lauantai 6. huhtikuuta 2013

Keväthulluutta

Jonkinlainen kevät- tai kesähulluus on iskenyt.
En pysty tätä muutenkaan diagnosoimaan,
koska huomaan suunnittelevani ja tekeväni monia itselleni täysin epänormaaleita asioita.

Maata on jo näkyvissä

Kohta I: 
Lainasin eilen kirjastosta pinon PUUTARHAlehtiä.
Ikinä maailmassa en ole sitä tehnyt aiemmin,
koska en omasta mielestäni ole mikään sormet mullassa möyrivä pihaihme ollenkaan.
Enkä todellakaan osaa suunnitella jo huhtikuussa, 
mitä pihalla tekisin.
Mutta puutarhlehtiä lainasin ja aion ne myös lukea.

Kohta II: 
Kuvittelen, että kesällä minulla on rajattomasti mahdollisuuksia 
ja aikaa tehdä pihallamme mitä vain.  
Ikäänkuin vuorokaudessa olisi jotenkin enemmän tunteja. 
Tai että olisin jotenkin aikaasaavampi kesällä mitä muulloin.
Kuvittelen kai, että kesällä ruoka valmistuu itsekseen 
ja koska tuuli kuivaa pyykit, niin se varmaan peseekin ne.

Kohta III: 
Ilmeisesti elän siinä luulossa, 
että kesällä puolitoistavuotta täyttävä kuopuksemme 
olisi jotenkin erilainen verrattuna kolmeen vanhempaan sisarukseensa.
Isommat lapset ovat tuossa iässä halunneet vain ja ainoastaan kiikkua pihalla ollessaan, "kii-kaa, kii-kaa" on ollut yleisin puhe, mitä pihalla on kuullut.
Mutta tottakai kuopus nököttää kiltisti siellä, 
missä äiti kulloinkin haluaa puuhastella, 
eikä koskaan pyri tielle, eikä mihinkään muuhun kiellettyy paikkaan.
Kyllä meillä on kilttejä lapsia!
Äitiinsä ovat tulleet.

Kohta IV:
Luulen, että suunnitelmissa oleva pyöräkatoksen rakentaminen 
ratkaisee kädenkäänteessä kaikki mahdolliset 
tilanpuutteeseen tai säilytykseen liittyvät haasteet.
Siitä tulee sellainen pieni ja sievä katos, 
jota tuskin huomaa,
mutta joka kuitenkin vetää sisäänsä
kaikki autotalliin tungetut tavarat kesärenkaista ruuvimensseleihin 
(kalastusvehkeistä puhumattakaan).

Ylös vaan ja kohti uutta rapakkoa.

Tässä vaiheessa on vielä hyvä suunnitella ja haaveilla, 
kun hanki peittää armollisesti syksyllä haravoimatta jääneet lehdet 
ja muutenkin estää suunnitelmien täytäntöönpanon.
Ehkä herään tästä horroksesta ajoissa,
ehkä en, 
aika näyttää.


14 kommenttia:

  1. Hah, sää oot kans laittanu tuohon tommosen äänestysjutun, että saa klikata, millanen sun postaus on. :) Mulla aina välillä joku käy klikkaamassa "ärsyttävä", mutta tulee nähtävästi toisiin aatoksiin, koska seuraavana aamuna siinä kohdassa ei ole yhtään klikkausta. ;)

    Joo, kevät on kyllä omituinen vuodenaika, silloin herää usein kuvitelma siitä, että saisi mukamas jotain parvekekukkia kasvamaan kesän aikana. Meillä ei onneks oo puutarhaa, riittää hyvin, kun käy haalimassa parvekelaatikon ja amppelit täyteen kukkia, ihan vain huomatakseen viikon päästä, että kuollu ne on kaikki. ;) Mää myös sekoan jotenkin siellä puutarhamyymälässä, kun on "8 kpl/5 e" tai muita vastaavia tarjouksia, ja sitten kiikuttelen pyöränsarvessa kotiin enemmän niitä kasveja kuin on parvekelaatikossa tilaa. Viime kesänäkin se laatikko oli täyteen survottu, ja eihän se pikkuinen mikä-lie-kasvi sieltä sitten koskaan lähtenyt kasvamaan, kun isompi mikä-lie-sekin-oli vei kaiken tilan. Huomaa asiantuntevuus kasvien nimissä. ;)

    Tsemppiä vaan puutarhan laitteluun, me tullaan sitten heinäkuussa ihastelemaan teidän Eedeniä! :D

    VastaaPoista
  2. Lämmin kiitos Sinulle, Uusi Lukijani!
    Ihanaa, kun uskalsit tulla joukkoomme Wanhaan Mummulaan :)
    Kiitos, kun tulit, sillä siten löysin minäkin tieni tänne "teille"
    tuksu

    VastaaPoista
  3. Keväällä ja kesällä on enemmän aikaa , valoisaa aikaa, tuntuu , että tunnit lisääntyy :) Otitko muuten aikaa ,kauanko tuo valkoinen haalari oli valkoinen ;)

    VastaaPoista
  4. Aivan samanlainen ajatus on iskenyt mullekin: orastava viherpeukalo. Selaan kerta toisensa jälkeen puutarhojen mainoslehtiä ja haaveilen kasvattavani perunoita ja porkkanoita ämpärissä, mansikoita amppelissa ja yrttejä pienissä ruukuissa. Meillä kun ei oikein ole pihaa takapihan terassia enempää.

