Heinäkuu lyhyesti

On helteisen heinäkuun viimeinen päivä. Aika tiivistää jotakin siitä, mitä kesän kuumin kuukausi piti sisällään.

H - helle

Ei kai tätä kuukautta voi ohittaa ilman, että puhuu tai kirjoittaa helteestä. Hellettä ja vielä helteisempää, sitä tämä kuukausi on ollut. Onhan se mahtavaa, että useamman säätyypiltä huonon kesän jälkeen saimme lämpimän kesän, oikein oikean kesän. Harmillisesti tätä lämpöä on nyt sitten tullut vähän liiankin kanssa. Minä tykkään lämmöstä, mutta en juurikaan helteestä.

E - Emmy

Vanhin tytöistämme vietti synttäreitään tässä kuusssa. Vietimme myös Emmyn kanssa mukavan päivän kahdestaan shoppailun merkeissä. Mukaan tarttui lähinnä puuttuvia vaatteita ja kenkiä koulua varten. Ja tottakai vähän syömistäkin:) Vanhemmista lapsistakin olisi kiva kirjoittaa enemmän, mutta heillä on oma elämä, joka ei kuulu äidin julkiseen päiväkirjaan.

I - illat

Kesäiltojen kauneudelle ei ole juuri vertaa. Ja mikä parasta, kesäillat ovat kauniita joka paikassa. Ei tarvitse mennä mihinkään kauas niistä nauttiakseen.

N - nenä

Nenä on uusin sana, jonka meidän puolitoistavuotiaamme on oppinut sanomaan. Edelleen hän puhua pulputtaa omaa kieltään varsin paljon. Ymmärrettäviä sanoja ei ole montaa (jos vertaa isompiin sisaruksiin saman ikäisinä).

Ä - ärtymys

Liika kuumuus, ihon jatkuva nihkeys ja helteestä johtuva vetämättömyys laskevat välillä ärsyyntymiskynnyksen kovin matalalle ja sekin ärsyttää.

K - kuumuus

Säätila ansaitsee vielä toisenkin kirjaimen. Jos et ole vielä huomannut, niin ulkona on aika kuuma.

U - uiminen

Monivuotinen talviturkki on heitetty lähimpään järveen. Lämmintä oli.

U - ulkoilmaelämä

Pihalla on viihdytty niin paljon kuin mahdollista. D-vitamiinivarastot ovat täydentyneet nyt luonnollisella tavalla.

Ja huomenna on sitten elokuun vuoro. Aikamoista!

Hupia ja hyötyä, niitä näitä ja sitä ja tätä

Nyt en enää jaksa rutista helteistä. Kuuma on ja minkäpä sille voi. Jollakin tavalla tämä helle vie voimia ja pehmentää pään, koska minä ainakin unohtelen asioita jatkuvasti, hukkaan tavaroita, enkä sitten enää löydä  niitä mistään. Ja ajatuksen juoksu on niin nihkeää, että kaikki punaiset langat ovat hukassa. Niinpä tästäkin tekstistä tulee aikamoista sillisalaattia, joskin se kuvaa aika hyvin meidän heinäkuuta muutenkin. 

Ensin kysymys: mitä yhteistä on jääkairalla ja piha-aidalla? Tänä kesänä meillä ei tehdä mitään suurempaa remonttia, mutta kaikenlaista pientä hommaa riittää senkin edestä. Yksi tärkeimmistä pihahommista on ollut aidan tekeminen. Urakka on melkein valmis ja ainakin omaan silmään näyttää oikein hyvältä. Tuo meidän nuorimmainen on tyypillinen puolitoistavuotias: jaloistaan ehtivä ja järjenjuoksultaan hyvin puolitoistavuotiasmainen. Meidän pihaa kiersi muutama vuosi sitten sitten aita, mutta siitä jouduttiin osa purkamaan pois autotallirakennuksen tieltä. Samaan aikaan lapset kasvoivat niin, ettei aidalle ollut välitöntä tarvettakaan. Viime kesänä nuorimmainen oli vielä vauva, mutta nyt vauhtia tosiaan piisaa. Iskämies on ahkeroinut ja tuloksena on viittä vaille valmis aita pihan ympärillä. Mutta miten jääkaira sitten liittyy aidan tekemiseen? Sillä on tosi kätevä "porata" maahan reiät tolppia varten,  jotka valetaan tukevasti paikoilleen. Eihän sillä enää jäähän tämän kesän jälkeen mitään kairata, mutta enemmän kairalla on käyttöä ollut porana kuin jääkairana:D

