Syysloman loppu

on edessä huomenna. 

Harmittaako? Vähän, mutta niin se vain menee.

Menneen viikon aikana syksy on edennyt "synkkyysvaiheeseen". 

Puissa ei ole enää lehtiä ja päivälläkin on hämärää.

Tänä iltana näkee taas sen, mitä kellojen kääntäminen sai aikaan, 

kun pimeys alkaa aikaisin.

Syysloman serkkuviikonlopun jälkeen Puron varren puuhat 

ovat keskittyneet aika tiiviisti kotiin. 

Tiistaina olimme iloisia veronmaksajia 

ja nautimme lasten kanssa kaupungin järjestämästä retkestä Superparkkiin. 

Torstaina saimme vieraita ja

 joka välissä autotallirakennus on edennyt omaa tahtiaan, 

työvaihe kerrallaan eteenpäin. 

Viikko on ollut hyvin tavallinen, mutta samalla erityinen. 

Kiireen tuntua ei ole ollut ja se on tuntunut hyvälle.

Päästin sisäisen joulufiilistelijän itsestäni ulos ja ostin ensimmäisen joululehden. 

Samalla kaivoin kaapista muutaman vanhan joululehden esille. 

Minun joulufiilistelyihin kuuluu ehdottomasti joululehtien selailu. 

En välttämättä toteuta niistä yhtäkään ideaa tai ruokaohjetta, 

mutta tykkään katsella kauniita kuvia ja nauttia niiden tunnelmasta.

Joululaulujakin kuuntelin yhtenä päivänä.

Suomenkieliset joululaulut eivät vielä iskeneet,

mutta englanniksi lauletut eivät tuntuneet ihan niin jouluisilta...

Ja arvatkaas mitä vieraita meillä äsken oli pihalla?

 

Kuvasta ei ehkä näy muuta kuin se, 

että lehdet ovat vieläkin haravoimatta.

Marjapensaiden alla kökötti aamupäivällä ainakin kymmenen 

oikein pyöreän lihavaa peltopyytä.

 Saas nähdä saammeko niistä seuraa myöhemminkin.

 

Hyvää sunnuntain jatkoa Puron varren vieraat ja

voimia ensi viikkoon, lokakuun viimeiselle viikolle!