Talomme entiset asukkaat ovat istuttaneet pihan aurinkoiselle puolelle muutaman marjapensaan, joiden sadosta olemme joka syksy saaneet nauttia.
Musta-, puna- ja valkoherukoilla voi herkutella suoraan puskista syömällä,
mutta suurin osa niistä on joka syksy päätynyt mehumaijaan ja sieltä pakastimeen. Talvella on mukava ottaa oman maan mehua sulamaan,
eikä tarvitse tuoda kaupasta keinotekoisesti lisäaineilla tehtyjä mehuja.
Edullista ja takuulla terveellisempää.
Omassa lapsuudenkodissani "mehupolitiikka" toimi samalla tavalla,
joten muuttaessamme tänne puron varteen,
tuntui itsestään selvältä mehustaa marjoja niin paljon kuin puskat satoa antavat.
Tänä aamuna saimme marjojen poimintaan apua mummulta.
Oma aikani menee tällä hetkellä pätkä-päikkäreitä nukkuvan kuopuksen kanssa,
joten kovin pitkää poiminta-aikaa ei yhtäjaksoisesti ole olemassakaan.
Ei ainakaan tänä syksynä.
Mikähän siinä muuten on, että mummu sai tytöt houkuteltua helposti poiminta-avuksi? Ensimmäisen kerran jälkeen minulle ei juurikaan ole riittänyt poimintakavereita...
Ruohikko oli sen verran märkää,
että saappaat olivat parhaat jalkineet (vaikka sitten mekon kanssa).
Ei muuta kuin sopivan kokoinen tuoli ja "Marjukka" mukaan.
Näin se käy.
Punaiset posket ja suun ympärys kertoivat omaa kieltään siitä,
että marjoja eksyi hyvästi myös suuhun.
Mikäs sen parempaa.
Näinhän ne vitamiinit ovat parhaimmillaan.
Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui elokuu.
Ai, miltäkö elokuu tuoksuu? Menkää ulos ja haistelkaa:)
Ämpäri saatiin aika nopsaan täyteen ja nyt täällä sisällä tuoksuu vasta keitetty mehu.
Tästä tulee sekamehua (sopivaa meidän sekalaiselle seurakunnalle).
Päärynäpuu ei ole vielä antanut satoa.
Josko ensi kesänä?
Talvea varten pitää muistaa laittaa tukea ja kaniverkkoa ympärille.
Viime talvena puun taimi säästyi verkon ansiosta ristiturpien tuhoilta ja kovasti toivoisimme, että vielä jonakin päivänä saisimme syödä oman pihan päärynöitä.
Toiveissa olisi myös pari omenapuuta, mutta sitä ennen pitää vähän myllistää takapihalla.
Voi miten herkullisen näköisiä! Minä tykkään herukoista, erityisesti punaiset on mun suursuosikkeja. Hienoa, että innokkaita poimijoita riitti :) Ja mahtis tuo pikkupoimuri, tuollaisia lasten versioita en ole nähdytkään. Piti oikein katsoa kahdeksi, että poimuriksi tunnistin. Hieno tuoteidea joltakin business-älykkäältä :)
VastaaPoistaTuta osti kaikille lapsille tuollaiset pikkupoimurit. Itseasiassa en edes tiedä, että mistä ne on ostettu, mutta kovasti ovat olleet tykättyjä.
VastaaPoistaVoi kun näyttää hyviltä nuo marjat! Herukka-aika, tai viinama-aika, kuten sitä taittiin lapsuudessa nimittää, tuo mieleen koulun aloituksen. Syksyssä on aina uuden vuoden aloituksen tuntua riippumatta siitä, onko kassissa uusia lyijykyniä vai ei :) hyviä poimintakelejä. Minä alan tehdä nyt mustikkapiirakkaa pullapohojalla.
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa hommat sielläkin:)
PoistaViinimarjojen keruu ja mehumaijan humina kuuluvat kyllä selvästi tähän koulujenalun aikaan. Meillä on marjat jo poimittu ja mehustettu ja aika kivasti niitä lapset söi suoraan puskista. Pienempikin innostui syömäpuuhasta isomman esimerkistä. Vähän kävin varastamassa tuosta rivitalolta kaverin puskistakin marjoja kun ei niitä itse poimi. Nyt meillä ollaankin siirtymässä omenoiden syönnin aikaan ja niitä kyllä riittääkin tänä vuonna!
VastaaPoistaTeillä on marjat kypsyneet aikaisemmin mitä meillä. Mutta asuttehan te kyllä etelämpänäkin:)Minusta tuntuu, että varsinkaan mustien viinimarjojen keruulla ei vieläkään olis mitään kiirettä ja niitä onkin tuolla puskissa jäljellä vielä ainakin yhden mehumaijallisen verran. Omenat on herkkkua! Meillä ei (vielä) omia omenapuita ole, mutta suunnitelmia sitäkin enemmän. Hyvää viikonloppua teijän porukalle!
Poista