    Joku realiteetti kuitenkin iski tajuntaani, että kuka ne mahdolliset istutukset kastelee, jos olemme viikonkin reissussa. Niin, ja viime kesänä se yksi hankittu kukka ei päässyt edes ruukkuun asti vaan unohtui kukkakaupan pussiin ja kuivui sinne. Haaveilemista kukaan ei kuitenkaan voi estää. :)

    VastaaPoista
  5. Jos joku visioi mielessään hienoja puutarhasuunnitelmia, mutta ei keksi paikkaa niiden toteuttamiseen, niin tervetuloa meille. Viherpeukaloni kasvaa sanonko missä, sitä ei yksinkertaisesti ole. Askeettisen pihamaamme voisi ilmoittaa jonkun puutarhalehden kilpailuun. Kyllä perkkaan sitten jos joku tulee ja tekee ne suunnittelu- ja istutustyöt.. tai niin ainakin luulen. Mukavia luku- ja suunnitteluhetkiä kevätlehtiä selaillen!

    VastaaPoista
  6. MariJ: Joo, löysin vähän kuin vahingossa tuon äänestysjutun ja aattelin, että laitetaampa se sitten esille ja jos kovasti rupeaa ärsyttämään, niin otetaan pois.

    En taida uskaltaa kutsua teitä ihastelemaan meidän Eedeniä. Ties vaikka siinä käy niin, että muuttuu Saharaksi kokonaan. Mutta muuten ootte kyllä mitä lämpimimmin tervetulleita meille heinäkuussa tai milloin tahansa!

    Tuksu: Mukava, kun löysit sinäkin tiesi tänne Puron varteen. Tervetuloa vastakin!

    Anneaulikki: Kyllähän se valon lisääntyminen saa aikaan sen, että iltaisin jaksaa enemmän mitä talviaikaan. En ottanut aikaa kuinka kauan haalari oli valkoinen, mutta kuten voit kuvitella, ei siihen kovin pitkää aika mennyt, että polvet oli pikimustat:)

    Riikka: Sait hymyn huulille tuolla viime kesän kukkajutulla:D Ehkä me tyydytään haaveiluun. Se on ilmaista ja silloin ei yksikään kukka kuole.

    Outi: Jos joku kilpailu tulee vastaan, niin lupaan kyllä teidät sinne ilmoittaa. Vaikka ei teidän piha nyt niiiiin askeettinen oo, mitä tuo sun kommentti antaa ymmärtää:)

    VastaaPoista
  7. :D ja jos ykskään suunnitelma menee mönkään niin koko kesä on auttamattomasti pilalla!

    VastaaPoista
  8. Maija: Niin tietenkin on! Täälä jo haravanpiikkejä terotellaan...:D Teen vielä tarkempia suunnitelmia ja sitten seuraan niitä
    or-jal-li-ses-ti.

    VastaaPoista
  9. Jopas siellä nyt on kevättä rinnuksissa.Itselläni ei ole koskaan ollut mitään virtaa kukkien suhteen.Määrätyt jutut laitan ja se saa riittää.Olen jopa suunnitellut hävittäväni sen ainoankin perennapenkin ja kylvää heinälle pois silmistä.Kevätkukkia vaan amppeliin ja ikkunalaatikoihin.Vanhuus ei tule yksin:)

    VastaaPoista
  10. Suuresti arvelen, että tämä keväthullutus ei koskaan päädy käytännön tekojen asteelle. Mutta saahan sitä suuria suunnitella:)

    VastaaPoista
  11. Minä olen kyllä selaillut omistamiani puutarhakirjoja jo ties kuinka kauan ja suunnitellut ties mitä kaikkea ja ihanaa :) Mutta sehän jää sitten nähtävksi mitä koskaan niistä saa toteutettua, kun aika on rajallinen.

    VastaaPoista
  12. Sun Hilu kannaattakin selailla ja suunnitella, koska sulla on myös taito ne suunnitelmat toteuttaa. Aika on tosiaan rajallinen, mutta luulen, että sun luona vihertää tulevana kesänä enemmän mitä meillä:)

    VastaaPoista
  13. Tämä hulluus on kyllä ihan parasta lajia! Tunnustan itse samaa. MInusta suunnitteleminen on yksi parhaita askeleita näissä pihaprojekteissa. Vaikka tiedän, että suurin osa ideoista on a) liian vaivalloisia, b) liian kalliita c) eivät vain toimi Suomen ilmastossa ja oloissa, silti näiden ideoiden pyörittely on mukavaa ja jo sinänsä virkistävää. Huomattua on tullut myös se, että vaikka joku idea jäisi yhtenä vuonna käyttämättä, se voi yllättäen olla toteutuskelpoinen vielä parinkin vuoden kuluttua. Ja hyvällä tuurilla myös jalostunut :)

    Pidetään siis puutarhaunelmat elossa!

    VastaaPoista
  14. Hyviä pointteja Tiina. Jatketaan suunnittelua ja katsotaan mitä saadaan aikaan:)

    VastaaPoista