lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

Tämä käsillä oleva viikonloppu taitaa olla nykyisellään 
yksi kiistellyimmistä viikonlopuista ainakin mitä tulee siihen, 
kuinka sitä tulisi viettää ja mikä viikonlopun oikea sisältö on. 
Vietämmekö halloweenia, pyhäinpäivää vai peräti syksyistä sadonkorjuujuhlaa kekriä?
Olen ennenkin täällä kirjoittanut siitä, 
että Puron varresa emme ole halloween-ihmisiä. 
Toisaalta, emme ole myöskään mitenkään erityisen hiljaisia 
ja hartaita pyhäinpäivä-ihmisiäkään. 
Mutta pyhäinpäivää me silti vietämme, tyylillämme.


Tänä syksynä olemme kotona puhuneet halloweenista
 enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Oletan, että aiheesta on noussut keskustelua myös koulussa, 
koska sitä kautta puheet kotiinkin tulevat. 
Ja hyvä niin, puhua pitää ja asioita on hyvä katsella monelta eri kantilta. 
"Miksi me ei vietetä halloweenia?", "Mikä se halloween edes on?" 
"Mitä me tehdään, jos joku tulee ovelle ja sanoo 'karkki vai kepponen', 
pitääkö valita se kepponen?"

Monelle halloween näyttää olevan tilaisuus hassutella 
ja viettää sopivan hurjaa juhlaa hauskan teeman ympärillä, 
johon näyttäviä koristeita ja muuta rekvisiittaa on saatavilla 
vuosi vuodelta yhä enemmän. 
Lapset tykkäävät naamiaisista 
ja halloween on mitä parhain aika naamiaisjuhlien järjestämiseen. 
Ja mikäs siinä, kuulostaa hauskalta. 
Uskoisin itsekin viihtyväni.

Mutta miksei naamiaisia ja hurjia juhlia voisi järjestää joku toinen kerta? 
Onko ne välttämättä sekoitettava samalle päivälle, 
olloin hautausmaat täyttyvät kynttilöistä ja ihmismielet muistoista heitä kohtaan, 
jotka eivät ole enää täällä, vaan perillä?

Eilen illalla olimme kirkossa pyhäinpäivänaattoillan musiikkitilaisuudessa. 
Siellä jälleen kerran tiesin, miksi vietämme juuri pyhäinpäivää. 
Viulun, urkujen ja pianon sävelet soivat yhdessä monenlaisten lauluesitysten kanssa. Sävelet täyttivät kirkon, jäivät soimaan mieleen ja jatkoivat matkaansa.
 Musiikki sanoitti niitä tunteita, joita kirkko oli täynnä: 
surua, kaipausta, pettymystä, toivoa...iloakin.
Ja laulujen sanat toivat rauhaa, lohdutusta, lepoa. 
Jonkinlaista merkitystä kaikelle.
Huomasin istuvani pitkiä aikoja ja vain kuuntelin. 
En ajatellut mitään. Ja välillä ajattelin paljon. Teki hyvää.


Kotona mietin, johtuuko kasvava innostus halloweenia kohtaan siitä, 
että sitä on jotenkin helpompi viettää mitä pyhäinpäivää. 
On helpompi keskittyä koristeisiin, pukuihin ja yleiseen hurjisteluun. 
Onko helpompaa vetää naamio kasvoille ja tehdä pelottavia asoita 
kuin kohdata omat pelkonsa, kysymyksensä ja surunsa ilman naamareita.
 En tiedä.
Mutta halloween ei tuo rohkaisua pelkoihin, 
eikä lohtua naamioiden taakse. 
Pyhäinpäivä tuo. 

Alla oleva laulu on Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen käsialaa. 
Se oli yksi monista eilisiltana kuulluista lauluista, hyvin kauniina ja herkkänä versiona. 

Eilenhän vasta katselin lasta haurasta, kasvavaa.
Näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa.
Taivaaseen lensit valoa päin, huoneesen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

Mureni taika, mitä on aika? Missä on perhonen?
Tiedämme täällä: levon sait päällä Jumalan kämmenen.
Taivaasen lensit valoa päin, huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

Perhonen pieni, valaisit tieni. Aina jäät sydämeen.
Päivämme liitää, aika pois kiitää, kohtaamme uudelleen.
Valossa kylpee Jumalan maa. Jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.

 

6 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita pyhäinpäivän tiimoilta. Täällä oli mukava viikonloppu mummun ja pappan kanssa. Pimeys laskeutuu tosi aikaisin, kynttilöiden aika siis. Mainiota marraskuuta puron varteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, marraskuu onkin mennyt vauhdilla eteenpäin. Pimiää on...

      Poista
  2. Suomi maallistuu hurjaa vauhtia.Halloowenistä ei puhuttu mitään silloin kun omat lapset olivat pieniä ja kun se pikkuhiljaa alkoi Amerikasta rantautua Suomeenkin ei se ollut vielä näissä nykyisissä mittakaavoissa.Jokainen perhe tietysti valitsee itse suhtautumisensa,mutta en kauheasti tykkää,jos kouluissa sitä aletaan suurellisesti viettämään.Koitetaan kestää näitä pimeitä päiviä ja kaivellaan valoja ikkunoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungeissa halloween on luultavasti paljon enemmän esillä mitä täällä maalla ja hyvä niin.

      Poista
  3. Kauniita ajatuksia pyhäinpäivän sanomasta. Meillä ei myöskään juhlittu halloweeniä - ei oikein tunnu omalta jutulta koko kummitusjuhla. Päiväkodissa oli toki naamiaiset ja sinne sai meidänkin lapsemme osallistua, mutta siihen jäi keppostelut. Eikä kukaan jäänyt halloweeniä kaipaamaan. Mukavaa uutta viikkoa sinne puron varteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meidänkin lapset saisivat osallistua koulun halloween juttuihin, jos niitä järjestettäisiin. Tänä vuonna sellaisia ei (vielä) ollut. Kasperin luokka teki retken hautausmaalle pyhäinpäivän hengessä.

      Poista