Yli viikko edellisestä postauksesta. Huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja meillä se sujui varsin arkisissa merkeissä pihatöitä tehden. Emme varsinaisesti ole mitään vappuihmisiä ja näin maalla vappu nyt ei muutenkaan ole samanlainen karnevaali kuin kaupungissa (normaaliolosuhteissa).
Pihalla on tullut pyörittyä, mutta tällä hetkellä siellä ei voi tehdä juurikaan mitään. On vain maltettava odottaa, että maa lämpiää. Orvokkeja hankin vapuksi, mutta muita pihakukkia ei kannata yöpakkasten vuoksi vielä istuttaa.
Tämä viikko on viimeinen kokonainen etäkouluviikko, sillä hallituksen linjauksen mukaisesti koululaiset palaavat kouluihin ensi viikon torstaina. Tämä linjaus on kirvoittanut monenlaista kommentointia puolesta ja vastaan. Ymmärrän OAJ:n vastustuksen koulujen avaamiselle. Koulujen avaaminen monien rajoitusten kanssa on raskas prosessi. Monin paikoin koulujen avaaminen riittävän pienten opetusryhmien ja turvavälien ja -etäisyyksien kanssa on lähes mahdoton tehtävä. Kouluilta ei niin vain löydy ylimääräisiä luokkia ja tiloja käytettäväksi. Lähialueellamme ovat monet koulut parakeissa jo valmiiksi, eikä näitä parakkeja ole vuokrattu ylimääräisiä. Niitä on jämptisti sen verran kuin tarvitaan, eikä niissä ylimääräisä tiloja ole. Käytännön toteutuksen kanssa tulee paljon kysymyksiä ja voin kuvitella, että tällä hetkellä rehtorit ynnä muukin kouluväki eivät juuri ehdi kevätauringosta nauttia. Mietittävää on paljon. Ymmärrän myös sen kannan, että koulun opetuksellisen ja tiedollisen puolen vuoksi koulujen avaamisella muutamaksi päiväksi ei ole merkitystä.
Kaikesta tästä huolimatta olen iloinen siitä, että koulut avattiin. En tiedä oliko päätös oikea, mutta jos olisin itse ollut asiasta päättämässä, olisin myös äänestänyt koulujen avaamisen puolesta. Omaan kantaani vaikuttaa eniten oma kokemukseni etäkoulusta ja toiseksi työni koulumaailmassa. Vaikka meillä etäkoulu on sujunut hyvin, useinmiten jopa erinomaisesti, ei se kuitenkaan ole sama asia kuin normaali koulunkäynti luokassa opettajan johdolla. Tämä etäkouluaika on vahvasti todistanut, miten tärkeää lapselle ja nuorelle on se porukka, jossa saa olla mukana ja jonka kanssa niitä kouluhommia saa tehdä ja kuinka paljon sitä porukkaa kaivataan, kun se puuttuu. Tämä kaikki luonnollisesti siinä tapauksessa, että kouluryhmä on mukava ja turvallinen. Pahasti koulukiusatulle tämä etäkouluaika on luultavimmin ollut mitä suurinta helpotusta ja nyt tuleva pelottaa.
Iloitsen suuresti myös jokaisen 9-luokkalaisen puolesta, joka saa päättää peruskoulutaipaleensa ihan "virallisesti". Vaikka suuria kevätjuhlia ei tänä keväänä voi järjestää, on se kuitenkin aivan eri asia saada peruskoulun päättötodistus luokanvalvojan kädestä luokassa kuin joskus kesäkuussa postista. Jokainen ysiluokkalainen on tämän ansainnut. Samoin olen iloinen kaikkien 6-luokkalaisten puolesta, jotka ovat tänä keväänä päätämässä alakoulutaivaltaan. Heidän joukossaan on myös oma kuutoseni. Alakoulun päättymien on iso juttu ja nyt hekin saavat tehdä sen oman luokkansa kanssa.
Paljon on puhuttu myös niistä koululaisista, joilla ei ole kotona kaikki asiat hyvin. Voisiko koulujen avaaminen helpottaa heidän elämää? Omasta pullamössöelämästä käsin on helppo sanoa, että nyt puhutaan marginaalista, mutta yksikin tällainen koululainen on liikaa. Opettajat eivät ole sosiaalityöntekijöitä, he eivät voi muutamassa päivässä muuttaa kenenkään elämää, eikä mahdollisia avuntarvitsijoita välttämättä tavoiteta ollenkaan, mutta siitä huolimatta uskon, että koulujen avaamisella on vaikutusta. Kun arkeen tulee rytmi ja tietty järjestys niin lapsille kuin kotona oleville aikuisillekin, ei se ainakaan huononna kenenkään elämää.
Tässä muutamia ajatuksia siitä, miksi itse pidän koulujen avaamista oikeana päätöksenä. Tuleva näyttää, oliko se sitä. Olisi hauska kuulla teidän muiden ajatuksia. Mikään helppo päätös tämä ei ole ollut ja kuten tuossa aiemmin jo kirjoitin, niin ymmärrystä löytyy myös toisenlaiselle mielipiteelle.
