keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syyskuun alku

Oli tarkoitus kirjoitella syyskuun ensimmäisten päivien tunnelmista.
Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, 
miten leppeä syystuuli tuo elopelloilta puitavan viljan tuoksun, 
kuinka auringonsäteet vielä jaksavat lämmittää 
kimaltaessaan aamukasteisella nurmikolla 
ja miten puut alkavat pikkuhiljaa pukeutua 
juhla-asuihinsa ennen talven tuloa. 

Oli tarkoitus kirjoittaa lukuisista pyörälenkeistä, 
joiden aikana nautin vauhdin hurmasta, 
kasvavasta kunnosta ja liikunnan tuomasta mielihyvästä. 

Oli tarkoitus olla runollinen, romanttinen, hyvällä tavalla maalainen 
ja.... niin.... ehkä rahtusen tekopyhä. 
Halusin maalata tänne virtuaaliseen päiväkirjaan 
sanojen helminauhalla syksyn ylistyksen 
ja kuorruttaa kaiken punaisilla pihlajanmarjoilla 
ja kotimaisilla omenilla.


Kuinkas sitten kävikään?
Tuli yskä, köhä, nuha, lentsu.
Tuli sitä "olemisaikaa", jonka perään edellisessä postauksessa huutelin.
En kyllä ihan tätä tarkoittanut.
Nyt tosin jo voiton puolella.
Huomenna taas sorvin ääressä 
(tai omassa tapauksessani parempi ilmaus olisi kai hellan ääressä).

Mitä tästä opimme?
Ei kannata yrittää (edes kuvitelmissaan) 
antaa itsestään jotenkin todellisuutta ylevämpää mielikuvaa.



4 kommenttia:

  1. Se tuo ihmispolo aina joskus tarttee pysähtymisaikaa ja se ikävä kyllä tulee monesti sairastumisen kautta.Mulla loppukesästä omakohtaisia kokemuksia aivan piisalle asti.Konkkaaminen jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti näin kävi nytkin. Köh, köh ja niisk, niisk.

      Poista
  2. Niin tuttua! Mulla on ollut vaikka mitä aiheita mielessä, että kirjoittaisin blogiin. Yhtäkkiä huomaan, että aikaa on hurahtanut pari viikkoa ja taas jäi kirjoittamatta... Päivät menevät arkisessa aherruksessa.
    Hyvää viikonloppua puronvarteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne päivät tosiaan menevät: tuttuja, tavallisia uomiaan. Hyvää viikonloppua sinne teillekin!

      Poista