sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Joulukalenteri

Eilen sain sen käsiini.
Nimittäin...


Partiolaisten joulukalenterin.
Kuvan laatu on surkea, mutta kertonee jotain kuitenkin.

Meillä itse kullakin lienee asioita, 
joita omaan jouluunsa tai joulunalusaikaan toivoo.
Yritän välttää sellaista puhetta, 
että joulua ei tule, jos joulupöydästä puuttuu lanttulaatikko. 
Tai joulu ei ole mitään, jos kuusi ei ole tietynlainen. 
Tai joulu ei ole joulu ilman jouluaaton Lumiukko-ohjelmaa tv:sta.
 Kyllä se joulu on ja joulu tulee, vaikka kaikki tämä ja paljon muuta puuttuisi. 
Kaiken yltäkylläisyyden keskellä tuppaa unohtumaan, 
että monet melle jouluun kuuluvat ehdottomat asiat 
ovat toisille mitä suurinta ylellisyyttä, 
josta ei välttämättä osaa edes haaveilla.

Niinpä en sano, että minulle joulua ei tule, 
jos en saa avata partiolaisten joulukalenterin luukkuja. 
mutta sanon sen näin, että minua suuresti ilahduttaa, 
jos tämän kyseisen kalenterin mukana voin seurata joulukuun etenemistä.

Miksi sitten partiolaisten kalenteri?
Siksi, että se on perinteinen kuvakalenteri, josta tietää mitä saa.
Minua ei haittaa yhtään, 
että adventtisunnuntaiden kohdalla luukuista paljastuu oikea määrä kynttilöitä, itsenäisyyspäivän luukussa heiluu Suomen lippu 
ja 13. päivän luukussa hymyilee Lucia-neito.
Jouluaattona luukusta löytyy joulun Päähenkilö seimessään.
Jos jotain tuohon kalenteriin lisäisin, 
niin lisäisin siihen vielä yhden luukun joulukuun 25. päivän kohdalle. 
Silloin se todella päättyisi jouluun, eikä vasta aattoon.

Saatiin siivottua keittiö lauantain kunniaksi

Mainoksissa vilahtelee toinen toistaan hienompia joulukalentereita. 
Voin hyvin kuvitella miten paljon meidänkin lapset tykkäisivät jostain 
Hello Kitty- tai Barbien-tavarakalenterista. 
Tytöt olisivat niistä aivan haltioissaan ja Kasperille kelpaisi takuulla Lego-kalenteri 
tai ehkä vielä Muumikin voisi olla mieluinen. 
Itse en ole tavarakalentereista kovin innostunut, 
koska kaikenlaista pikkusälää on jo nyt nurkat pullollaan 
ja Nellyä saa vahtia muutenkin, ettei se syö kaikkea lattialla lojuvaa. 
 
Mutta suurin syyn siihen, 
ettei meille tänä(kään) vuonna tavarakalentereita tule, on niiden hinta. 
Kolmen kalenterin hinnaksi tulisi kaupasta riippuen 60-70 euroa.
Ja se on liikaa. 
Aivan hirvittävän paljon liikaa.
Niinpä tasapuolisuuden nimissä kaikki saavat suklaakalenterit:)
Eiköhän se joulukuu etene niidenkin avulla.

Mukavaa pyhää kaikille!

p.s. Tätä kirjoitusta ei sitten kenenkään mummun, tädin, kummin tai muun tutun 
pidä ottaa minään rivienvälistä vihjailuna, jota köyhyyden kynsissä harrastaisimme.
Meille ihan oikiasti riittävät suklaakalenterit tuosta lähikaupasta:)
 

18 kommenttia:

  1. Minä en ole koskaan hommannut lapsille suklaakalentereita enkä hommaa, vaikka kuinka kinuaisivat, siinä menee minulla jo turhuuden raja, tavarakalentereista puhumattakaan. ;) S:lle ostin Lähetysseuran kalenterin tänä vuonna, siinä on se 25. luukkukin, ja siinä myös se luukusta avattu kuva "jatkuu" kalenterin päällä olevaan kuvaan, kuten partiolaisten kalenterissakin. Jännityksellä odotan tänäkin vuonna, mahtaakohan kummitäti lähettää J:lle partiolaisten kalenterin...? ;)

