lauantai 16. syyskuuta 2017

Tarina kahden pienen tytön huoneesta

Olipa kerran kaksi pientä tyttöä, jotka nukkuivat kerrossängyssä yhteisessä huoneessaan. Tyttöjen mielestä uni ei tule, ellei sängyssä ole vähintään viisi erilaista unilelua ja jokaisella unilelulla täytyy luonnollisesti olla oma peitto ennen nukkumaan menoa. Jotkut unileluista tarvitsevat myös oman unilelunsa, jotta yöstä tulisi rauhallinen. Uni ei myöskään tule ilman iltasatua, joka luetaan joka ilta eri kirjasta. Isompi näistä pienistä tytöistä tykkäsi lukea iltasatua pienemmälle siskolleen ja usein he nukahtivatkin samaan sänkyyn kirja välissään. Unilelujen ja iltasatukirjojen lisäksi sängyssä on mukava piirtää ja värittää ja ennen nukahtamista värityskirjat voi säilöä tyynyn alle odottamaan seuraavaa iltaa. Kynät säilötään myös tyynyn alle, mutta ymmärrettävästi ne eivät siellä pysy koko yötä, vaan leviävät tasaisen varmana mattona sänkyyn ja siitä sängyn alle ja viereen.


Barbileikit ovat myös näiden kahden pienen tytön suuressa suosiossa. Barbeille on mukava vaihtaa vaatteita ja kenkiä. Lisäksi barbien hiuksia on hauska kammata ja laittaa. Tähän hommaan he käyttävät omia pinnejään ja hiuslenkkejä, jotka kyllä helposti saattavat unohtua barbien päähän pitkäksikin aikaa. Barbitaloa voi sisustaa oikeilla ja lisäksi itse tehdyillä huonekaluilla niin, että se muuttuu tarpeen vaatiessa barbin asunnosta milloin eläinsairaalaksi tai kouluksi. Ja mikäli barbitalosta tulee eläinsairaala, vaatii se ehdottomasti paljon pieniä eläinpotilaita. Mitä pienempiä eläimiä, sen parempi, koska niitä mahtuu sairaalaan monta. Hevosia ei kuitenkaan viedä eläinsairaalaan, vaan niillä leikitään kaikkea muuta. Ne laiduntavat, ravaavat ja niillä ratsastavat kaikki mahdolliset nuket ja nuken sukulaiset, jotka vain selkään mahtuvat.

Ja eipä olisi kahden pienen tytön elämä mitään ilman pukuleikkejä. Kuinka mahtavaa onkaan pukeutua prinsessoiksi tai keijuiksi. Mitä enemmän pinkkiä ja hörhelöitä, sen parempi. Tyylitietoiset prinsessat käyttävät toki käsilaukkuja ja lukuisia koruja, joita vaihdetaan uusiin noin kahden minuutin välein. Lisäksi kengät ovat oleellinen osa pukeutumista. Ei välitä ovatko kengät samaa paria tai muutenkaan sopivia, pääasia että kivasti kopisee.

Ja pukuleikkien jälkeen on vuorossa legoilla rakentelu. Se onnistuu helpoiten, että kaadetaan kaikki legot lattialle, niin löytää helpoimmin sen "milli kertaa milli"-kokoisen osan, jota juuri nyt tarvitsee. Hieman tietysti täytyy legoläjää penkoa, koska juuri nyt näkyy vain muutamia kymmeniä turkooseja ja liiloja "milli kertaa milli"-palasia ja pienet tytöt tarvitsevat vaalean keltaisia paloja. Legorakentelu ei tietenkään tule koskaan valmiiksi, joten ne kannattaa jättää lattialle levälleen siksi ajaksi, että käy syömässä tai menee ulos. Ja ulkoilun jälkeen väsyttää niin, ettei heti jaksa rakentaa legoja vaan mieluummin tekee uusia koruja prinsessaleikkeihin. Uusia koruja saa helposti tehtyä pujottamalla pieniä ja vähän suurempiakin helmiä siimaan tai lankaan. Näitä helmipaketteja myydään kaupoissa ja yhdessä paketissa voi helposti olla useampi tuhat helmeä.

Kovasti nämä pienet tytöt tykkäävät asua omassa huoneessaan. He tykkäävät myös kovasti leikkimisestä ja ainakin heidän äitinsä on sitä mieltä, että heillä on tosi mukavia leikkejä. Pienet tytöt myös ihan tosissaan yrittävät pitää huoneensa siistinä. Minkä sille voi, että joskus väsyttää niin paljon, ettei jaksa olla kovin huolellinen. Silloin on helpointa vain survoa tavarat yhteen kasaan ja lykätä se kasa nurkkaan. Ei ole maailman tärkeintä, että pienten tyttöjen huone kiiltelisi puhtauttaan. Siellä saa näkyä ja kuulua elämä. Mutta joskus tilanne voi mennä siihen pisteeseen, että tilanne vaikuttaa lähes toivottomalta. Siinä vaiheessa, kun pieni tyttö painaa kasvot käsiinsä, antaa kyynelten valua ja toteaa, että "me ei saaja meijän huonetta enää siistiksi, kun sielä on niin palijo kaikkia", on aika astua apujoukkojen esiin.

