keskiviikko 7. elokuuta 2013

Mikä tekee partiosta partion? osa I

Otsikon kysymys oli lippukuntamme tämän vuoden kesäleirin tunnus.
Mitenkään kovin teoreettisesti emme lähteneet vastausta kysymykseen hakemaan, 
mutta luulen, että näiden kolmen päivän jälkeen 
jokainen mukana ollut osaa kysymykseen vastata. 
Sitä paitsi, vastaus riippuu ainakin osittain siitä, 
kenelle se esitetään. 
Partiossa on jokaiselle jotakin.
Kaikille yhteistä ja kullekin jotakin erityistä.

 Kaikki alkaa pakkaamisesta ja puron varren väkihän on tunnettua siitä,
että tavaraa on aina mukana vähintäänkin paljon.
Tällä kertaa osa väestä kävi yöpymässä kotona,
mutta koko ajan vähintään puolet meistä löytyi leiripaikalta.
Itselleni pakkaaminen ei ole mitään hauskaa puuhaa.
Aina unohtuu jotakin ja tavarat eivät meinaa mahtua mukaan.
Vielä enemmän tympäisee purkaa hiekkaisia 
ja väliin märkiäkin leirikamppeita leirin jälkeen.
Tällä kertaa märkyys ei onneksi johtunut sateista, 
koska koko aikana ei satanut tipan tippaa.
Mutta leiripaikan ollessa järven rannalla ei pieniltä "lumpsahduksilta" voitu välttyä...

Partiosta tekee partion 
omista tavaroista huolehtiminen, pakkaaminen ja hiekan sietäminen.

Tiskialtaat olivat kovassa käytössä ruokailujen jälkeen.
Jälleen kerran tuli todistettua,
että ruoka maistuu ulkona paremmalta kuin sisällä.
Ja jatkuva ulkona oleminen takaa hyvän ruokahalun kaikille.
Leiriläiset osallistuivat kiitettävästi yhteisiin työvuoroihin,
eikä marinoita kuulunut.
Tiskialtaat täyttyivät ja tyhjenivät sovitusti.

Partiosta teke partion 
oikeitten asioiden tekeminen silloinkin, 
kun ihan hirveästi ei huvittaisi ja
kekseliäisyys, kun kaikkia mukavuuksia ei ole käden ulottuvilla.

Isommat tekivät pienen vaelluksen ja yöpyivät ensimmäisen yön poissa leirialueelta.
Nukkumisesta puhuminen taitaa ainakin osan kohdalla olla liioittelua.
Teltat ja laavut pääsivät kuivumaan raikkaaseen tuuleen 
ja sillä aikaa teimme kynttilöitä tulevaa syksyä silmällä pitäen 
ja osa innostui askartelemaan keppihevosia. 
Tälläkin hetkellä täällä puron varressa eräs tuleva eskarilainen 
nukkuu keppihevosensa kanssa samassa sängyssä...

Partiosta tekee partion 
valvominen, vaeltaminen, värkkääminen, vitsailu ja veneily.

Yhdessä touhuten saimme teltan pystyyn. 
 Ja pienten säätöjen jälkeen teltta myös pysyi pystyssä.
Ensimmäisenä yönä vain pienimmät nukkuivat täällä,
seuraavana yönä telta oli täynnä nukkuvia (ja silloin myös oikeasti nukuttiin).
Ei ole aivan helppoa pitää tavaroitaan tallessa hämärässä teltassa.
Kantapään kautta oppimista tapahtui päivittäin.
Ja jos hammasharja pyöri hiekassa koko päivän, 
vielä aamullakin taisi suussa ratista.

Partiosta tekee partion telttailu, taskulamput ja tulitikut.
Jännitys ensimmäisestä telttayöstä, aamun viileys, ja öiset äänet telttakankaan läpi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä erää.
Totuttuun tapaan näistä meidän reissuista tulee aina toinenkin osa;)

p.s. Jotta kukaan ei erehdyksessä pitäisi minua minään super-hyper-partiolaisäitinä, 
niin tunnustan, että minä en tuolla teltassa nukkunut.
Sain Emmyn ja Nannan kanssa käyttöön pienen mökin,
mutta makuupusseissa sentään mekin nukuimme;)
Teltoissa yöpyivät "viralliset" partiolaiset eli jo koulussa olevat.

