Ensimmäinen pääsiäispäivä

Sunnuntai, ensimmäinen pääsiäispäivä, 

valkeni aikaisin ja aurinkoisena.

Koska kaikkien aamutouhut saatiin hyvässä tahdissa tehtyä,

päätimme lähteä retkelle läheiselle näkötornille.

Evästä reppuun ja menoksi.

 Ajellessamme kohti näkötornia aurinko paistoi, 

taivas loisti huikaisevan sinisenä ja ilma oli lämmin.

Ei olisi voinut pääsiäisaamun sää enää siitä parantua.

Mieleen nousi vanha ortodoksiliturgia: 

"Kristus nousi kuolleista, 

kuolemalla kuoleman voitti 

ja haudoissa oleville elämän antoi" .

Ja hyvin saattoi kuvitella,

miten kaiku metsän takaa vastasi:

"Totisesti ylösnousi".

Autonpohjia säästääksemme emme ajaneet ihan perille saakka,

vaan kävelimme viimeiset sadat metrit.

Muutamaa kurapaikkaa lukuunottamatta 

rattaatkin rullasivat ihan kelvollisesti

ja kantoliinan avulla pieninkin retkeilijä 

saatiin näkötornille asti.

Uni maistuikin koko reissun ajan.

Näkötornin näkymät ovat tyypillistä maisemaa 

tälle seudulle: suota ja metsää.

Ei siis mitään niin kovin erikoista, 

mutta tässä tapauksessa tärkeintä ei kai olleetkaan näkymät, 

vaan yhteinen retki.

Ja mitä olisikaan retki ilman eväitä?

No, ei ainakaan mikään retki.

Nuotio sytytettiin ja makkarat maistuivat hyvälle,

niin kuin ne aina ulkoilmassa maistuvat.

Jälleen kerran tuli todistettua,

että aina ei tarvitse lähteä kauaksi.

Läheltäkin löytyy monta mukavaa retkipaikkaa.

Ja kotiin palatessa oli vuorossa ainakin 

lasten kovasti odottama, 

jo perinteeksi muodostunut, munan metsästys.

Ja löytyihän niitä. 

Pääsiäismunia.