Niin kuin olen täälläkin jo monesti sen todennut,
tämä kevät ja alkukesä ovat tuntuneet pitkän talven jäljiltä hyvältä.
On ollut hyvä tunne nostaa kasvot aurinkoa kohti ja tuntea sen lämpö kasvoilla.
 |
| Tästä se kasvu taas lähtee käyntiin |
Vaikka me täällä puron varresa emme olekaan maanviljelijöitä,
maatalon elämä tulee tällä hetkelä meitä lähelle mummulan kautta.
Ja jos on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa maatalossa,
ei siitä sielunmaisemasta irti pääse.
Hyvä esimerkki tästä on,
että eräs ystäväni saattaa edelleen sanoa tulevansa meillä käymään "navetta-aikana", vaikka on elänyt kaupungissa ison osan elämästään.
Ja ilman sen kummempia tarkennuksia tiedämme molemmat,
että tämä aika tarkoittaa noin klo 16-18 välistä aikaa.
 |
| Välillä tarvitaan kaivuriakin |
Keväällä pelloilla möyrii jos jonkinmoista konetta ja vempainta niiden koneitten perässä.
On kiire saada pellot siihen kuntoon, että siemenet saadaan ajallaan itämään.
Kasperin harmina on koulu, jossa pitää käydä myös toukokuussa:D
Eräänkin kerran koulusta on tullut kiukkuinen poika,
jota harmittaa se, että taas pappalla on ollut kaikkea jännää traktorihommaa koko päivän ja hän on vain joutunut olemaan koulussa.
Mutta eipä nuo ekaluokkalaisen koulupäivät vielä päätähuimaavan pitkiä ole,
joten pellollekin ehtii.
 |
| Kaivurin kauhaan saisi varmaan hyvän majan |
Yhtenä päivänä kävimme tyttöjen kanssa viemässä Kasperin pellolle ja katselimme samalla, kun serkkupoika oli kaivurinsa kanssa jotakin kaivuuhommaa tekemässä.
Ammattitaitoa on niin monenlaista.
Nykyään näyttää siltä, että ainakin joissakin piireissä kovasti ihaillaan suuria tutkintomääriä ja hienoja ammattinimikkeitä
ja samaan aikaan jotenkin vähätellään ruumiillista työtä ruohonjuuritasolla.
Mutta sanonpa vaan,
että aika monella meistä menisi sormi suuhun kaivurin ohjaimissa tai traktorin ratissa,
kun pitäisi saada suoraa (!) ojaa tehdyksi
tai peruutetuksi iso peräkärry täynnä milloin minkäkinlaista kuormaa
juuri tiettyyn paikkaan.
Molemmat hommat kysyvät rautaista ammattitaitoa.
Parasta olisi, kun arvostaisimme kaikenlaista osaamista.
Se koituu hyödyksi kaikille.
Osuitpa naulan kantaan!
VastaaPoistaOmassa lapsuuteni "lähipiirissä" oli ilmoilla juuri tuota, että ei arvostettu muuta kuin valkolakkia ja yliopistotutkintoja...
Minua, eräs henkilö nimitti jopa "hunsvotiksi", kun en ylioppilaslaakia omista, vaan tei ihan kunniallisen uran viiden lapsen äitinä ja hoitajana tk:n polikliklinikalla...
Siinä ohessa hoidin omaa vakavasti sairasta lastani...
Minä kun olin aina ymmärtänyt, että sanalla HUNSVOTTI kuvatti loista, joka elää toisten siivellä...
No, menneet on menneitä, mutta tulipa mieleen tuosta postauksestasi. Kiitokset siitä!
