lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vaikka tiesin tämän(kin) päivän koittavan...

...niin siitä huolimatta se tuli kuitenkin vähän yllättäen.

Kaikki alkoi siitä, kun tajusin että puron varren kesäkenkätilanne 
ei ole aivan sellainen kuin pitäisi. 
Monessa blogissa on toki jo aikoja sitten esitelty 
lasten välikausivaatteita ja -kenkiä, mutta minä olen vain ajatellut, 
että kumisaappailla porskutetaan vielä hyvän tovin. 
Mikäs kiire tässä on.
 
Kun mahataudin pahin vaihe on ilmeisesti nyt selätetty, 
katse jaksoi osua vähitellen pihallekin ja tajusin, 
että lumet ovat sulaneet ja monin paikoin piha näyttää jo aika kuivaltakin.
Kumisaappaat eivät ehkä sittenkään ole enää jatkuvasti ne parhaimmat kengät.
Kaappien kätköjä tutkiessani huomasin, 
että suurin puutos oli sopivien lenkkareiden puuttuminen 
nuoriso-osaston kahdelta vanhimmalta.
Ja tätä puutostilaa lähdimme aamutuimaan korjaamaan lähikaupunkiin.

Mieluisat menopelit löytyivät kiitettävän nopeasti ja aivan kohtuulliseen hintaankin.
Ja samalla valkeni myös, että jälleen kerran on yksi "elämän etappi" saavutettu:
omat lenkkarini ovat tästä eteenpäin pienemmät mitä esikoisen vastaavat.

Ja vaikka aiheeseen on saatu esimakua jo siitä,
että Kasperilla on ollut suurempi jalka mitä tädillään, jo aika pitkään,
niin silti tuntui, että se oma pieni kasvoi taas aika paljon.
No, niinhän sen kuuluukin kasvaa.
Ja onhan se ihan mahtavaa, että lapsi kasvaa.
Mutta saahan äitikin vähän haikailla menneitä, 
kun tämmöistä tapahtuu ensimmäisen kerran? 

 Nellykin löysi kaapista vanhat Nalle Puh-aamutossut.
Kovasti touhusi niitä itse omiin jalkoihinsa,
mutta ei ihan vielä onnistunut.
Kummasti vain jalassa pysyivät,
kun "pikku pyllerö" töpsytti ne jalassa ympäriinsä.

Kenkien myötä, hyvää lauantaiehtoota kaikille!
 

11 kommenttia:

  1. Noilla lenkkareilla on mukava juosta keväisillä pihoilla. Ja söpöt on nuo Nalle Puh -tossut. :)

    Muistan vuosien takaa tunteen, kun vanhimmilla veljien tytöillä yksi kerrallaan jalka kasvoi suuremmaksi kuin mun jalka. Sainpa minä kerran lainata pieneksi käyneitä lenkkareita, kun oma kenkävalinta oli säähän sopimaton, ja hyvät oli. :)

    VastaaPoista
  2. Sää oot saanut sitten hyvää "harjoitusta" tulevaa varten:) Meillä vähän sama tilanne, että Kasperilla on jo jonkun aikaa ollut isompi jalka mitä O-tätillä. Mutta eipähän tartte tätien niin huolehtia kenkäasioita, kun tietää, että riittävän isoja kenkiä löytyy myös kyläpaikasta.

    VastaaPoista
  3. ♥ Haikean iloinen hetki. Ihan samanlainen, kun huomaa, että lapsi ei enää tarvitsekaan apua jossain tietyssä asiassa, sen söpöimmän villatakin saa viikata pois liian pienenä vaatekappaleena ja ne vauvanlelut saa laittaa laatikkoon. Elämää!

    Hienoja ostoslöytöjä olet tehnyt! Kengät ovat kevään piristys ja kauhu. Tykkäisin kovasti hankkia pojalle kaikenlaisia söpöilykenkiä, mutta käytännössä piha on kurainen ja maa märkä. Eli käytännöllisyys voittaa. Meillä joudutaan vielä lömpöttelemään kumppareissa, sillä kinoksia piisaa. Mukavaa pyhää sinne puron varteen!

    VastaaPoista
  4. Niin ja P.S. Kivan keväinen uusi "otsikkokuva"! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Se entinen kuva oli niin talvinen, että piti käydä räpsäisemässä uusi, kun purokin sopivasti sattui tulvimaan.

