perjantai 31. toukokuuta 2019

Taitteessa



Ensimmäisten kouluvuosieni aikana koulu loppui aina toukokuun viimeinen päivä. Jossakin vaiheessa tyyli muuttui ja koulu päättyi viikon 22 viimeisenä arkipäivänä, niin kuin tekee tänäkin vuonna. Tämän kevään olen elänyt entistäkin vahvemmin koulumaailman rytmin mukaan, koska tammikuussa löytynyt työpaikkani sijoittuu  myös koulumaailmaan. Viimeisten koulupäivien ja -viikkojen etenemistä on tullut seurattua niin kotona omien lasten kuin työpaikan lainalasten/nuorten mukana. Ja tänään oli oman palkkatyöni viimeinen päivä. Paperipinot on selvitetty, mapitettu ja arkistoitu. Työpaikan kaapit siivottu ja paikat järjestetty niin, että syksyllä on taas hyvä aloittaa uusi lukuvuosi. Hyvillä mielin suljin työpaikan koulumaailman ovet tietäen, että niistä samoista ovista saan kävellä taas elokuussa sisään. Miten paljon olenkaan oppinut tämän kevään aikana uutta. Ja miten iloinen olen siitä, että me saimme arjen pyörimään kohtuullisesti uudenlaisen elämänvaiheen keskelllä. Siitäkin kuulin epäilyjä työn alkaessa.

Oma eskarilaiseni lopetti tänään esikoulutaipaleensa. Kulunut vuosi eskarissa on ollut kaikin tavoin hyvä: mielekästä tekemistä, paljon uuden oppimista, kivoja kavereita, mukava ja osaava opettaja. Jos lapselta itseltään kysyttäisiin, niin hän olisi voinut jatkaa eskaria vielä monta viikkoa. Voiko vanhempana enempää edes toivoa? Hyvällä mielellä saamme odottaa kesän jälkeen koittavaa ekaluokkaa.

Isommat sisarukset saavat todistuksensa ja lopettelevat oman koulu-urakkansa huomenna. He odottavat kesälomaa innokkaammin mitä nuorin sisarensa, mutta onneksi mennyt kouluvuosi on heidänkin kohdallaan ollut enimmäkseen positiivisia asioita sisältävä. Välillä on väsyttänyt, mutta kaikesta on selvitty. Huomenna edessä on kesäloma ja kaikki mahdolliset kesätouhut.

Meidän kohta kaksi ja puolivuotias pikku-ukkomme oli myös viimeistä päivää hoidossa tänään. Hän saa olla kesälomalla yhdeksän viikkoa ja mikäli asiasta mitään ymmärtäisi, niin tänään olisi ollut suuri juhlapäivä. Päivähoidossa ei ole ollut mitään vikaa, mutta aika koville se on kuitenkin ottanut. Kuinka mielelläni kirjoittaisinkaan, että meidän nuorimmainen jää joka aamu iloisena hoitoon, eikä haluaisi lähteä sieltä iltapäivällä ollenkaan pois. Totuus on kuitenkin se, että neljän hoidossa vietetyn kuukauden jälkeen hän ei edelleennkään halua sinne jäädä. Lohduton itku korvissani olen ajanut lähes  joka aamu töihin ja vain sekä sydämen että järjen ehdottoman luja varmuus  siitä, että olen tehnyt oikean ratkaisun, on estänyt minua palaamasta takaisin ja jatkamasta kuopuksen kanssa kotiäidin elämää. Huomisesta eteenpäin onkin ihana ajatus, että pikku-ukko saa aamuisin nukkua niin pitkään kuin haluaa (ei halua), katsoa yökkäreissä Muumia ja aloitella päivänsä kaikessa rauhassa. Tämän kaiken hän on suuresti ansainnnut.

Lyhyesti tämän päivän tunnelman voisi tiivistää sanaan taitekohta. Sillä taitekohdassa me olemme ja elämme juuri nyt. Kevät taittuu kesään, kouluvuosi taittuu kesälomaan. Jotakin vanhaa jää taakse ja hetken aikaa elämme taitteessa, kunnes suuntaamme taas kohti uutta. Vauhti hidastuu, jotta voisi kohta taas nopeutua. Kaikki on tuttua ja uutta yhtäaikaa. Haikeaa ja hauskaa, levollista ja levotonta. Taitteessa kaikki pysähtyy, vaikka jatkaakin matkaansa. Siksi kesäkin on juuri oikealla paikalla, vuoden kahden puoliskon taitteessa.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Valkoista ja vihreää





Pihalla on vihreää ja valkoista. Ruoho kasvaa kohisten ja tuomet, koristekirsikkapuut ja päärynäpuut kukkivat kaikki yhtäaikaa kauniin valkoisina alkukesän morsiamina. 

