maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kesästä kyllänsä saaneena....ei ikinä!



Olemme irti kotiympyröistä, mutta silti eräällä tapaa kotiympyröissä, iskämiehen  lapsuusmaisemien kotikulmilla. Kesä hellii kuumana paistavan auringon ja mansikoille tuoksuvan ilman muodossa. Tätä tuoksua kun saisi pulloon, niin voisi löylyveteen  lorauttaa marraskuisina lauantai-iltoina aikamoisen lorauksen. Lapset kävivät uimassa, vaikka vesi on vielä aika kylmää. Eihän näitä hellekelejä vielä kovin paljoa ole ollut, joten uimavedet ovat viileitä. Aurinko tekee parhaansa niitä lämmittääkseen ja paarmat komppaavat rannalla, auts! Paarmoja sai hätistellä oikein kunnolla pois puremasta. Ihme viehätys rantojen elämäään.

Olemme kyllästäneet itseämme grillatulla ruualla, emmekä lukuisista yrityksistä huolimatta ole siitä tarpeeksemme saaneet. Ja miksi pitäisikään, sillä yhtä vähän kuin marraskuisena lauantai-iltana ulkona saunan jälkeen tuoksuu heinä tai mansikka, yhtä harvassa ovat marraskuiset grillaushetket ulkona, ulkona syömisestä nyt puhumattakaan. Ja miksi juuri marraskuu? Siksi, että tänään meidän pikku-ukkomme puhui lumesta ja sanoin hänelle, ettei lunta vielä sada maahan pitkään aikaan, ehkä (toivottavasti) vasta marraskuussa.

Juuri  nyt on hyvä ajatus, että kesä on tässä ja nyt. En ajattele aktiivisesti vielä tulevaa syksyä, vaikka sähköpostiin olikin kilahtanut jo muistutusviesti lapsen hoitoaikojen varaamisesta. Ja vaikka marjapensaissa punertaa jo siihen malliin, että kohta on marjojen poimimisen aika ja yöt eivät ole enää täysin valoisia, on joka puolella kuitenkin täysi ja täyteläinen kesä. Siitä en ole mittaani vielä täyteen saanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti