lauantai 12. lokakuuta 2013

Pietarin kalansaalis

Kuten olen täällä jo aiemminkin kirjoittanut,
vietimme viime viikonlopun kolmen maakunnan rajalla mummulassa.
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kaivettiin matoja iso purkillinen, 
pakattiin onget autoon 
ja onkien sekaan yksi tuta, yksi iskämies ja viisi lasta.
Kalareissulle siis.


Alkuperäinen ajatus taisi olla,
että ongella lähinnä käydään liottamassa matoja hetken aikaa 
ja sitten lähdetään pikapikaa takaisin ja kotimatkalle.
Mutta toisin kävi.
Saalista tuli samaan tahtiin kuin Pietarille aikoinaan,
eikä sellaisessa tilanteessa kukaan haikaillut kotiin.


Ahvenia ja särkiä kertyi melkoinen määrä 
ja jokainen täytyi tietenkin perkata ja pakastaa (koosta riippumatta).
Niitä sitten täällä kotosalla eräänä iltan paistettiin ja maistettiin.
Saaliin lopullinen määrä jäi ainakin allekirjoittaneelle täysin hämärän peittoon,
mutta jotakin kertoo se,
että Emmy yksinään kiskoi rantaan 14 ahventa ja yhden särjen 
(jonka pitkän harkinnan jälkeen suostui luovuttamaan 
mummulan naapurin kissalle iltapalaksi).
Vaikka omalla kohdallani vaarin kalastusgeenit ovat hypänneet yli,
niin jotain lienee periytynyt neljännelle sukupolvelle...
Nähtäväksi jää, meneekö seuraava onkimatka jo pilkkimisen puolelle?

18 kommenttia:

  1. Hieno saalis , varmasti mukava kalareissu jäi mieleen! Rentoa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, reissusta on puhuttu kotona pitkin viikkoa. Rentoa viikonloppua sinullekin:)

      Poista
  2. Mahtava mikä saalis! :) varmasti oli lapset iloisia kaloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli niin riemuissaan, että oikein huvitti:)

      Poista
  3. Onpas ollut melkoinen kalasaalis! Kyllähän sitä onkisi ja söisi onkimansa kalat, mutta se matojen laittaminen koukkuun, kalan irrotus koukusta ja perkaaminen... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma täällä. Mää en juurikaan sekaannu näihin kalastuhommiin, ne on lasten ja iskän hommia. Otan kuvat sitten saaliista:)

      Poista
  4. Mikä saalis! Teillä asuu todellakin kalanpyynnin taitavaa väkeä. Vieläjö niitä lohilampia on jossain olemassa? Eikös teidän kotokylälläkin ollut joskus sellainen? Sieltä muistan meidän joskus kaloja yhdessä saaneenkin, isimiesten avustuksella :) Kiva juttu, että saitte vielä näin syksyllä hyödynnettyä onkimismahikset. Pilkkireissu voi tosiaan olla sitten seuraava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotokylän lohilampea ei oo ollut enää vuosikausiin olemassa. Tuolla meren äärellä taitaa jonkinlainen Lohilaakso olla, mutta siellä ei olla käyty (vielä) koskaan.

      Poista
  5. Olipa melkoinen syöntiaika kaloilla. Voi vain kuvitella, millainen riemu lapsilla on ollut ahvenen sätkiessä koukussa. Taisi tutan ja iskämiehen aika mennä matojen koukutuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasit aivan oikein. Eivät olleet muuta ehtineet tehdäkään:)

      Poista
  6. Siis kerrassaan ihan valtava saalis :) Kyllä varmasti on ollut hymy herkässä, kun kaloja on alkanut nousemaan vedestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Onkijat eivät olleet juurikaan ehtineet odotella kalan nappaamista, kun koho oli jo ollut upoksissa.

      Poista
  7. En ole ollenkaan varma ilkeäisinkö pitää kalaa kädessä kuten Kasper kuvassa. Ilmeisesti ei vielä koskaan ole ollut tarpeeksi kova nälkä, kun näin on varaa nirsoilla. Mua kiinnostaa maistuivatko kalat paremmin onkijoille nyt, kun ne oli itse vedestä naarattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väittäisin, että maistuivat. Jokainen ainakin periaatteessa maistoi kalaa ja Kasper taisi ihan kunnolla syödäkin.

      Poista
  8. mummu metsän takaa14. lokakuuta 2013 klo 10.15

    kyllä oli mahtava kalasaalis hienoa että ahti oli noin antelias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuommoinen saalis pitää mielenkiintoa yllä paremmin kuin tyhjin käsin kotiin palaaminen.

      Poista