    Meillä ei oikeastaan ole mitään jouluperinteitä, jotka pitäisi toistua vuodesta toiseen. Esim. jouluvaloja ei laiteta ollenkaan missään vaiheessa, ja aika monena vuonna ei olla leivottu tai ostettu edes pipareita tai torttuja. Jos jotain joulujuttuja tehdään tai laitetaan, niin aikaisintaan 23.12. ja pois otetaan jo ennen uutta vuotta. Mun mielestä noilla suomalaisilla "jouluperinteillä" ei ole mitään tekemistä joulun sanoman kanssa, jouluevankeliumissa ei ole mitään mainintaa tortuista tai pipareista tai kinkusta.

    VastaaPoista
  2. J:lle terveisiä, että joulukalenteri tulossa:) Tai älä kerrokaan, niin säilyy yllätyksenä.

    Me ollaan kyllä aika erilaisia näissä jouluun liittyvissä mieliteoissa. Sää pärjäät hyvin, vaikka joulu olis vain joka toinen vuosi ja minusta taas on ihanaa valmistautua jouluun -ainakin ajatuksen tasolla- pitkin syksyä. Joulun tärkein sanoma taitaa kuitenkin kummallekin olla sama ja tärkeä. Unohdin kokonaan, että Suomen Lähetysseuran kalentereissa on se "puuttuva" luukku. Ehkä ens vuonna vaihtelun vuoksi sellainen, nyt mulla on jo tuo partsan kalenteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin muuten tänään, että siinä Lähetysseuran kalenterissa ei oo 1. luukkua ollenkaan, vaan ensimmäinen luukku avataan vasta 2.12. eli eka adventtisunnuntaina. Perusteltua sekin. :)

      Viime vuonna olisin ostanut SLS:n joulukalenterin, mutta kun olin tilaamassa sitä joskus marraskuun alussa, niin se oli loppuunmyyty. Tänä vuonna tilasin sen reilusti lokakuun puolella. Ei meillä aiemmin oo sitä ollut, yleensä kun mää tuppaan havahtumaan siihen joulun tuloon tosiaan silloin 23.12. :D Mutta vinkiksi, jos meinaat sitä olla joskus ostamassa, niin hyvissä ajoin kannattaa olla tilailemassa.

      Mua ei haittais, vaikka joulu olis harvemminkin kuin joka toinen vuosi. ;) Oikeastaan riittää, että se oli silloin yhden kerran silloin parituhatta vuotta sitten. :D

      Poista
    2. No tuo on aika erikoista, että kalenteri alkaa vasta 2. joulukuuta. Mutta tänä vuonna eka adventti on "myöhään". Hyvä tietää, että kalenterit menevät kaupaksi siihen tahtiin, että pitää olla ajoissa liikkeellä.

      Poista
  3. Mummu ei ole ostamassa minkäänvaltakunnan kalenteria.Mummulasta löytyy kyllä Hengitysliitto Helin kalenteri.jonka luukkuja saa aina käydessä aukoa.Tavaraa nykylapsilla taitaa olla aivan riittävästi ja joulu ei tuo siihen ainakaan vähennystä.Mutta nautitaan lasten riemusta ja joulun odotuksesta eikä anneta röykkiöiden sumentaa joulumieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitysliiton kalenterin luukut tulevat varmasti avatuiksi:)

      Poista
  4. Kohtahan niitä kauan odotettuja luukkuja pääseekin jo availemaan. Oli se vaan ihmeen jännää sitkistellä luukku kerrallaan lapsena kohti jouluaattoa.. Töissä muisteltiin yhtenä päivänä kuinka monella oli sisu loppunut suklaakalenterin kanssa ja oli syönyt makeanhimossaan monta luukkua kerrallaan. Itse en muista sellaiseen sortuneeni, tai sitten aivot pimentävät moiset heikot hetket :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en oo ihan varma, olisinko joskus sortunut syömään parin luukun suklaat kerralla... vannomatta paras. Viikon alkuja sinnekin!

