On ilmoja pidelly

Mistäpä muusta sitä suomalainen puhuisi kuin säästä. On ilmoja pidelly, totta tosiaan. Viime talvena, kun kylmyys ja pimeys olivat pahimmillaan, ajattelin usein, etten sitten takuulla valita kesällä yhtään säästä, kun viimeinkin on lämmintä ja ennen kaikkea valoisaa. Tämän lupauksen olen rikkonut jo monta kertaa. Valoisuudesta en ole valittanut (enkä taatusti valita), mutta tämä tuhkahduttava helle on meinannut nujertaa minut jo  monena päivänä ja vielä useampana yönä.

Ei se helle luita riko, niin kuin vaarini tässä pari päivää sitten totesi. Ei riko, mutta se herättää muutamia kysymyksiä, joihin en ole vastausta löytänyt vielä toistaiseksi. Vai osaako joku kertoa minulle:

- miten helteellä näytetään ihmismäiseltä? Tarkoitan siis niitä ihmisiä, joilla hiukset ovat hyvin ja kasvot hehkuvat raikkaina ja kauniina. Kuvia voidaan tietysti muokata mielinmäärin, mutta tällaisia ihmisiä on olemassa ihan oikeastikin. Heitä tulee vastaan kaupassa, omassa tuttavapiirissäni ja melkein missä vain. Itse tunnen itseni helteellä hikiseksi, lihavaksi, punaiseksi ja kaikin puolin turvonneeksi. Kierrän peilit mieluiten mahdollisimman kaukaa. Näytän hirveältä.

- kuinka helteellä vaihdetaan vaatteita, käydään vessassa tms. säällisessä ajassa? Se tuntuu lähes mahdottomalta, koska kaikki vaatteet takertuvat kiinni hikiseen ihoon. Niitä saa vetää irti hampaat irvessä ja silloinkin se onnistuu vain niin, että lopulta edessäsi on kasa nurinpäin olevia nihkeitä vaatteita. Aikaa on kulunut kolminkertainen määrä normaalista.

- miten helteellä nukutaan? Tuuletin huutaa hoosiannaa sängyn vieressä ja siitä huolimatta heräät siihen, että olet onnistunut lukittamaan itsesi köydeksi kietoutuneeseen nihkeään lakanaan. Mikään vaatetus ei ole liian vähän. Kellon käydessä kolmea mietit käärmeen sielunelämää ja sitä, miten onnistuisit vaihtamaan oman nahkasi uuteen sen käydessä liian ahtaaksi. Kuitenkin olet liian väsynyt vaihtaaksesi niljakkaan tyynyliinan kuivaan ja päätät tehdä sen vasta aamulla.

Eli hieman viileämpää keliä täällä toivotaan. Ja sadetta, jota on onneksi huomiseksi jo lupailtukin. Ylin kuva on otettu meidän terassilta tänä iltana. Tytöillä on kaveri yökylässä ja he päättivät nukkua viisaasti ulkona. Takapihalla trampoliinilla nukkuu esikoinen kaverinsa kanssa. Me aikuiset yritämme sinnitellä täällä sisällä pienimmän kanssa. 

Ja onhan tässä helteessä toki paljon hyvääkin. Uiminen jos joku on kesätekemistä vailla vertaa ja järvelle johti meidänkin kulku tänään (ja eilen). Eilen pesin mattoja ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat jo kuivuneet ja päässeet takaisin lattioille. Kuvan matot eivät tosin ole minun vaan äidin. Omat mattoni ovat tylsän värisiä, kaupasta ostettuja läpysköitä. Äidin käsinkudotut räsymatot olivat paljon valokuvauksellisempia.