Mukavia peltoretkiä sinne :)
tuksu...jo mummeli minäkin :)
Se tuo viljely ja varjelu on ihmiskunnan saama tehtävä jo aikojen alussa ja on tosi vaarallista alkaa sitä jotenkin väheksymään.Viimekädessä me joka ikinen elämme sen varassa mitä pelloilta ja navetoista tuotetaan.Kovin olisi kaupan hyllyt tyhjät ilman maan antimia.Joten ollaan me viljelijät ihan hyvällä omallatunnolla ammattiylpeitä osaamisestamme ja työstämme.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Eipä niihin oo oikein mitään lisättävää. Hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaKun jokainen yrittää itse arvostaa kaikenlaista rehellistä työtä, niin silloinhan sen ainakin teoriassa pitäisi mennä niin, että toisten työpanoasta arvostetaan. No, teoria on teoriaa, mutta kaikenlaista osaamista tarvitaan.
ammatteja on monia ja minun isäni on viisaudessaan aina opettanut että oli ammatti ja työ mikä hyvänsä se on arvokasta kun sen tekee kunnolla. Kevät on kasvun aikaa ja minäkin olen palstalleni odottanut tuota samaista kaivuria, mutta ei ole vielä ehtinyt. työt pitää laittaa aina tärkeysjärjestykseen :)
VastaaPoistaIhanaa on nähdä nämä kasvun ihmeet. Niin vain kylmän talven jälkeen viinirypäle nostaa päätään ja puskee uusia vihreitä versoja vaikka jo luulin talven sen kaataneen. Omenapuu on valkoinen kuin saippua vaahto ja kirsikkapuussa ei ole koskaa ollu näin paljon kukkia, että syksy näyttää minkäverran satoa tulee.
VastaaPoistaMummu metsän takaa: Omena- ja kirsikkapuut tuottaa monennäköistä satoa: ensin silmänruokaa keväällä ja sitten syksymmällä mahan täytettä. Hyvä, ettei viinirypäle lannistunut talvesta. Täälläpäin ei varmaan kovin monella oo samanlaista.
VastaaPoistaJa vaari on kyllä sanonut aivan oikein, että kaikki työ on arvokasta, kun kunnolla tekee. Toivottavasti tuo kaivuri ehtii sunkin palstalle:)
Muistan, kun kerran teillä käydessä sain pojalta perusteellisen ja innokkaan selvityksen maatilan koneista ja laitteista, jotka olivat mulle vain näöltä tuttuja. Silloin niin pieni poika tiesi jo valtavasti. Ja tunnisti äänestä enonsa traktorin ja juoksi ikkunaan katsomaan. PeePeen piti soittaa ja kysyä minne oli matka, kun se pientä poikaa jäi niin kovasti askarruttamaan, että missä päin pellolla nyt touhutaan. :)
VastaaPoistaEdelleen enon raktorin ääni erotetaan muista:)
VastaaPoistaYmpäristö toki vaikuttaa kiinnostuksen kohteisiin myös. Meidän lapset on kaupungissa (ja tiiät Riikuska, ettei tässä lähellä edes kovin isoja kaupunkeja ole) ihan päästään pyörällään.
Näin on: kaikkea työtä tulee arvostaa, niin muiden tekemää työtä kuin omaansakin. Minusta on hyvä ohje tehdä sydämellään sitä, mitä arvostaa ja osoittaa arvostusta myös muille. Aina pitäisi muistaa arvostaa omaa tekemistään, sillä jos on vain ulkoisen arvostuksen varassa, heikosti menee...
VastaaPoistaKiitosta pitäisi muistaa aktiivisemmin antaa. Liian usein sitä itsekin marmattaa ja valittaa, kun asiat eivät toimi, eikä muista kertoa toiselle, että tein hyvän työn, sinähän osaat, tämä homma meni tosi hienosti!
Kasperilla on kyllä sellainen asiantuntemus ollut jo pienestä asti maatalouden asioissa, että kummitäti putosi kelkasta jo vuonna 2007! :D Lehuleikkulit ja paalipihit tämä nuoriherra esitteli jo vaahtosammuttimen kokoisena kummitädilleen, joka oli aivan Hoo Moilasena. Hienoa, että pieniltäkin voi oppia!
Hyvin puhuttu/kirjoitettu jälleen kerran Tiina!
VastaaPoista