      Poista
  5. Näinhän se on. Itse en muista, että olisin koskaan saanut minkäänlaista tavarakalenteria. Aina oon saanu valita mieleisen suklaakalenterin. :) Tänävuonna, uusin tulokas taloomme, joulun ensikertaa näkevä Vimpakin sai oman joulukalenterinsa :) Se sisältää koiran masulle hyväksi olevaa suklaata (koirat ei siis saa syödä ihmiselle tarkoitettua suklaata). :) Odotan innolla miten pikkupojan käy. Savulle olisin myöskin ostanu, mutta Savu on varmaan joku karppaaja sillä sille ei ole koskaan kelvannu herkkunamit. :) Kiva muuten nähdä, millainen on partiolaisten joulukalenteri :) Määki oon yleensä aukonu meidän talon partiokalenterista luukkuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko sun blogin puolella joskus luvassa postausta eläinten joulukalenterista? Semmosia oon nähnyt pikasesti jossain kaupassa, mutta tarkemmin en niihin oo perehtynyt. Hauska ajatus karppaaja kissasta:)

      Poista
  6. Heips,
    mulla on koko vuoden ollut Minna Immosen kalenteri keittiössä ja siinä on 25.luukku! En vaan viime vuonna raaskinut sitä aukoa, kun tykkäsin niin kuvasta...
    Kyllä se tosi joulu on vasta 25.12.
    -Ja MaiMa unohti tontun käynnin... sille ei ns. tuu joulua, ellei tonttu ripusta jotain keittiön lamppuun :D
    HooVee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että näitä "extra-luukullisia" kalentereita on olemassa enemmänkin. Toivottavasti tonttu muistaa tänäkin jouluna käydä keittiön lamppuun terveisensä tuomassa:)

      Poista
  7. Partiolaisten joulukalenterissa on perinteen tunnelmaa. Meiltäkin se löytyy lähes joka joulu, ja juuri viime viikonloppuna se taas meillekin tiensä löysi. Meidän perheen aikuiset on niin lapsellisia, että meillä oli joulukalenteri jo ennen jälkikasvua - ja säntilliset avausvuorot. Jos ei oltu kotona avaamassa luukkuja, otettiin kalenteri mukaan... :D Ollaankohan me jotenkin häiriintyneitä... ehkä vain jouluihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos te ootte häiriintyneitä, niin sitten oon minäkin. Mulla on ollut ihan aina joulukalenteri, riippumatta lasten lukumäärästä:) Ja myös minä muistelen roudanneeni joulukalenteria mukana, jos jouluaaton vietin eri paikassa mitä normaalisiti asuin:)

      Poista
  8. Heips! Blogissani on sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Palaan tunnustukseen mitä pikimmin:)

      Poista
  9. Meillä mennään tänä vuonna suklaakalenterien ja partiolaisten kalenterin (kiitosta vain postipirkolle!) voimalla. Ja niin muuten, tänään lapset saivat palokunta-aiheisen joulukalenterin. Teuvalla oli paloasemalla avoimien ovien päivä ja miekkonen oli siellä lapsosten kanssa. Varsinkin pojua oli ollut vaikea saada paloautoista pois, mukavaa tuntui siis olleen. Viime vuonna meillä oli ekaa kertaa tavarakalenteri, muumi-sellainen, ja sekin oli kyllä tavallaan kiva, mutta nyt kun niitä olisi tarvinnut jo kaksi, niin ei enää houkutellut. Ja vielä kun pienemmälle ei ehkä mitään nappiin osuvaa kalenteria olisi ollutkaan.

    t.Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että postipirkko löysi perille:) Mukavalle kuulostaa tuollainen paloasemapäivä. Täällä meillä ei sellaista järjestetty, mutta voin kyllä kuvitella, että teijän muksut on tykänneet. Jotenkin näen sieluni silmin teijän pienemmän I:n istuvan paloautossa hyvin samannäköisenä kuin A-serkku istuisi, eikä suostuisi lähtemään sieltä minnekään:D

      Poista