Toinen iso pihaprojekti oli terassin käsittely. Meidän terassi on isompi kuin ensimmäinen yhteinen asuntomme, joten mistään ihan pikku hommasta ei ole kyse. Tulimme siihen tulokseen, että homma sujuu kaikkein parhaiten, jos suurin osa perheestä poistuu paikalta (lue edellinen kappale puolitoistavuotiaasta). Niinpä lähdimme yhdeksi yöksi evakkoon Savon tädin perheen luokse ja pakenimme helteitä kauppakeskuksen viileyteen. Kaikki voittivat: lapset saivat touhuta serkkujen kanssa, minä pääsin Ikeaan ja kotiin palatessa meitä odotti hyvännäköinen terassi.

Ja kesän hupiosio tuli täyteen perinteisellä retkellä Powerparkissa. Tällä kertaa saimme huvitteluseuraksemme esikoisen kummien perheen. Olin yksin liikkeellä isompien lasten kanssa ja oli suureksi avuksi, kun mukana oli muitakin aikuisia. Kummit olivat huomattavasti huimapäisempiä kuin minä, joten lapset saivat seuraa semmoisiinkin laitteisiin mihin minä en uskaltanut mennä. Isommat koululaiset pääsisivät itsekin kaikkiin laitteisiin, mutta onhan se aina mukavampaa, kun voi jännityksen jakaa  jokun toisen kanssa:)

Että tämmöistä sillisalaattia tällä kertaa. Ohjelmassa on ollut niin hupia kuin hyötyäkin. Kesä etenee ja parin viikon päästä alkavat jo koulut. Tuntuu aika hurjalta. 

On ilmoja pidelly

Mistäpä muusta sitä suomalainen puhuisi kuin säästä. On ilmoja pidelly, totta tosiaan. Viime talvena, kun kylmyys ja pimeys olivat pahimmillaan, ajattelin usein, etten sitten takuulla valita kesällä yhtään säästä, kun viimeinkin on lämmintä ja ennen kaikkea valoisaa. Tämän lupauksen olen rikkonut jo monta kertaa. Valoisuudesta en ole valittanut (enkä taatusti valita), mutta tämä tuhkahduttava helle on meinannut nujertaa minut jo  monena päivänä ja vielä useampana yönä.

Ei se helle luita riko, niin kuin vaarini tässä pari päivää sitten totesi. Ei riko, mutta se herättää muutamia kysymyksiä, joihin en ole vastausta löytänyt vielä toistaiseksi. Vai osaako joku kertoa minulle:

- miten helteellä näytetään ihmismäiseltä? Tarkoitan siis niitä ihmisiä, joilla hiukset ovat hyvin ja kasvot hehkuvat raikkaina ja kauniina. Kuvia voidaan tietysti muokata mielinmäärin, mutta tällaisia ihmisiä on olemassa ihan oikeastikin. Heitä tulee vastaan kaupassa, omassa tuttavapiirissäni ja melkein missä vain. Itse tunnen itseni helteellä hikiseksi, lihavaksi, punaiseksi ja kaikin puolin turvonneeksi. Kierrän peilit mieluiten mahdollisimman kaukaa. Näytän hirveältä.

- kuinka helteellä vaihdetaan vaatteita, käydään vessassa tms. säällisessä ajassa? Se tuntuu lähes mahdottomalta, koska kaikki vaatteet takertuvat kiinni hikiseen ihoon. Niitä saa vetää irti hampaat irvessä ja silloinkin se onnistuu vain niin, että lopulta edessäsi on kasa nurinpäin olevia nihkeitä vaatteita. Aikaa on kulunut kolminkertainen määrä normaalista.

