sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kysymyksiä (vailla vastausta) syyskuussa



Joskus elämää on hauska, tai ainakin vaihtelun vuoksi virkistävää, tarkastella kysymysten kautta. Kysymysten, joihin ei ole suoraa vastausta olemassakaan. Omalla tavallaan kysymykset kertovat myös arkisista tapahtumista. Kertovat siitä, mitä mielessä on liikkunut ja antavat vinkkiä mitä olemme syyskuun alkupuoliskolla puuhailleet.

* Jos työpaikan virkistysmatkalle pitää nousta klo 3.30, jotta ehtii mukaan, onko silloin kyseessä virkistysmatka vai joku ihan muu? 
On aika oletettavaa, että tänä iltana kotiin saapuu fyysisesti aika väsynyt virkistysmatkalainen. Oletan kuitenkin, että työreissun muut seikat ovat (toivottavasti) myös mieltä virkistäneet.

* Kuinka monta osaa mopon moottorissa on? Kuinka monta kertaa ne voivat mennä rikki?
Monta ja monta.

* Koittaako joskus aika, että viikkosiivous on mukavaa? 
Tähän kysymykseen luulen tietäväni vastauksen: ei koita. Olen yli 40 vuotias, enkä ole vielä koskaan tykännyt kodin viikkosiivouksesta. Mutta tykkään siististä ja siivotusta kodista, joten olen lopettanut ajattelemasta, että tykkäänkö siivota vai en ja vain siivoan. Tosin tämän postauksen alussa kerroin, että kirjoitan ylös kysymyksiä, joita mielessä on viime aikoina liikkunut, joten sen perusteella en ole vielä edes lakannut ajattelemasta tykkäänkö siivota.

* Haiseeko hevonen pahalta vai tuoksuuko hyvältä?
Riippuu täysin tilanteesta. Kesällä ulkona laiduntava hevonen tuoksuu hyvältä. Syksyllä märät ratsastusvaatteet auton kosteassa ilmassa eivät ehkä ihan vastaa määritelmää "hyvästä tuoksusta".

* Onko sisarusrakkautta seuraavanlainen keskustelu? Nuorin sisko sanoo: " Mun nilkka on olllut pari päivää kipeänä". Keskimmäinen sisko vastaa: " Elämää lapselle-konsertissa kerrottiin semmosessa pojasta, jonka nilkka oli kans kipeä. Siihen  nilkkaan tuli patti, joka olikin kasvain ja sitte se poika kuoli pois".
Hmmm....

* Kuinka monta whatsapp-viestiä on mahdollista lähettää yhden konsertin tiimoilta?
Aika näyttää, konserttiin on aikaa vielä kaksi viikkoa:D

* Voiko entisistä "inhokeista" tulla nykyisiä suosikkeja?
Ehdottomasti! En minä koskaan ole mopopoikia oikeasti inhonnut, korkeintaan olen ajatellut, että kylläpä siellä nyt taas rällätään ja onkohan se nyt ihan välttämätöntä. Nykyisin näillä rällääjillä on ihan oma, spesiaali paikkansa mun sydämessä. Ovat vain niin tavattoman mukavaa porukkaa<3 Tämän mielipiteen puoluettomuuden saa jokainen vapaasti kyseenalaistaa.

Että tämmöisiä kysymyksiä täällä suunnalla mietitään.

4 kommenttia:

  1. Näin mummuna saan yhtyä nykyään lähipiirissäni asuviin mopopoikiin kohdistuvaan kehuun.Olivat kahvipöydässä ja äänenmurrosääniset keskustelut meneillääm,mutta mummun korva ei erottanut ainuttakaan kirosanaa eikä muutakaan alatyylistä ilmaisua.Joten peukutukset pojille.

    VastaaPoista
  2. Minäki oon alkanu tykätä mopopojista. Ja mopojutuista. Se on ELÄMÄÄ. :)

    VastaaPoista