lauantai 1. elokuuta 2020

Lorkkimassa





Edellisen postauksen puutarhakierroksen jälkeen kävimme pienellä reissulla lasten toisessa mummulassa. Siellä kävimme "lorkkimassa" lasten tädin kanssa, joka oli hankkinut itselleen ison ja voimakkaan magneetin. 

Lorkkimisen idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan etsiä vedestä metalliesineitä. Tietysti jokainen meistä halusi uskoa löytävänsä jotakin suurta, mahtavaa ja etenkin arvokasta, vaikka tuskin Keski-Pohjanmaan matalat joet kovin suuria aarteita pohjassaan hautovatkaan.

Aurinko paistoi sunnuntaiaamuna lähes pilvettömältä taivaalta, kun kävelimme kaunista puistotietä pitkin joen rantaan. Magneettiin oli kiinnitetty pitkä köysi, jonka jokainen heitti vuorollaan jokeen. Loiskahdusta seurasi jännittynyt hiljaisuus, jonka aikana magneetti painui pohjaan. Sitten ei muuta kuin köysi kiskotaan ylös ja toivotaan, että  magneettiin olisi tarttunut jotakin. Ja ei muuta kuin uusiksi vähän eri kohtaan, kun/jos ensimmäinen heitto ei tulosta tuonut.

Edellisenä iltana esikoispoika kävi lorkkimisreissulla tätinsä ja setänsä kanssa. He löysivät muutamia pattereita. Meillä oli köyhempi reissu, sillä matkaan ei lopulta tarttunut yhtään mitään. Kerran magneetti jämähti oikein kunnolla kiinni ja hetken luulimme jo, että nyt satimeen jäi vähintäänkin pyöränrunko, heteka tai jokin muu iso rautaesine, mutta magneetti olikin jäänyt kiinni sillan alla, veden alla piilossa olevaan rautaputkeen. Se ottikin hetken aikaa, että saimme magneetin siitä putkesta irti.

Lopulta jouduimme lähtemään takaisin mummulaan tyhjin käsin. Mutta olihan meillä hauska lorkkimisretki. Ehkei se saalis ollut kuitenkaan tärkeintä. Tai no... en kyllä olisi pistänyt pahakseni, vaikka olisimme löytäneetkin jonkun ikiaikaisen korun tai vanhan vaakunan tai jonkun taikaesineen tai vanhoja rahoja tai.... Pitää mennä seuraavalla kerralla uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti