Ei-mene-kuin-Strömsössä-päivä

Selasin aamusella teekupin ääressä päivän lehteä, joka kertoi, että tänään vietetään kansallista epäonnistumisen päivää. Kaikenlaisia teemapäiviä ja -viikkoja tuntuu nykyään putkahtavan esiin kuin sieniä syysmetsässä, mutta eihän niitä kaikkia tarvitse niin vakavasti ottaa. Toisaalta, tällaisten teemapäivien avulla on kätevää nostaa, vaikka ihan pikaisestikin, esiin erilaisia asioita ja ilmiöitä elämän eri alueilta. Ylipäätään tuo tiedotuksen virta tuntuu välillä olevan niin vauhdikas, että ihan oikeasti tärkeätkin asiat tulevat ja menevät sellaista vauhtia, että paljon jää asioita kokonaan huomaamatta.

Epäonnistumisiakin on niin monenlaisia. On niitä, jotka jälkeenpäin jaksavat naurattaa  niin itseä kuin muitakin ja sitten on niitä reisille lorotuksia, joista ei jälkipolville paljon kerrottavaa jää ja vaikka jäisikin, niin kylllä ei kerrota!

Mutta, teemastaan huolimatta tämä päivä ei kuitenkaan ole ollut mikään tavaton fiasko. Mieluummin sitä miettisi niitä onnistumisia elämässään, mutta ollakseni aivan rehellinen, niin niistä "päin-hevosen-genitaaleja" mennestä tapahtumista oppii kuitenkin enemmän.

Tämmösiä ajatuksia nousi tästä päivästä, lokakuisesta torstaista.