lauantai 23. toukokuuta 2015

Totuuksia lasten suista

Kaikki vanhemmat jaksavat jauhaa jälkikasvunsa tekemisiä ja sanomisia varmaan ihan kyllästymiseen saakka (ainakin ulkopuolisten mielestä). Jos aihe ei kiinnosta, kehotan siirtymään johonkin toiseen blogipostaukseen välittömästi, sillä ajattelin naputella tänne muistiin joitakin ikimuistoisimpia lausahduksia menneeltä viikolta. Lähinnä nämä lausahdukset ovat meidän kahden nuorimman suusta. Koululaiset saakoot kasvurauhan ja oikeuden omaan yksityisyyteen täällä blogissa.
Tuomenkukkien tuoksu on yksi parhaimmista alkukesän tuoksuista. Sitä odotan nytkin joka hetki, kun ulkona olemme. Olimme Nannan kanssa kiikkumassa ja välillä osat vaihtuivat niin, että Nanna antoi minulle vauhtia. Hetken kuluttua hän lopetti ja sanoi:
 "Äh, en mää jaksa enää. Sää oot äiti liian painava."
Minä: "Ai minä liian painava. Ehei, määhän oon kevyt kuin keijukainen:)"
Nanna (mittaa minua katseellaan päästä varpaisiin, pitkään ja hartaasti):
 "No, ehkä Taivaan Isän mielestä".

Samainen Nanna on meidän lapsista se, jonka ensimmäinen ymmärrettävä sana oli "apua" ja ensimmäiset kaksi sanaa, jotka hän laittoi puheessa peräkkäin olivat "näpit iiti (=näpit irti)". Tällä hetkellä Nannaa kiinnostaa lukeminen ja kirjoittaminen, mutta hän ei halua, että kukaan opettaa. Niinpä tavailee omaan tahtiinsa kirjojen tekstejä ja koettaa niitä "korvakuulolta" kirjoittaa. Ilmeisesti isoveljen kanssa oli tullut jonkinasteista erimielisyyttä, koska iltapäivällä löysin seuraavan piirrustuksen, joka oli osoitettu velipojalle "joka rupes tosissaan ärsyttään mua".
"Ollet pölköpä"
Niinpä niin, isoveljet voivat joskus tuntua pölkkypäiltä 
ja samalla ovat tärkeintä maailmassa.

Illalla laitoin pyykkejä kuivumaan ja Nelly kertoi minulle samalla itse keksimäänsä tarinaa (hyvin mieluista puuhaa nykyisin). En tiedä minkälaiseen itseanalyysiin tai peiliin katsomiseen olisi aihetta, mutta satu päättyi näin: 
"He huusivat toisilleen: senkin kakkapylly pielupää. Sitten he menivät kotiinsa ja tappelivat siellä elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se"
Tämän jälkeen Nelly kääntyi minuun päin ja kysyi: "Eikös ollutkin kalmea talina, äiti" ja nauroi räkäisesti päälle.

Aikaisemmin tällä viikolla Nelly "siivosi" meidän dvd-levyjä. Yhtäkkiä hän riemastui kovin ja toi näytille levyboxin, joka sisälsi kaksi Shrek-elokuvaa.
"Kato äiti, täällähän on meijän iskän kuva":

Hyvää viikonlopun jatkoa Puron varresta.

12 kommenttia:

  1. Voi Nanna :) kummitäti sai illan parhaimmat naurut kommenteista...samoin Nelly on melkosen kekseliäs neiti. Mitä iskä totesi kuvista? :D

    ;) kaima

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskä totesi kuvista, että kovin on näköinen:D

      Poista
  2. Aivan paras postaus!! :D kuollakseni sai nauraa :D teijän lapset on niin ihania puhumaan!

    VastaaPoista
  3. voi noita lapsia,niin hauskoja juttuja tuleekin väliin,ett saa nauraa monta päivää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä sanomisia ja lausahduksia pitäisi vain kirjoittaa muistiin enemmän. Meinaavat mokomat unohtua turhan helposti.

      Poista
  4. Joopa joo.Lasten suusta sen totuuden kuulee monesti,ne eivät osaa vielä suodattaa puheitaan.Isossa porukassa kasvavat ja monen ikäisten seurassa olevat ovatkin monesti sanavalmiimpia ja matkivat kuulemiaan juttuja ,kuin pienet apinat.Meille aikuisille tuottavat kyllä sanomisillaan melkoista iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä totuuksia riittää. Mukavia ja välillä vähän vähemmänkin mukavia...

      Poista
  5. Olipa taas makiat naurut. Kiitos!

    VastaaPoista