi viikollekin.

Uudet koronarajoitukset pyyhkäisivät osaltaan menoja pois, joten tästä joulukuusta näyttäisi tulevan lähes yhtä rauhallinen kuin viime vuonnakin. Harmittaa mukavien tapahtumien peruminen, mutta toisaalta, on enemmän aikaa olla kotona, eikä sekään ole huono asia. En oikeastaan jaksaisi enää ajatella koko koronaa. Olen väsynyt koko aiheeseen ja kaikkiin lieveilmiöihin, joita tämän kulkutaudin ympärillä pyörii. Olen väsynyt kaikenlaisiin "asiantuntijoihin", joita näyttää riittävän joka sormelle ja olen väsynyt itsekkyyteen ja "minäminä-meininkiin", jonka tämä aika on nostanut aivan uudelle tasolle.

Siksipä keskityn mieluummin mukavampiin asioihin. Juuri tällä hetkellä sellaisia asioita ovat lämpiävä sauna, uunissa paistuvat tortut, taustalla soiva Jouluradio ja kaikki elämän äänet tässä ympärillä. 

Hyvää toisen adventin aattoiltaa kaikille!