tiistai 28. elokuuta 2012

Niitetyn heinän tuoksua

Tänään en sano sanaakaan siitä, että ilmassa tuoksuu ja tuntuu syksy.
Tänään en ajattele, että lauantaina on jo syyskuun ensimmäinen päivä.
Tänään en edes odota syksyä, en sytytä kynttilöitä keittiöön, 
enkä mieti, joka kehtaan kaivaa vanhat joululehdet esille.
Tänään ei syksytä, sillä ilmassa tuoksuu niitetty heinä.
Ja niitetyn heinän tuoksu on hyvä tuoksu.
Se on kesän tuoksu, työn tuoksu, kodin tuoksu, maan tuoksu.

 Vaikka täysi maalaistyttö olenkin, niin sen verran on tullut kaupungissa asuttua, 
että osaan arvostaa tätä maisemaa. 
On ollut aikoja, että olen syvästi ikävöinyt maalaismaiseman keskelle.
Joku toinen sanoisi tulevansa hulluksi keskellä "ei-mitään",
mutta minä tunnen olevani täällä keskellä kaikkea. 
Kun minulle iskee hetkellinen mielihalu päästä katsomaan kaupungin vilinää,
se onnistuu hyvin helposti. 
Alle puolessa tunnissa pääsen paikkaan, 
jossa on liikennevalot muuallakin kuin huoltoaseman pesuhallissa 
ja tunnin sisään ehdin jo ihan kunnon kokoiseen kaupunkiin.

Tältä pellolta tehdään rehua vielä tämän päivän aikana. 
Eilen illalla hämärän vaihduttua pimeydeksi ruoho niitettiin 
ja nukkumaan mentäessä oli vielä käytävä ulko-ovella nuuskuttamassa yöilmaa:) 
Tänään tuntui suorastaan ylelliseltä makoilla sängyllä imetyspuuhissa 
ja samaan aikaan avonaisesta ikkunasta tulvi tuoreen heinän tuoksut sisälle.

Niin, minähän en tuota rehua tee.
 Minä saan ainoastaan nauttia rehunteon "sivutuotteena" syntyvistä aistinautinnoista. 
En tiedä ehtivätkö varsinaisessa rehunteossa uurastavat ilmoja nuuhkia. 
 Toivottavasti edes vähäsen.
Ilmat ovat olleet tänä kesänä sen verran oikulliset,
 että työhommissa on taottava silloin, 
kun rauta on kuumaa ja etana lupaa poutaa.


Kuulostaako liian imelälle? 
Liialliselle maalaiselämän romantisoimiselle?
Ehkä.
 Ei täällä todellakaan aina ruusuilla tanssita. 
Mutta siitä en anna jälkeen,
 että viljelty pelto antaa paljon muutakin kuin ruumiin ruokaa eläimille ja ihmisille. 
Se ravitsee myös sielua.
 Ainakin minun.

8 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! -Maija

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia :) Totta se on! Joskus kun on pari kolme viikkoa käyty koulua niin tuntuu, "olispa toikkareiden jako päivä ja koko kesäloma vielä edessä" :) Joskus on hiukan masentavaa lähteä kouluun kauniina ja lämpimänä aamuna... Mutta pakko on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä taida muu auttaa kuin laukku olalle ja menoksi vaan! Tsemppiä syysaamuihin ja koulumaailmaan!

      Poista
  3. Oi ihana kotikylä, sitä ei mikään voita eikä vedä vertoja tuoksuineen ja muistoineen! Hyvin sanoitettu.

    VastaaPoista