tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tervehdys sinulle, maaliskuu!

Koska jokaisen meistä on välillä hyvä tehdä sellaista, mitä ei aikaisemmin ole tehnyt 
näin ainakin kaikenlaiset elämäntaito-oppaat väittävät), annan minäkin sormieni viuhua näppäimistöllä ja kirjoitan kirjeen sinulle, maaliskuu. Koskaan aikaisemmin en ole kokenut minkäänlaista tarvetta lähestyä sinua kirjeitse tai millään muullakaan tavalla, koska olet edustanut minulle sitä vuodenaikaa, josta vähiten pidän, kevättä. 

Liekö sitten vuosi vuodelta lisääntyvät ikävuodet ja vuosirenkaat vyötäröllä vai joku muu pehmeneminen syynä, mutta tänä vuonna olen odottanut tuloasi lähes malttamattomana. En ole osannut nauttia pimeistä talvi-illoista, pakkasista ja talvisesta kimalluksesta hangilla. En ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Ajatukset ovat tuon tuostakin kiirehtineet eteenpäin, vettä tippuviin räystäisiin, päivä päivältä suureneviin pälvipaikkoihin, valoisiin iltoihin, valoisiin aamuihin, linnun lauluun ja kaikkeen siihen, mikä sinun myötäsi tänne koto-Suomeen kohta rantautuu. Kaikkeen siihen, mitä myös kevääksi kutsutaan.


Ymmärrän toki sen, että maaliskuun ensimmäinen päivä ei tuo kevättä tänne pohjan(maan) perukoille yhdessä yössä. Valitettavasti taidat olla sen verran omapäinen ja välillä oikukaskin kuukausi, että aurinkoisten päivien ja räystäiden tip-tip-äänien jälkeen puhallat kylmän tuulen ja monta senttiä uutta lunta ja saatat tehdä sen montakin kertaa, ihan tahallasi. Jos saan toivoa, niin roiskauta ne viimeisetkin jäljellä olevat lumet tänne pian ja anna sitten olla. Anna auringon paistaa, silläkin uhalla, että minun likaiset ikkunani näkyvät ja kuravana eteisestä johtaa peräkamariin asti.

Muistelen aikaisempia kohtaamisiamme maaliskuu. Kuten jo alussa mainitsin, et ole ollut mikään suosikkini koskaan. Olen joskus ollut huomaavinani, että kaiken auringonpaisteen keskellä mieleni madaltuu, uhkarohkeasti väittäisin jopa, että se masentuu. Mutta nyt tuntuu erilaiselta. Ehkä se loputon sairastelukierre, jossa syksystä asti olen kieriskellyt ja joka nyt näyttää helpottaneen, on tehnyt tehtävänsä. Uskallan ja ennenkaikkea haluan katsoa eteenpäin. Haluan antaa talven mennä menojaan. Tehdä tilaa keväälle vai kevätkö se on, joka tekee tilaa minulle...

Ole siis tervetullut maaliskuu ja kevät kanssasi! 
En minä mitään kevättanssia ole menossa pihalle jytäämään, 
mutta toivon taas huomenna kuulevani talitintin laulavan kotikoivussa.

9 kommenttia:

  1. Miten mahtava postaus jälleen! Ihan sanattomaksi vetää :D mukavaa maaliskuuta Puronvarteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Mukavaa maaliskuussa sullekin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oletpa osannut kirjoittaa upean viestin! Iäkkäänä ihmisenä tunnen, että vuodenajat eivät ole niinkuin ennen. Talvi oli talvi ja kesä oli kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Pari edellistä talvea ovat olleet aika "epätalvisia", eikä se viime kesäkään mikään perinteinen kesä ollut ilmojen suhteen. Toivottavasti ei ole jatkuva trendi.

      Poista
  4. Hieno kirje sujuvalla suomella kynäilty! Kyllä kevät saa kolkutella ja sille taatusti avataan, valo on enemmän kuin tervetullutta. Mukavaa viikonloppua teille ja lapsosille ihanaa lomaa! Täytyy skypettää joku ilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisääntynyt valoisuus tuntuu enemmän kuin hyvältä. Lapset on lomastaan nauttineet.

      Poista
  5. Juuri näin. Puronvarresta löytyy taitava kynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nämä moninaiset kehut täällä saavat minut aivan hämilleen:)

      Poista