Tänä viikonloppuna olemme käyttäneet puolitoistapäivää siivoamalla huonetta, jossa asuu kaksi pientä tyttöä. Urakoinnin saldona tavarat ovat nyt siellä missä niiden pitääkin olla. Lisäksi olemme löytäneet ainakin 35 hiuspinniä, lukuisia parittomia villasukkia, koneellisen puolipitoisia vaatteita, neljä aluslakanaa (muualta kuin sängystä) ja legoja ihan joka paikasta. Lisäksi minulle on selvinnyt, että lapsilla on tarroja vaikka kokonaisen koululuokan tarpeisiin, he ovat suunnitelleet matkavärityskirjan (jonka takakannessa luki: valmistettu Suomessa... miten niin meillä syynätään ainakin ruuan alkuperämaa tarkkaan?) ja leikkihevosten määrä lasketaan kymmenissä. Sellaisia leluja, joille ei leikitä, en juurikaan löytänyt. 

Jos nyt aikaansaatu järjestys kestää esimerkiksi keskiviikkoon, voidaan siivouspäivää pitää onnistuneena. Korotinko ääntäni siivouksen aikana? Kyllä, kolmesti. Olenko iloinen siitä, että pienet tytöt tykkäävät leikkiä? Kyllä, enenmmän kuin kolmesti. Olenko tietoinen, että tämäkin on vain vaihe? Kyllä, valitettavasti. Meillä on jo sellainenkin huone, jossa ei enää leluja juurikaan näy. Aionko ostaa lapsilleni lisää leluja? Luultavasi kyllä, mutta harkitusti ja tarpeeseen. Mitä opin? Jos löydät laatikon peränurkasta paperin, jossa on haalea vihreä viiva ja yhdessä kulmassa violettia suttua, älä kysy onko se tarpeellinen. Lukija saa vapaasti arvata mikä oli vastaus.

Luin kerran jostain viikkolehdestä artikkelin, jossa väitettiin, että keskiaikaisessa linnassa oli lukumäärällisesti vähemmän tavaraa kuin nykyajan lastenhuoneessa. En ihmettele sitä lainkaan.

6 kommenttia:

  1. Ihana <3 Leikki on lapsen työtä. Meillä ei noin innokkaita tyttö- leikkijöitä ole ollutkaan :O Vaikka 5 tyttöä talosta löytyikin vielä joku vuosi sitten. Tai sitten...aika kultaa muistot, tuosta ajasta kun on yli 10 v aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minusta tuntuu, että aika on tehnyt tehtävänsä;)Äkkiä ne nämä leikin vuodet kuluvat.

      Poista
  2. Ihana postaus:)♥ ja kuulosti jotenkin niin tutulta..meillä on noista ajoista jo tovi vierähtänyt, mutta niitä kyllä kaipaa ajoittain kovasti..Nuo prinsessaleikit on ikisuosikki pikkuisille tytöille, niin sitä ihan lapsena itsekkin pukeuduttiin äidin koruihin ja korkokenkiin:) Oikein kaunista alkanutta syksyä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukava, kun jätit kommentin käynnistäsi. Olen iloinen kaikista kommenteista, joita tänne jätetään, mutta aina uuden nimen ilmestyminen kommenttikenttään aiheuttaa erityisen ilon hetken:) Hyvää syksyä sinullekin!

      Poista
  3. Suloinen juttu 💖 Legoja löytyy meiltäkin kaikkialta, mm. taaperon vaipan sisältä (ei suoliston läpi kulkeneena kuitenkaan) ja pari kertaa suihkuun mennessäni olen karistellut niitä omista rintsikoistani 😃 Liekö pudonneet paidankauluksesta sisään. Mikähän siinä on, että yleensä mikään näistä löytyneistä legoista ei ole SE oikea, jota juuri NYT tarvittiin? 😅 Vaihe, lohduttaudun sillä, kun inventoin otsalamppu päässäni imurin pölypussia kolmannen kerran viikon sisällä, kadonneiden legojen toivossa tietenkin... 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä vaiheita riittää loputtomiin. Ja tuo mitä kirjoitit legoista pitää kyllä totisesti paikkansa: koskaan ei ensi vilkaisulla löydy sitä, mitä tarvitsee. Teilläkin on legot kulkeutuneet mielenkiintoisiin paikkoihin:)

      Poista