Joulu 2021

Eletään joulunpyhien jälkeistä maanantaita. Joulun välipäivät alkoivat. Tavallaan on jo arki, mutta samalla vielä on joulun tuntu isostikin joka paikassa. Ja kyllä se joulu saa tuntua vielä paljon ja pitkään. Välillä näyttää siltä, että moni meistä odottaa ja valmistautuu jouluun hyvissä ajoin syksyn mittaan, mutta sitten se varsinainen joulunvietto jää lyhyeen ja Tapaninpäivän jälkeen ollaan jo kovasti riisumassa joulua pois. Kukin toki tyylillään. Meillä joulu saa olla pitkästi  uuden vuoden yli ja jouluvalot pidän palamassa siihen saakka, että ihan oikeasti valo voittaa tämän pimeän ajan.

Joulukuu on mennä vilahtanut huimaa vauhtia. Adventtisunnuntait seurasivat toisiaan ja työpäivät vähenivät samaa tahtia. Oli ihanaa päästä viime vuoden tauon jälkeen laulamaan kauneimpia joululauluja kirkkoon. Jouluaaton hartauskin järjestettiin, ulkona tosin, mutta järjestettiin kuitenkin. Lapset odottivat joululomaa ja sitten tietenkin jouluaattoa. Jouluaatto sujui hyvin pitkälle niin kuin monena vuonna ennenkin, emmekä me siihen mitään uutuuksia kaivanneetkaan.

Tämä aika, joka ei katso hyvällä sairastumista, vaikutti meidänkin jouluumme sen verran, että Tapaninpäivälle suunniteltu vierasporukka jouduttiin perumaan, kun pienimmäinen tuli flunssaan. Onneksi näyttää siltä, että kyseessä ei ole mitään sen kummempaa. Kaikenlaisten somepäivitysten perusteella vaikuttaa siltä, että tänä vuonna varsin moni on joutunut muuttamaan tai perumaan joulusuunnitelmiaan äkillisten sairastumisten vuoksi. Voin vain kuvitela miten paljon harmittaa, jos/kun suunniteltua reissua ei voikaan toteuttaa tms. Ensi vuodelta en toivo mitään muuta kuin sitä, että tämä kulkutauti hellittäisi. Että kaikki voisivat elää taas mahdollisimman normaalia elämää. Me olemme päässeet hyvin vähällä, mutta samaa ei voi sanoa kaikista muista.

Tämän vuoden joulu on tarjoillut meille yltäkylläisesti rauhallista kotona olemista, pakkasta, lasten riemua, hyvää jouluruokaa, paljon suklaata ja läheisten seuraa. Emme voisi olla tyytyväisempiä. 

Ensimmäisestä adventista toiseen

Eipä olisi luonto enää kauniimpaa ensimmäistä adventtiviikonloppua voinut antaa. Pakkanen kuorrutti pihan puut ja pensaat omalla huurteellaan kimaltelevan kauniiksi, kuu valaisi öistä taivasta ja ikkunoille ja pihoille ilmestyneet valot loivat vuorokauden pimeisiin tunteihin pieniä keitaita. 

Oma adventinaikani alkoi tosiaan jo vuosia sitten aloitetulla perinteellä eli Jouluradion Hoosiannan kuuntelulla puolilta öin, kun vuorokausi vaihtui adventtisunnuntain puolelle. Tänä vuonna Hoosiannan esitti Katri Helena. Esitys oli juuri sellainen kuin ennakkoon oli kerrottukin: herkkä ja kaunis. Tykkäsin kovasti.

Aamulla laitoin riisipuuron tulille, ensimmäisen adventtikynttilän palamaan ja Jouluradion soimaan. Keväällä tehdyn keittiöremontin myötä meillä on nyt keittiössä pieni työpiste, jossa on tietokone. Tänä syksynä onkin tullut kuunneltua nettiradiota enemmän kuin ennen,  koska sen saa kuulumaan samalla, kun tekee hommia. Puhelin toki ajaisi saman asian, mutta jostain syystä en oikein "osaa" käyttää puhelinta musiikin kuunteluun. Tässä suhteessa olen toivottoman vanhanaikainen.

Adventtikirkkoon osallistuin kotisohvalta käsin. Iltapäivän lauluharkkojen vuoksi en ollut varma ehtisinkö kotikirkon iltajumalanpalvelukseen, mutta hyvin pystyi osallistumaan näinkin.

Aurinko paistoi adventtisunnuntaina kauniisti, mutta lyhyesti. Ennen iltaa sytyttelin kynttilöitä lyhtyihin ympäri pihaa. Viime viikonlopun yksi oivallus oli koristella päärynäpuu lyhdyillä.  Minulla on ollut pihalla siellä täällä pieniä lyhtyjä isojen seassa ja aina on tuntunut siltä, että näille pikkulyhdyille pitäisi keksiä jokin parempi paikka. Olisikohan se nyt löytynyt.

Adventin jälkeen alkoi marraskuun viimeinen ja samalla joulukuun ensimmäinen viikko. Ja pakkanen on paukkunut. Totisesti on. Viime vuosiin verrattuna on ollut todella talvista ja kylmää. Aamujen siniset hetket ovat olleet uskomattoman kauniita. Olen yrittänyt ikuistaa niitä kameralla, mutta kuvat ovat vain kalpea aavistus siitä, miten nätiltä maisema on oikeasti näyttänyt.

Joulun rauha alkaa vähitellen laskeutua perhekalenterinkin sivuille, sillä lasten harrastukset ovat osin jo loppuneet tai loppuvat tulevalla viikolla. Koululaisilla on kokeita riittänyt ja niitä riittää vielä ensi viikollekin.

Uudet koronarajoitukset pyyhkäisivät osaltaan menoja pois, joten tästä joulukuusta näyttäisi tulevan lähes yhtä rauhallinen kuin viime vuonnakin. Harmittaa mukavien tapahtumien peruminen, mutta toisaalta, on enemmän aikaa olla kotona, eikä sekään ole huono asia. En oikeastaan jaksaisi enää ajatella koko koronaa. Olen väsynyt koko aiheeseen ja kaikkiin lieveilmiöihin, joita tämän kulkutaudin ympärillä pyörii. Olen väsynyt kaikenlaisiin "asiantuntijoihin", joita näyttää riittävän joka sormelle ja olen väsynyt itsekkyyteen ja "minäminä-meininkiin", jonka tämä aika on nostanut aivan uudelle tasolle.

Siksipä keskityn mieluummin mukavampiin asioihin. Juuri tällä hetkellä sellaisia asioita ovat lämpiävä sauna, uunissa paistuvat tortut, taustalla soiva Jouluradio ja kaikki elämän äänet tässä ympärillä. 

Hyvää toisen adventin aattoiltaa kaikille!