Koululaiset odottavat jo malttamattomina kesälomansa alkua ja sitä samaa taitaa odottaa myös perheemme nuorimmainen, vaikkei sitä vielä osaa sanoiksi  pukeakaan. Oma kesälomani häämöttää myös viikon päässä, mutta en odota sitä siksi, että tuntisin olevani erityisesti loman tarpeessa. Koko kevät on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä olo ole mitenkään erityisen väsynyt. Toistaiseksi työ ja uusi elämänvaihe on tuntunut vain ja ainoastaan virkistävältä. Mutta tottakai on mukavaa saada viettää kesä kotona, kun ei tarvitse miettiä missä lapset ovat ja miten pärjäävät. Jospa se pyykkikorin pohjakin näyttäytyisi kesän aikana useammin kuin  menneen talven aikana.

Vaikka kevään työt kodin ulkopuolella ovat tuntuneet erittäin virkistäviltä, olen huomannut, että tietynlaiselle pysähtymiselle ja ajattelemiselle ei ole juurikaan ollut aikaa. Päivät kuluvat aamusta iltaan vauhdilla ja vähän ennen nukahtamista huomaa, ettei ole ajatellut juurikaan muuta kuin juuri sillä hetkellä käsillä olevia asioita. 

Minä tarvitsen aikaa myös sellaista varten, että voin ajatella kaikkea muuta kuin käsillä olevia asioita. Välillä täytyy saada miettiä suuria, kurkotella pilviin ja niidenkin yli ja taas toisella hetkellä miettiä ihan tosi pieniä ja mitättömiä mikroasioita. Siinä minun kesäsuunnitelmani tälle kesälle: aikaa ja ajatuksia.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Askelmerkit vapusta äitienpäivään





Äitienpäivän aamuna verhon raosta pilkotti harmaa ja sateinen taivas. Jo yön aikana olin havahtunut siihen, että ikkunaan rummutti aivan rehellinen vesisade. Eikä tuosta sateesta voi olla harmissaan, sen verran kovasti keväinen maa vettä vaatii. Jo nyt huomaa ulos katsoessaan, miten pihalla ja lähipelloilla vihreä väri on suorastaan ryöpsätänyt esiin yön aikana. Vesi tekee ihmeitä!

Toukokuu on kulkenut varsin joutuisasti melkein puoleen väliin. Huhtikuun lopun super lämpimät säät ehtivät vaihtua talvisiksi ilmoiksi ja lumisateeksi, joka siirsi talvirenkaiden vaihtoa useammalla päivällä eteenpäin. Töissä siirryimme kimppakyyteihin sen mukaan, kenellä oli talvinakit auton alla ja kenellä ei. Lumi toki suli lähes yhtä nopeasti kuin tulikin, mutta ilma tuntuu viileältä lähes hellelukemien jälkeen. Äkkiä sitä tuohon lämpimään tottuu.

Muutenkin autot ja erityisesti niihin kuluva raha on ollut tämän kuun alkupuolen puheenaihe Puronvarresa. Asioilla on taipumus kasaantua ja niin on käynyt myös meidän autokuluille. Kun kuukauden sisään sijoittuu uusien kesärenkaiden hankitaa, sovittuja huoltoja, korjauksia ja sitten bonuksena vielä yllättäen eteentulevia korjauksia ja remontteja, puhutaan rahasummista jotka saavat hien kihoamaan otsalle. Mutta ilman autojakaan ei voi olla, jos asuu niinkin maalla kuin me asumme. Valintakysymyksiä, niitä nämä ovat. Ja jospa nämä meidän talouden pirssit nyt sitten kestäisivät pitemmän aikaa ilman sen suurempia investointeja. Toivotaan ainakin niin.

Toukokuu on samaan aikaan loppumisen ja alkamisen aikaa. Lasten koulutyöt alkavat pikkuhiljaa olla lopussa. Tuleva viikko on vielä ainakin yläkoululaisella varsin kokeiden täyttämä, mutta sen jälkeen taitaa kaikilla helpottaa. Edessä häämöttävät jo luokkaretki ja muut koulun keväiset ja sitä kautta keveämmät hommat. Talven harrastukset alkavat pikkuhiljaa päättyä ja puheissa toistuu yhä useammin "sitten kesälomalla"-lausahdukset. Valoisat ja aurinkoiset illat kutsuvat viipymään pihalla pitempään. Selkeää siirtymää talvesta kesään.

Ja tänään juhlitaan äitienpäivää. Onnittelut kaikille mahdollisille variaatioille, joita äideistä ja mummuista on!