    Söpöstelykengät on söpöjä, mutta harmittavasti niillä on aika vähän tekemistä käytännöllisyyden kanssa. On täälläkin vielä märkää, mutta eipä tarvi nyt ihan joka paikkaan lompsia kumppareissa.

    Mukavaa pyhäpäivää teillekin! Taidetaan istua tällä hetkellä molemmat koneen ääressä:)

    VastaaPoista
  6. Teillä sitten kasvetaan "maata myöten". :) Meillä on esikoisella edelleen kengänkoko joku 32, sen sijaan puolta vuotta vanhemmalla kummitytölläni (9 vuotias siis) on melkein mun jalan kokoinen eli 37 (mää oon 38-39). Onkos teidän iskällä iso jalka, vai mistä on pojalle isokenkäisen geenit tulleet? :) Meillähän on iskälläkin vain pari numeroa isompi jalka kuin mulla, eli voi hyvin olla, etteivät pojat ihan heti ole mun kengännnumeroa ohittamassa. ;)

    Hienot kengät ootte löytäneet! :)

    Täällä on vielä ihan täysi kumpparikeli, ei varmaan pariin viikkoon tarvitse lenkkareita edes ajatella. Luntakin vielä riittää.

    VastaaPoista
  7. Kivat kenkälöydöt! Vaikka on se kieltämättä aika järkyttävää, että pikkukaveri vetää ohi jo monessa asiassa. Kohta pitää katsoa sitä ylöspäin, kun vähän vielä venyy pituutta.
    Kaveri kertoi naapuristaan, jossa 10-vuotiaalla tytöllä on kengännumero 43. Että silleen, kuten Mari sanoi, jotkut kasvaa maata myöden :)

    VastaaPoista
  8. No kylläpä on poitsulla jalka venähtänyt,mutta jalan kokoiset on toki ostettava,ei ole muuta vaihtoehtoa.Kiinalaista jalkojen "typistämistä" ei taida Suomen lainsäädäntö tuntea.Onneksi kenkäteollisuus tekee myös isoja numeroita,noin niinkö tulevaisuutta silmälläpitäen.Vaikka lapsilla on noita kasvupyrähdyksiä ja sitten voi olla pitempi tauko ja ei tapahdu isompia venymisiä ylös eikä vaakatasoon.

    VastaaPoista
  9. Mää oon huomannu saman, että suurin osa äitin kengistä on mulle liian pieniä... Voi sitä riemua, ko mää oon pitempi kö äiti! :D Siihen ei enään montaa viikkoa mee, tai riippuu tietty, kuin nopeaan mää kasvan :D Näyttää tosiaan hyviltä, ja mukavilta kengiltä. Hauskaa alkavaa viikkoa puron varteen!

    VastaaPoista
  10. Ohhoh! Joo siinähän oli yksi etappi :) Mulla tällä hetkellä toiseksi pienin jalka meidän talossa, taitaa L-siskolla olla jo pienempi jalka :D Mulla se on 37-38 yleensä, ja mun siskolla monesti 36-37. No, saas nähdä kuinka suuret jalat minä saan loppujen lopuksi lompsittavaksi! Mukavaa alkavaa viikkoa puron varteen!:)

    VastaaPoista
  11. MariJ: Kyllä täällä taidetaan kasvaa "maata myöden":) Puron varren miespuolisilla asukkailla vaikuttaa olevan samat "ison jalan"-geenit. Se menee kyllä niin yksilöllisesti tuon jalan(kin) kasvu. Mutta niin kauan ei ongelmaa oo, kun kaupasta sopivat popot löytyy.

    Outi: Siihen ei mene kuin hetkonen, kun Kasper on sua pitempi:) Se voi antaa sitten pieneksi käyneet housut sulle...

    Mummuliini: Taloudellisesta näkökulmasta toivon, että kengät menisivät myös syksyllä. Jos siis niistä on jotakin jäljellä enää silloin.

    MaiMa: Vai on sullakin jo jalka äitin jalkaa isompi. Teijän äitillä taitaa sitten olla SaVilan pienin jalka:) Sää voit kohta lahjoittaa sulle pieneksi käyvät vaatteet teijän äitille...:)

    ElKie: Eipä tuohon jalan kokoon oikein kukaan voi vaikuttaa. Mulla on aina ollut aika pieni jalka, vaikka se lasten syntymien jälkeen onkin suurentunut. Sää voit siis kans lahjoa siskoa sulle pieniksi tulleilla kengillä:)

    VastaaPoista