tiistai 12. toukokuuta 2015

Kevätretkiä ja kuntoilua

Koululaisten kalenterin mukaan on alkanut kolmanneksi viimeinen viikko... ennen kesälomaa. Tällä viikolla koulutyö ei pääse liikaa painamaan, sillä kaikenlaista mukavaa ja normaalista lukujärjestyksestä poikkeavaa ohjelmaa on luvassa lähes jokaiselle päivälle. Vaikka normaalisti tähän aikaan kalenterivuotta, saa aamuisin pukkia, kiskoa ja komentaa koululaisia sängyistään ylös, tänä aamuna ei sitä ongelmaa ollut. Emmy oli herännyt itsekseen jo ennen kuutta, eikä Kasperiakaan tarvinnut houkutella ylös. Luvassa oli luokkaretki läänin päkaupunkiin. Illalla kotiin palasivat tyytyväiset retkeilijät. Oli ollut mukavaa:)

Perheen ei-koululaiset Nanna ja Nelly saivat hekin oman kevätretkensä, kun pääsivät sunnuntaina alikersantti-tätin luokse Etelä-Pohjanmaalle. Kaksikko kotiutui tädin ja Nauris-kissan kanssa eilen ja kovasti oli heilläkin ollut mukavaa. Ja erikoinen viikko sen kuin jatkuu, kun tädillä ja Nauriksella oli mahdollisuus jäädä meille muutamaksi päiväksi.

Uusia aluevaltauksia oli itselleni luvassa tänään, kun uskaltauduin elämäni ensimmäistä kertaa kahvakuulajumppaan. Tällä hetkellä jalat muistuttavat hyytelöä tai jotakin muuta yhtä tutisevaa. Jos on koko talven vain ollut ja syönyt, ei voi olettaa kunnon olevan mikään hyvä. Tästä on suunta ylöspäin. Mihinkään bikinikuntoon ei ole tavoitetta päästä, mutta tällä hetkellä kaikki liikunta, johon saan itseni puoliväkisin pakotettua, on hyvästä. En vain ole mikään liikunnan ystävä, vaikka sen kaikkinaiset hyödyt ovat luonollisesti tiedossa. Mutta jälleen kerran yritän. Yritän oikein tosissani.
Yllä olevat kuvat on otettu äitienpäivän tiimoilta. Niin kuin monesti ennenkin olen täällä kirjoittanut, en ole mikään äitienpäiväihminen, kun en sitä päivää oikein osaa viettää. Aina tuntuu, että päivä on tarkoitettu jotenkin paremille äideile. Lapset olivat askarrelleet koulussa ja kerhossa ihania kortteja ja pieniä lahjoja. Ne ilahduttavat edelleen:) Ehkä se kuitenkin on niin, että sitä itse asettaa itselleen ne rajat ja rajoitukset, mihin muottiin sopii ja mihin ei. Varmaankaan missään ei ole rajattu, millaisile äideille äitienpäivä on tarkoitttu. Kaikkien juhlapäivähän se on ja niin olkoon jatkossakin.

Nyt jatkan jääkiekon katsomista. Tällä hetkellä Suomi-Venäjä 1-1. Onhan tämä jännää:)

6 kommenttia:

  1. Ihan niinku minä,en juurikaan perusta ryhmä-liikunnasta. Mutta liikkua pitäs,ees oman terveyden yllä-pitämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en myöskään ole mikään viimeisen päälle ryhmäliikunnan ystävä. Toisaalta, ryhmäsä on se hyvä puoli, että kun on kalenteriin merkitty tietty päivä ja kellonaika, niin tulee lähdettyä silloinkin, kun ei niin kovin kiinnostaisi. Huomasin sen menneen talven aikana, kun pidin välivuotta jumpasta. Kuvittelin käyväni lenkillä sen edestä, mutta niin vain jäi käymättä. Todennäköisesti jumppa kutsuu taas syksyllä...

      Poista
  2. Kahvakuulajumppa kuulostaa hikiseltä... Mutta hyvässä mielessä! Oliko kokeilu vai pyrkimys säännöllisyyteen? En ole koskaan testannut kyseistä lajia. Lapsosten retket kuulostavat riemukkailta! Luokkaretkien ilo taitaa olla pysyvää sukupolvesta toiseen. Heleää helatorstaita Einwohnaren an den Bach :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hikistä ja rankkaa. Jalat vieläkin kipeät, että kyllä sillä vaikutusta selvästi oli. Tämä oli ensimäinen kerta, mutta tarkoitus olisi jatkaa. Täällä kotokylällä nimittäin alkoi kahvakuulajumppa, joka kestää koko kesän. Eli matkakaan ei oo esteenä.

      Poista
  3. Huippumahtavaa, että tänne päin on järjestetty kahvakuulailua. Vielä vuosi sitte olin järkkymättömästi sitä mieltä etten sovellu mihinkää ryhmäliikuntaan enkä ainakaa punttisalille - vielä mitä, nykyään olen täysin riippuvainen niistä. Se valtavan hyvä fiilis, mikä valtaa kehon hikisen väännön jälkeen. Keho alkaa muistuttamaan, että eikö jotain tarvis tehdä. Tyhmänrohkeana ja endorfiinihuumassa olen valmis kokeilemaan uusia lajeja ;) Syksyn jumppaa jo ootellen, ja mukavaa viikonloppua puronvarteen toivottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kun jumppaan on matkaa reilun kilometrin verran, ei enää voi sanoa, että siihen kuluu koko ilta;) Eiköhän oteta tavoitteeksi kahvakuulailla oikein ahkerasti koko kesän ajan.

      Poista