Kuinka moni blogin lukija muistaa omistaneensa tällaisen?
En puhu tytöstä (se on mun),
vaan tuosta jättitupsupiposta.
Mummu, joka ei heitä mitään roskiin,
oli löytänyt tämän ilmeisesti siskolleni aikoinaan kuuluneen pipon
jostakin ullakon syövereiltä
ja nyt Nanna on sen onnellinen omistaja.
Meinaa vain tuo tupsu olla sen verran iso,
että pää heiluu sen mukana, eikä toisinpäin:)
Eivätkös nämä olleet suurta muotia silloin kultaisella 80-luvulla tai 90-luvun alussa?
Puhun siis viime vuosituhannen asioista.
Tiedoksi vain niille blogini lukijoille,
jotka eivät tuolloin olleet vielä syntyneetkään;)
Vaihtovaatteita pipoista alkaen on nyt totisesti tarvittu.
Jos meille tultaisiin pitämään palotarkastusta,
se ei missään tapauksessa menisi läpi.
Sen verran täynnä ovat sekä pannuhuone että sauna
kuivumassa olevia vaatteita ja kenkiä.
Ja nytkin käyn joka välissä laittamassa lisää puita kiukaan alle,
jotta aamulla on kaikille kuivat kengät.
Jotakin päivän märkyysasteesta kertoo viesti eskarista:
ottakaa useita varahanskoja ja -kinttaita mukaan.
Emmy laski vaihtaneensa sukat kolmesti kuiviin....
onneksi jaksaa vaihtaa.
Päivälla lämpötila oli seitsemän astetta plussaa.
Se on kuulkaas helmikuu nyt.
Noitahan oli silloin 80-luvun lopulla, ja yhdellä tytöllä oli vielä reippaasti isompi tupsu kuin toisilla. ;) Mikä ei ollut kylläkään tytön vika, sillä hänen piponsa oli kummitädin neulekoneesta lähtöisin, eikä kaupasta, kuten toisten pipot. ;)
VastaaPoistaJos teidän äiti säästää kaiken, niin meidän äiti ei ainoastaan säästä, vaan KÄYTTÄÄ niitä säästämiään. Kerrankin mentiin sinne kylään, niin äiti kurvasi samaan aikaan potkukelkalla pihaan valkoisessa jättitupsupipossa ja vaaleanpunaisessa bojoing-haalarissa, olisiko vielä ollut mun vanhat kasarikuomatkin jalassa... Nyt hän kehui luopuneensa kolmesta kassillisesta (hui!) vanhoja vaatteita, mutta eteisen kaapissa näkyi olevan edelleen mun yläasteaikainen persikanvärinen toppatakki, koska se on kuulemma hyvä puita hakiessa. :)
Mut kohtahan kasari on taas muotia, vai joko se on nyt jo?
Meidän koululla piti olla huomenna hiihtopäivä Virpiniemessä, mutta se peruttiin, kun nurmella on vähän hankala hiihtää. Koulun liikunnan vuosisuunnitelmassa näkyy olevan hiihtoa vasta viikosta 11 eteenpäin... ;) Siinäpä hiihtävät. :D
Multa ei kannata kysyä mitään muodista. En tiedä, koska olen ehkä yksi maailman epämuodikkaimmista ihmisistä, niin kuin hyvin tiiät;)
PoistaOlipa hauska kuulla, että vanha kunnon bojoing-haalari on vielä voimissaan ja sen persikanvärisen takinkin muistan. Se oli mielestäni tosi nätti. Ja arvaat varmaan, että se sun valtaisi jättipipo oli mulla mielessä, kun tätä postausta tein:)
Täällä eivät koululaiset ole myöskään päässeet vielä ladulle. Tuossa takapihan pellolla lapset ovat pariin otteeseen itsekseen hiihdelleet, mutta taitaa hiihtokilometrit jäädä metreissä laskettavaksi tämän "talven" aikana.
Minä omistan tuollaisen pipon!! :) Ja sen on äitini tehnyt joskus.. 2005 ? Nykyään jo vähän liian pieni... Ja on ihanin helmikuu mitä oon nähnyt :D
VastaaPoistaHienoa! Ei muuta kuin isket sen kouluun päähän;) Tai jos se oli liian pieni, niin laitat kiertoon siskontytölle:)
PoistaJa tämä helmikuu... tuota tuota, aika hirveä.
Hyvä jos vanhalle tavaralle löytyy uusiokäyttöä! Muistan isotupsuisten pipojen olleen hieman epäkäytännöllisiä painopisteen kriittisyyden vuoksi...
VastaaPoistaOli mukava pikainen piipahdus siellä suunnalla. Ensi kerralla toivottavasti pari yötä kauemmin!
Tätiä on täällä jo kaipailtu. Jos haluat tuon pipon itelles, niin saat sen. Sehän on tarkalleen ottaen sun.
