sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ylös, alas, askel sivulle ja viereen

Tämän postauksen otsikko ei kerro minkään tanssilajin askelkuvioista, 
vaan siitä miksi täällä ei ole viikkoon näkynyt mitään uusia juttuja. 
 Enää ei päiväsaikaan ole yhtä helppoa löytää bloggaustaukoa 
kuin vaikkapa vielä pari viikkoa sitten.
Ylhäällä kuvassa olevat hurmaavat (ainakin äidin mielestä) makkarajalat 
tai pikemminkin niiden hurmaava omistajatar on keksinyt, 
että on paljon kivempaa kiivetä ylöspäin, 
mitä alituiseen ryömiä lattialla isompien sisarusten saappaita syömässä.

Ja kun tämän tukea vasten nousemisen jalon taidon on kerran oppinut, 
niin sitähän on sitten päästävä treenaamaan uudestaan ja uudestaan ja ihan koko ajan.
Vaikka omassa mielessä on tietysti pientä haikeutta siitä, 
että vauva ei ole enää mikään pikkuvauva, 
niin tokihan sitä on ilo seurata, 
miten riemuissaan Nelly-neiti uutta taitoa harjoittelee. 
Pienet jalat horjuen hän seisoo niin pitkään, 
että joku hänet siitä "pelastaa". 
Laskeutumista pitää harjoitella vielä paljon, 
sillä toistaiseksi laskeutuessa pää kolisee rahtusen liikaa. 
Suuremmilta mustelmilta on vielä vältytty,
 mutta jos hän yhtään sisaruksiinsa tulee,
 niin ei tästä hommasta ilman mustelmia selvitä.
 Parasta lienevät ne riemunkiljahdukset, 
kun suuren puohaamisen seurauksena pääsee seisomaan. 
Muutaman tukea vasten otetut askeleetkin on nähty:)

 Nyt on äidin paikka siellä, missä neitokainenkin on. 
Ja mieluiten aika lähellä...

Tuo puinen arkku/kirstu, jota vasten on hyvä nousta seisomaan, 
on muuten vaarini tehnyt minulle, kun täytin 10 vuotta.
Se on kaunista käsityötä ja minulle oikea aarrearkku, 
vaikkei sisällä kultarahoja säilytetäkään.

On ollut mukava huomata, 
että vaikken itse ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään, 
niin siitä huolimatta täällä on joka päivä käynyt "vieraita" kylässä. 
Se on tuntunut mukavalle, 
joten lämmin kiitos jokaiselle kävijälle!

Hyvää alkavaa viikkoa!

11 kommenttia:

  1. Mahtavaa, hyvä Nelly!! Voi pientä seisojaa ♥ On hurja juttu, miten paljon vanhemmalta lapsi näyttää heti, kun nousee pystyasentoon. Tästä se kahdella jalalla kulkijan ura urkenee :) Mukavaa uutta viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa. Vauva ei ole enää niin vauva, kun maata tömistää neljän raajan sijaan vain kaksi. Mukavaa uutta viikkoa teillekin!

      Poista
  2. Voi että mikä suloinen pieni ihminen teillä taapottaa! :)

    Blogissani on sinulle jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa:) En ole ennen voittanut blogiarpajaisista mitään.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Mummun pikku piikkarivarvashan se siellä tepastelee ja kehittyy hurjaa vauhtia.Äsken kirjoitin kommentin ja se meni öppön piikkiin ja poistin sen.Nyt yritän paremmalla onnella.Nämä mummun tietsikkataidot kaipaisivat ilmiselvästi päivitystä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinhän se mummu tietsikan kanssa pärjää. Käyttö on parasta harjoitusta.

      Poista
  5. Vaikka juuri erottiin, niin heti tulee ikävä kun kuvia näkee :) Terveisiä Nellylle ja muille ja kiitos kivasta viikonloppuvapaasta!

    VastaaPoista
  6. Kylläpäs teillä on jo taitava pienin, eipä ole enää vauvaisian vauva ei! Tuosta alkaakin se ehkä myös omasta muistista rasittava vaihe, kun kovasti tutkitaan ja tuhostetaan eikä järkeä kovin paljon vielä ole matkassa mukana. Mutta tärkeää tämä kaikki tutkimusmatkailu pienelle ihmiselle toki on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Jokainen saavutettu kehitysetappi on tärkeä, vaikka itse olen samaa mieltä siitä, että nyt eletään rahtusen rasittavaa vaihetta. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut jo parissa päivässä, koska tätä nykyä neitokainen pääsee jo itse aika hyvin laskeutumaankin. Eipä ainakaan hermostu niin helposti:)

      Poista