keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Jäällä

Tammikuuta on jäljellä vielä pitkälti,
mutta nyt jo tietää,
mikä on ollut tammikuussa puron varren "kuukauden laji".
Luistelu, luistelu, luistelu.

Meiltä ei ole pitkä matka koululle,
jonne on jäädytetty luistelukenttä.
Kotokylän "keskustassa" olisi oikea jääkiekkokaukalokin,
mutta olemme toistaiseksi pitäneet parempana mennä pienten kanssa koulun kentälle, 
niin emme ole isompien pelaajien tiellä.
Kasper osaa mennä yksinkin luistelemaan 
ja monta kertaa viikossa puhelimen soidessa, 
soittajien asia on ja pysyy samana: "lähekkö kohta luisteleen?".
"Joo, mää tuun kohta".

Vaikka viime sunnuntaina juhlittiinkin pienintä siskoa,
sai Kasperkin tuliaisia:

 Oli kuulkaa melkein kuin toinen joulu,
kun suuresta jääkiekkokassista kaivettiin esille iskämiehen vanhat jääkiekkovarusteet.
Suurin osa varusteista oli vielä sen verran isoja, 
että jäävät varastoon odottamaan tulevia talvia,
mutta löytyi kassista jotakin heti käyttöön tulevaa:

 Pelipaita ja hanskat:)

Emmy harjoittelee myös mielellään luistelua.
Omalla tyylillään rauhallisesti ja varoen.
Alkukuusta Nanna lähti kentälle lähinnä vain ulkoilemaan:

 Jotenkin kuvittelin, 
että Nanna-neitokaisen luistelu-ura alkaisi vasta vuoden päästä talvella.
Sydäntä särkevällä huudolla hän ilmoitti, 
että haluaa luistella HETI, eikä ensi vuonna!
Mielessäni laskin taas euroja, 
joita saa pöytään latoa, että kaikille löytyy luistimet ja kypärät. 
Ainakin yhdet uudet monotkin tarvittaisiin. 
Suuri oli riemu, kun mummu oli kirpparilta löytänyt kaiken tarvittavan.
Nanna kirjaimellisesti pomppasi ilmaan,
kun kassista nostettiin esille nämä ihanuudet:

Ja näillä "uusilla" luistimilla on käyty opettelemassa jo monta kertaa. 
Tavoitteena tietenkin maailman hienoin piruetti:)

12 kommenttia:

  1. Se on kyllä kivaa että luistelu kiinnostaa yhtä jos toistakin. Ei nimittäin harrastus huonoimmasta päästä ollenkaan...

    Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Loppujen lopuksi se on vuodessa aika lyhyt aika, jolloin voi kunnolla käydä luistelemassa, joten siitä on otettava kaikki hyöty irti. Mukavasti se näytti teijänkin esikoiselta sujuvan:)

      Poista
  2. Hassua, meillä taasen pojat eivät ole yhtään innostuneet luistelusta. J on luistellut tasan sen, mikä aikanaan päiväkodissa ja eskarissa ja nyt koulussa on ollut pakko. Pari kertaa käytiin tuossa lähellä harjoittelemassa silloin pienempänä, mutta ei oikein innostunut. S kävi viime talvena kerran päiväkodin "luistelukentällä" (= metri kertaa metri läntti) kokeilemassa, sai raivarin ja huusi, ettei ikinä enää mene luistelemaan. Ensi viikolla olisi päiväkodissa luistelua joka päivä, ja kuulemma kaikkien täytyy kahdesti käydä harjoittelemassa, sen jälkeen on vapaaehtoista. Voi olla, että intoa luisteluun ei ole, kun eivät ole mitään jääkiekkoihmisiä (eivät varmaan edes tiedä, mikä on jääkiekko... äitiinsä ovat tulleet). ;)

    Mutta lajinsa kullakin, ja se on aina hyvä juttu, jos lapset innostuvat jostain liikuntalajista! :) Luistelun iloa teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä sitä kannata pakottaa ketään sellaisen lajin pariin, jota ei omakseen tunne. Yhdelle yhtä ja toiselle toista:)

      Poista
  3. Empä olis uskonut että 3vuotias on niin kärppänä halunnut oppia luistelemaan ja myös oppinut.Onhan "Nanna" aina ollut sukkela kintuistaan ja omannut hyvän tasapainon.On myös huomattavasti "rämäpäisempi"kuin siskonsa,joka on yli varovainen kaiken uuden edessä.Ei muuta kuin hyviä luistelukelejä ja toivottavasti pakkanen lauhtuu,nyt on nimittäin yli 20 astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näin kovalla pakkasella tee mieli luistelemaan,joten lauhtumista ootellessa. On se kyllä mukavaa hommaa.

      Poista
  4. Luistelu on mukavaa puuhaa. Jos kelejä riittää, ehkäpä päästään viikonloppuna yhdessä jäälle. Olisko sulla lainata mulle luistimia, vai omistatko sellaisia kapineita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat multa lainaan. Niillä on jopa luisteltukin tälle talvea, joten eivät oo edes missään varaston perukoilla.

      Poista
  5. Luisteleminen on ihanaa! Muistan eräänkin kerran luistelleeni samaisella kentällä ja siellä kaukalossa myös. Mulla on sen aikaiset samat kaunokit ja hokkarit olemassa (jalka ei ole kasvanut!) odottaen, että koska niitä taas käytetään. Meillä näkyy keittiön ikkunasta paikallinen luistelukenttä ja siellä tapahtuvia touhuja on mukava seurata.

    Veljen lasten touhuja kuunnellessa olen kuullut tuon saman päättäväisyyden 3-vuotiaan suusta, että hän haluaa luistella, nyt. Ja miten kummassa se päättäväisyys auttaakin, ei pelota ja homma on mukavaa. Hieno juttu, että intoa riittää!

    Mukavia luisteluhetkiä! Ja kohtahan ne ulkoiluhetket voi kruunata laskiaispullalla. :)

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luistelen myös ikiaikaisilla kaunareilla, kun kerran jalkaan vielä jotenkin mahtuvat. Sinänäsä hassua, että raskauksien myötä mulla on menneet melkein kaikki kengät vaihtoon, kun jalan koko on muuttunut, mutta luistimet mahtuu. Ehkä niihin on aikanaan ostettu kunnolla kasvunvaraa:)

      Nyt rupes tekemään mieli laskiaispullia, kun tuli puheeksi. Voi voi ja nam nam!

      Poista
  6. Kentällä on kyllä näyttänyt iltasinkin olevan vilskettä, kun ohi on kulkenut. Kyllä luistelu on hyvä harrasus ja siinnähän samalla saa raitista ilmaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luistelu on hyvä ja halpa harrastus (ainakin, jos luistelee omaksi ilokseen, eikä pelaa missään seurassa). Onneksi on kenttä mukavan matkan päässä.

      Poista