torstai 10. maaliskuuta 2016

Hiihtoloman puuhia

Pohjoisessa Suomessa koululaiset viettävät hiihtolomaansa ja näissä tunnelmissa ollaan myös Puron varresa. Kovin tavallisia juttuja olemme viikon aikana puuhastelleet, pienin lisämaustein väritettynä. En tiedä onko syy valoisissa aamuissa vai missä, mutta tällä viikolla lapsetkin ovat nousseet ylös joskus jopa aikaisemmin mitä kouluaamuina. Ehkä siksi tuntuu, että päivät ovat olleet mukavalla tavalla pitkiä ja aika tekemisen täyteisiäkin. Alla oleva kuva olkoon todisteena siitä, että hiihdettykin on. Vaikka nykyisellään taitaa hiihtoloman virallinen nimi ollakin talviloma. Talvesta riippuen se voi etelässä olla jo alkava kevätlomakin.

Hiihtoloma alkoi niillä lisämausteilla, kun vuorossa oli yökyläily mummulassa ja heti perään synttärijuhlintaa keilahallilla. Keilaaminen oli meistä kaikista kivaa ja aikaisemman kokemuksen vähäisyys ja osalla sen täydellinen puuttuminen eivät menoa millään tavalla hidastaneet. Itse jouduin toteamaan, että mikään luonnonlahjakkuus en keilaamisessa ole. Käsittämätöntä, miten monta kertaa se pallo sinne ränniin luiskahti.


 Viikon pyörähdettyä kunnolla käyntiin, olemme mekin pyöritelleet sisällä talossa huoneiden käyttötarkoituksia uuteen uskoon. Emmy sai kauan toivomansa oman huoneen ja me iskämiehen kanssa totuttelemme nukkumaan omassa makkarissa kahdestaan, kun Nelly siirtyi Nannan kaveriksi "tyttöjenhuoneeseen". Tulipa samalla käytyä osaa tavaroista vähän tarkemmin läpi ja ehkä siivottuakin paremmin... Tytöt innostuivat järjestämään legojaan:

Minä olin hyvässä uskossa, että tuossa on kaikki meidän tyttöjen legot , kunnes kuulin, että siinä ovat vain Emmyn kootut legot...En tajua, kuinka nuo pikkunaiset pysyvät tarkassa rätingissä siinä, kuka omistaa minkäkin legopalikan ja millin kokoisen timantin. Järjestelyn yksi hyvistä puolista oli kuitenkin tyttöjen itsensä tekemä havainto, että ehkä synttärilahjaksi voisi toivoa jotakin muuta kuin legoja. Olin samaa mieltä.
 

Oma kesäkaipuuni (jota ihmettelen edelleenkin) sai lisäpotkua, kun innostuin mehustamaan marjoja. Pakastimessa ei ole enää hetkeen ollut mehua jemmassa, mutta kokonaisia marjoja löytyi. Niinpä laitoin mehustimen porisemaan ja olihan se hauska tulla ulkoa sisälle, kun joka puolella tuoksui elokuu. Elokuun tuoksuun kuuluu viljapellon tuoksun ohella ehdottomasti mustaviinimarjojen aromit.
 Että tämmösiä puuhia Puron varresa tähän asti. Hyvää loman jatkoa kaikille, joilla sellainen on ja muille eli suurimmalle osalle virkistävää kevään etenemistä!

4 kommenttia:

  1. Keilaus kolahti koko sukuyhteisölle heti kerralla.Kiitos Puronvarren emännälle mukavasta oivalluksesta.Se oli vanhuuseläkkeellesiirtymisriittinä mitä mainioin juttu,Marjoja voi tosiaankin mehustaa myös talvella.Syksy on monesti turhankin kiireistä aikaa,joten marjat vain muovikasseihin ja mehustus käyntiin,kun entiset mehuvarastot ovat huvenneet.Mehuakin irtoaa enemmän,kun pakkanen on puraissut marjat pehmeämmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kieltämättä jäi kyllä semmoinen mieli, että eipä jätetä viimeiseen keilauskertaan tuota käyntiä.

      Poista
  2. Mulle heräs heti uteliaisuus teijän uusista huonejärjestelyistä ;) pitääpä tulla kahtoon jokupäivä, vaikka viikolla varmaan olinki tulosa teillepäin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jäänyt niin hunnigolle tämä bloggaaminen, että kerkesit jo käymään ennen kuin mää toinnuin vastaamaan:)

      Poista