- miten helteellä nukutaan? Tuuletin huutaa hoosiannaa sängyn vieressä ja siitä huolimatta heräät siihen, että olet onnistunut lukittamaan itsesi köydeksi kietoutuneeseen nihkeään lakanaan. Mikään vaatetus ei ole liian vähän. Kellon käydessä kolmea mietit käärmeen sielunelämää ja sitä, miten onnistuisit vaihtamaan oman nahkasi uuteen sen käydessä liian ahtaaksi. Kuitenkin olet liian väsynyt vaihtaaksesi niljakkaan tyynyliinan kuivaan ja päätät tehdä sen vasta aamulla.

Eli hieman viileämpää keliä täällä toivotaan. Ja sadetta, jota on onneksi huomiseksi jo lupailtukin. Ylin kuva on otettu meidän terassilta tänä iltana. Tytöillä on kaveri yökylässä ja he päättivät nukkua viisaasti ulkona. Takapihalla trampoliinilla nukkuu esikoinen kaverinsa kanssa. Me aikuiset yritämme sinnitellä täällä sisällä pienimmän kanssa. 

Ja onhan tässä helteessä toki paljon hyvääkin. Uiminen jos joku on kesätekemistä vailla vertaa ja järvelle johti meidänkin kulku tänään (ja eilen). Eilen pesin mattoja ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat jo kuivuneet ja päässeet takaisin lattioille. Kuvan matot eivät tosin ole minun vaan äidin. Omat mattoni ovat tylsän värisiä, kaupasta ostettuja läpysköitä. Äidin käsinkudotut räsymatot olivat paljon valokuvauksellisempia.

Palasia kesästä

Kesäpuuhat ovat vieneet taas niin mennessään, ettei muka ole ollut aikaa blogin ääreen istahtaa ollenkaan. Ja kun ympärilleni katson, niin en ole ollenkaan varma siitä, mitä ihmettä olen täällä oikein touhunnut muka niin kiireisenä. Mutta sellaista se elämä on, kesälläkin, päivät ovat täynnä pääsääntöisesti niitä aivan tavallisia, arkisia asioita. Välillä vaikkapa facebookin tai instagramin päivityksiä seuratessa saa muiden elämästä sen käsityksen, että varsinkin kesäaikaan elämä on yhtä reissaamista, ulkona syömistä, lomailua, mökkeilyä ja rentoutumista. Tietenkään se ei ole mikään totuus kenenkään elämästä, mutta joskus synkkänä hetkenä saattaa tuntua, että kaikkilla muilla on kesä täynnä kaikkea kivaa ja minulla vaan tämmöstä tavallista. Se tuiki tavallinen arki saattaa helposti unohtua ajan kuluessa ja siksi ajattelin muistutella itseäni, mitä kivoja, pieniä asioita on tapahtunut jo tämän kesän aikana.

Pidimme munkkipäivän äitini ja tätini kanssa. Kuudesta litrasta taikinaa syntyi 554 munkkia. Entinen ennätys (yli kahden ellei jopa lähemmäs kolmen vuosikymmenen takaa) rikkoontui noin 54 munkilla ja sehän se tietenkin oli tähtäimessä. 

Tyttöjen hiuksista lähti useita kymmeniä senttejä pois. Vanhimmalla tyttöllä on edelleen pitkät hiukset, mutta kahdella nuoremmalla kivat polkkatukat. Tämän muutoksen tytöt halusivat itse ja nyt on kuulemma keveät päät ja mikä kivointa: pesun jälkeen hiusten selvitys on nopeasti hoidettu.

Mansikoita, mansikoita, mansikoita. Niitä ei voi olla liikaa. Meillä mansikoita kuluu juuri niin paljon kuin niitä on säilötty ja yritämmekin saada niitä pakkaseen hyvän määrän. Parhaiten ne maistuvat ihan sellaisenaan syötynä, rippusen verran sokeria päälle. Kesäherkku parhaimmillaan.

Toisen roska on toisen aarre. Saimme lahjoituksena tarpeettomaksi käyneitä nuorten kirjoja. Ihani juttuja ja seikkailuja tyttöjen ja hevosten maailmasta. Sopivaa lukemista meidän heppahöperölle vanhimmalle tytölle ja täyttä vauhtia höperöityville nuoremmillekin.