PoistaKuvaa kauemmin sihdatessa tuli muistin kätköistä kuva pipostani. Tuo Nannan pipo ei ole se minun isotupsuiseni, vaan omassani oli tummempaa punaista ja VIHREÄÄ. Sain sen mummulta synttärilahjaksi (ja olen vakuuttunut, että se löytyy ullakolta...) Eli voitte rauhassa pitää kuvan pipon ja sen originaalinkin voi käydä Emmylle hakemassa vintin kätköistä :)
PoistaKenen tuo pipo sitten on? Mun se ei ainakana ole, koska mulla oli sellainen kolmen pienemmän tupsun pipo.
PoistaMitään käyttökelpoista ei tosiaankaan saa heittää menemään.Se kuulkaa tulee vielä semmoinen aika ja voi olla jo lähellä,jolloin niitä tarvitaan.sittenpähän näättä te nuoremmat ,että mummu oli kuitenkin oikeassa.
VastaaPoistaJuuuuu, juuu, me tullaan sitten MariJ:n kanssa penkomaan kotien kaappeja, kun vaatepula iskee;)
PoistaJa tuo pipohan on käytössä. Nytkin se haisee ihan vietävästi savulta, kun oli Nannan päässä partiossa.
Tunnustan...! Omistin ala-asteikäisenä isotupsuisen Aku Ankka -pipon, neon väreissä. Nuoruudessa oli tapana 'vaihtaa' piposta lankoja. Eli piposta kirjaimellisesti kiskaistiin lanka ja kaverin piposta kans... eikä ne langat tuntuneet vähenevän. Äitille kun kerrottiin niin sekös tykkäs.
VastaaPoista...'Ja ennustan, pahempaa on luvassa'. Näillä ankkapipoilla sen verran on hyviä muistoja ettei niitä täälläkään ole heitetty pois, kovasti menee paja- ja arkihommissa. Aku -logo revittynä irti. Taitaa pipokausi tosin olla ohitte...
Mukavaa loppuviikkoa puron varteen. Kenties se kevät sieltä tulee.
Tuollainen vaihtohomma kuulostaa hauskalta. Itse en muista pipon lankoja vaihtaneeni, mutta kaikenlaista muuta kylläkin:)
PoistaNäillä keleillä pipokausi on kohta ohi. Kevättä päin ja mukavaa loppuviikkoa sinullekin!
Voihan vihvilä, hattu on todellakin tuttu!! Ja voi noita ihania neonvärejä. Nämä pipot kun vielä yhdistää neonvärisiin toppavaatteisiin, niin jo ollaan kasarin ytimessä. Voisin vaikka taata, että minulla oli myös tuollainen ihana tupsukkapipo. Ja rakkaan äitini tuntien voin myös taata, että se pipo löytyy edelleen jostain arkistoitujen talvivarusteiden laatikosta...
VastaaPoistaTässä olen kyllä osittain hamstraajien puolella: todella monet hyvät tavarat ovat tulleet uusiokäyttöön, kiitos vanhemman polven säilyttämisinnon. Mummun säilömät, hyväkuntoiset lelut, lastentarvikkeet ja urheiluvälineet on hyödynnetty meillä tarkkaan. En kannata tavarataivasta, eikä rikkinäistä tavaraa kannata säilöä, mutta hyvää ja käyttökelpoista sitä vastoin. Juuri viime viikonloppuna matkassamme lähti, kas vain, laskettusukset monoineen ja sauvoineen, suoraan ysärikamaa... :D
Mulla oli neonkeltaiset toppahousut. Ihan mielettömän siistit, tai siltä se ainakin silloin aikoinaan tuntui. Nyt voisi silmiä vähän häikäistä...:D
PoistaEn minäkään kannata sitä, että ehjää ja käyttökelpoista tavaraa roskiin heitetään. Se pitää joko kierrättää eteenpäin tai sitten säilyttää, "jos joskus joku tarvii". Tosin tontin ja talon pinta-alat laittavat omat rajoituksensa sille, kuinka paljon voi säilyttää;)
Hieno pipo on se vain mukava kun me mummut säilötään yhtä ja toista:) Pesuhuone toimii mainiosti kuivausrumpuna mulla on tapana laittaa saunaan tulet kun pyykkisouvi alkaa ja illalla saa kuivat pyykit korjata pois lauteiden päällä mulla on rautainen atnko jossa on hyvä kuivata puseroita hengarissa. hyvää hiihtolomaa puronvarteen.
VastaaPoistaKetkä muutkaan niitä aarteita säilöisi elleivät juuri mummut:)
PoistaJa sauna on kyllä mitä mainioin kuivausrumpu. Pyykit kuivuu äkkiä ja tarvittaessa pääsee itsekin löylyttelemään, jos haluaa. Hyvää hiihtolomaviikkoa myös metsän taakse!
voi muistan tuon pipo-mallin :) oli ne kovassa käytössä silloin kauan sitten ;)
VastaaPoistameillä alkoi kura-kausi...
Täällä taas sen verran just pakkasella, ettei saappaita tarvi.
Poista