sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Heinäkuun alun kuulumisia

Hups heijaa, heinäkuuta on eletty jo toista viikkoa! Aivan tavatonta miten nopeasti päivät menevät. Välillä on ollut niin kylmäkin, että ulkona on tuntunut ihan lokakuulta, mutta sitten taas tällaiset päivät niin kuin tänäänkin, ovat olleet aivan ihanan kesäisiä.

Muutamia jo lähes perinteeksi muodostuneita kesäjuttuja on mahtunut heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Ensimmäinen perinne on se, kun Kasper lähti muutamaksi päiväksi kolmen maakunnan mummulaan ja "tätilään" Etelä-Pohjanmaalle. Viestien perusteella vuorokausirytmi on ainakin kääntynyt ihan päälaelleen, joten uskoisin reissussa olevan mukavaa.

Toinen perinne on Iskämiehen kesäloman lähestyminen ja se, että sen voi päätellä siitä, kun talossa lyödään joku huone lähes atomeiksi ja yritetään sitten saada se loman aikana entistä ehommaksi. Tänä vuonna on vuorossa sauna- ja kylpyhuone. Kiitos viikonlopun vieraiden, saunassa ei enää saunota, vaan paneelit ovat jo siisteissä nipuissa pihalla ja seinät odottavat uutta ulkoasua. Pihasuihkukin on jo rakennettu, mutta vielä muutaman päivän nautimme siitä, että suihkussa saa käydä sisätiloissa. Loppukuulle toivonkin lämpimiä iltoja, niin ei tarvitse hytistä takapihalla. Vaikka tiedossa onkin väliaikaista epämukavuutta remontin keskellä, odotan sitä, että pesu- ja saunatiloissa päästään remontin suhteen kunnolla vauhtiin. Jos kaikki menee hyvin, lopputulos on meille kovasti mieleen. Kunhan nyt ei mitään kovin suuria takapakkeja tulisi eteen esim. pahojen kosteusvaurioiden suhteen.


Nämä "kosteusvauriot" ovat onneksi vain terassilla, jossa Nelly innostui kylvettämään punkassa niin nukkeja kuin itseäänkin. Mikäpä lapsista olisikaan hauskempaa kuin lotrata vedellä auringossa. Se taitaa olla sellaista kesätekemistä, jonka ilo säilyy sukupolvesta toiseen.

Itse sain tänään kulkea näin nätissä asusteessa:


En edes muista milloin viimeksi minulla olisi ollut kukkaseppele päässä. Täällä meidän kotokylällä päättyi tänään joka vuotinen kesäviikko, jonka aikana järjestetään monenlaista tapahtumaa. Yksi isoja ilonaiheita menneen kevään ja alkukesän aikana on ollut lauluharrastuksen uudelleen elpyminen. Tämän uudelleen alkaneen harrastuksen myötä olin lauluryhmän kanssa laulamassa muutaman kappaleen viikon päätöstilaisuudessa ja yksi ryhmämme jäsen taiteili meille näin kauniit seppeleet. Vinkkejä otetaan vastaan, miten kukkaseppeleen saisi kestämään mahdollisimman pitkään.

Huomenna juhlitaan, sillä Emmy täyttää 10 vuotta. Aurinkoista kesäviikkoa kaikille!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Puolivuotiskatsaus

Vuosi 2017 on puolessa välissä. Takana on säiden puolesta varsin kummallinen ja oikukas talvi ja kevät ja vähitellen tämä kesä on hoksannut, että missä oikein mennään. Yritykset tekevät puolivuotiskatsauksia, tarkastellaan mennyttä puoliskoa ja yritetään aavistella jotakin edessä olevasta puoliskosta. Ollaan joko tyytyväisiä menneeseen tai sitten mietitään, missä oikein on menty metsään. 

Pyhäjärvi juhannuksena, tädin perheen mökkirannassa
En ollut sen kummemmin ajatellut tehdä mitään syvällistä oman elämäni puolivuotiskatsausta, mutta eräs Jaakko Löytyn säveltämä ja hänen vaimonsa Kaija Pispan sanoittama laulu suorastaan tyrkkäsi ajatukseni sellaisille raiteille, että katse kääntyi taaksepäin, menneeseen vuosipuolikkaaseen. Joskus (tai itseasiassa yllättävän usein) vain käy niin, että laulun sanat puhuvat kuin omasta elämästä.

"Elämän jäljet pientareelle piirtyvät:
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
ihmisen on määrä kotiin päästä kerran."

Tämän vuoden ensimmäinen puolisko on ollut täynnä elämän jälkiä. Ne ovat olleet välillä ihan konkreettisia jälkiä, kuten tahroja ikkunoissa, leivänmuruja pöydillä ja reppukasa eteisessä kertomassa, että joku tulee tai menee koko ajan. Välillä jäljet ovat olleet enemmän vertauskuvallisia: vauvan tuoksua, ruuan tuoksua (välillä myös pohjaanpalaneen käryä) ja kiireen tuomaa levottomuutta ja iltaisin nukkuvan kodin lepoa. Ylipäätään nämä vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä kaikkea mahdollista. Iskämiehen sanoja lainaten, meillä on ollut aika tavalla "hullu hässäkkä" koko ajan. Välillä se on väsyttänyt, mutta suurimman osan ajasta nämä elämän jälkiä tuovat hässäkät ovat olleet aivan mukavaa, tavallista elämää. Tämä vuosipuolikas on ollut hyvä puolikas.


Laulun toinen rivi kävi myös semmoisenaan toteen: Herra antoi ja otti. Välissä oli ikäeroa 90 vuotta ja 9 päivää. Kiittämisen kanssa on helpompaa silloin, kun on itse saamapuolella. Toisenlaisessa tilanteessa kiitos tulee vähän jälkijunassa, ikävän peräkärryssä.

Elämän jälkiä tulee varmasti olemaan myös tämän vuoden toinen puolikas täynnä. Säkeistön muita sanoja en haluaisi tämän vuoden puolella enää näin konkreettisesti kokea.