Lisää kesämakuja: muurinpohjalättyjä. Nyt kun alkukesän tulentekokiellot ovat poistuneet, olemme paistaneet lättyjä omalla pihalla. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa.

Tämä ihana kukkakoriste päässä olin laulamassa viime viikolla meidän lauluporukan kanssa. Olemme laulaneet yhdessä  nyt reilun vuoden verran, enkä voisi olla enää kiitollisempi tästä harrastuksesta. Niin mukavaa, rentouttavaa ja voimaannuttavaa. Laulamisen ilon lisäksi on ollut mahtava huomata, miten vuoden aikana on kehittynyt, niin itse kuin kaikki muutkin laulukaverit. Aivan konkreettinen esimerkki viime viikolta: jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että pystyn laulamaan oikein (ainakin noin suunnilleen) useamman kappaleen alttostemmat, en olisi uskonut, koska silloin en olisi siihen pystynyt. Olin aivan vilpittömästä siinä uskossa, etten pysty oppimaan lauluista muita stemmoja kuin melodian. Mutta sitten tuli eteen tilanteita, että oli pieni pakko kokeilla, samalla ympärillä oli ihmisiä, jotka uskoivat, että pystyn siihen ja nähtävästi pystyinkin. Tämä ei ole minulle mikään pieni asia, vaikka se siltä kuulostaakin.

Että semmoisia palasia kesän alkuosasta. Kovin näyttävät ruokapainotteisilta, mikä ei oikeastaan yllätä minua ollenkaan. Syöminen on niin kovin mukavaa:D

Vuosi puolivälissä

Kyllä vain, vilkaisu kalenteriin kertoo, että vuosi 2018 on ylittänyt puolenvälin rajan. Vuoden ensimmäisen puoliskon täyttivät suurimmaksi osaksi pitkälle tuntunut talvi ja erittäin arkinen arki. Molemmat hyviä asioita, mutta liiallisena määränä annosteltuna rahtusen puuduttavia kumpikin. Mutta nyt katse tiukasti tässä kesässä, vielä ei mietitä syksyä tai loppuvuotta. Ja kesäkuu saa jäädä taakse tämän postauksen myötä.

K - kaara

Tai auto tutummin. Materia tekee välillä hyvinkin onnelliseksi, enkä häpeile yhtään sillä, että tilavampi auto, joka pihassa nyt seisoo, on minulle ja meille kaikille tosi iso asia.

E - esikoinen

Kesäkuussa paukahti mittariin 13 vuotta äitinä olemista ja näin ollen siis esikoinen vietti synttäreitään. Tuleva syksy on tuomassa mukanaan isoja juttuja koulun vaihtumisen myötä, mutta niitäkään en halua vielä miettiä (ainakaan ihan joka hetki).

S - sauna

Keväällä ajattelin, että tänä kesänä saunomme viime kesänkin edestä. Toisin kuitenkin kävi ainakin näin alkukesästä. Olen laiska saunanlämmittäjä silloin, kun olen lasten kanssa yksin kotona (sinällään hassu sanamuoto, koska meitä on silloinkin täällä kuusi henkeä). Katsotaan mitä tapahtuu tässä kuussa, kun iskämieskin on lomalla puolen kuun jälkeen.

Ä - ärsyyntymiskynnys

Liekö syy väsymysasteen nousussa vai missä lie, mutta jostakin syystä kesäkuussa minua ärsyttivät hyvin monet asiat ja vähän ihmisetkin. Jos asian tiedostaa, niin eikös sille silloin voi edes yrittää tehdä jotakin?

K - kuivuus

Vaikka sadettakin on saatu, niin enemmän kuivuus on kiusannut maata kuin liiallinen vesi. Aurinkoinen sää on tietenkin aivan ihana kesällä, mutta sen nurjalla puolella on karu kuva liian kuivasta maasta. 

U - uiminen

En todellakaan ole käynyt luonnonvesissä uimassa, vielä. Vilukissana olen seissyt rannalla, kun lapset ovat uineet (minun mielestäni) hyytävän kylmässä järvessä. Eikä kuulemma yhtään palellut.

U - uni

Sitä tarvitaan ja iän karttuessa aina vain enemmän. Kesäillat eivät varsinaisesti kutsu nukkumaan.