14 kommenttia:

  1. Ihana postaus! itse en ole partiossa ollut, mutta tyttöleirillä vuonna kivi ja krves... yövyimme kuvasi kaltaisessa teltassa...oli sateinen kesä ja yhtenä aamuna kaikki tavarat olivat litimärkiä!
    Minä heräsin siihen, että nukuin litimärässä lätäkössä makuupusseineni :)
    Että tämmösiä muistoja tuli mieleeni :)
    Kiitos ihanasta postauksestasi!
    Mukavaa loppuviikkoa!!!
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavasta kommentista ja muistojen jakamisesta!
    Meillä oli onnea, kun koko leirin aikana, ei satanut tippaakaan. Nuorempana olen itsekin ollut sellaisella telttaleirillä, että joka välissä satoi. Lätäköstä en herännyt, mutta viides sadepäivä perätysten alkoi jo verottaa huumorintajua.
    Mukavaa loppuviikkoa sinnekin päin!

    VastaaPoista
  3. Juurikin mainitsemasi asiat tekee partiosta partion!
    Partiossa oli ihan mukavaa, leirit oli ihan mukavia mutta mulla oli niin hirveästi muuta niin päätin lopettaa. Mutta nyt kun muistelen likaista järvivettä, ja ah niin ihania tiskivesiä ja heräämistä siihen, kun teltassa on iso vesilätäkkö. Ja se kun pimeään telttaan pitää kuumalla kömpiä metsästämään sitä tiettyä tavaraa, yh. Ja ne vessat, ei tule ikävä. Mutta kyllä maistu ruoka sitten hyvälle leirillä!

    VastaaPoista
  4. Aikansa kutakin. Partiossa on sekin hyvä puoli, että vaikka sen lopettaa, niin toimintaan voi palata sitten joskus myöhemmin uudestaan, jos haluaa. Näin kävi minullekin. Nuoruuden harrastus jäi moneksi moneksi vuodeksi ja nyt omien lasten tullessa vähitellen partioikään, olen löytänyt toiminnan uudelleen.
    p.s. Enkä minäkään niistä vessoista tykkää;)

    VastaaPoista
  5. toi partio ois kiva harrastus,meijän muksut ei oo vaan innostuneita siitä..niin paljo siell kuitenki oppis ihan elämisen perus-taitoja...

    VastaaPoista
  6. Kiva postaus leiristä täällä :) Pakkaaminen on aina haastavaa ja mitä mukaan jne.. Mulla myös tapana pakkailla aina varman päälle kaikenlaista tavaraa jos reissuun lähtee. Kiva, että säät suosivat niin teltassakin on kivempi silloin nukkua:)

    VastaaPoista
  7. Partio on kyllä hyvä harrastus. Toivottavasti teitä osallistuvia aikuisia riittää, koska muuten homma ei todellisuudessa pyöri. Hyvä tsäkä säiden suhteen teidän leirillä!

    VastaaPoista
  8. Partio on ollut minulle iso osa elämää. Olin mukana partiossa yli neljäkymmentä vuotta. Kyllä siellä oppi kaikenlaista, eli elämää isolla E:llä. Omat lapseni ovat myös olleet partiossa, mutta aikuisena eivät enää ole olleet mukana. Sadat leirivuorokaudet ovat antaneet monta hyvää muistoa jotka kantavat vieläkin.

    VastaaPoista
  9. Oi niitä aikoja... :)
    -nyt oli taukoa, saa nähdä miten jatkossa, säät teitä onneksi suosi! HV

    VastaaPoista
  10. Kuulostipa kivalta leiriltä! Monenmoista tekemistä on löytynyt jokaiselle. Näen jo silmissäni Kasperin leirinuotiolla :)

    Komppaan Outia. Itsekin nuorena harrastajana olen vasta jälkeenpäin tajunnut, kuinka paljon vanhemmat tekivät töitä harrastustoiminnan parissa: myyjäisiä, arpajaisia, vessapaperinmyyntiä - kaikkea mahdollista varainkeruuseen liittyvää homma, huoltajana toimimista ulkomaan reissuilla, yhdistyksen rahastonhoitoa, viestintää, nettisivujen kyhäämistä... Lista on loputon. Äiti leipoi myyjäisiin x kertaa monenlaisia herkkuja ja kasasi jouluasetelmia, ja isä teki kerran jopa ihka oikean leikkimökin arpajaisten pääpalkinnoksi. Vasta aikuisena osaa omien vanhempienkin ponnisteluja arvostaa. Joten aito ja iso hatunnosto myös kaikille aikuisille, jotka monella tavalla tukevat lastensa harrastuksia!

    VastaaPoista
  11. Ilman vanhempia moni asia ei pyörisi ja lapsilta jäisi mukavat asiat kokematta.Kyllä niitäkin vielä löytyy,jotka ovat valmiit lastensa harrastustoimintaa tukemaan ihan konkreettisesti itsensä likoon laittamalla.Mutta valitettavasti on myös niitä,joitka eivät eväänsä väräytä minkään yhteisen asian puolesta,mutta valitettavasti arvostelupuoleen ollaan kyllä herkästi satsaamassa.Tseppiä vain jatkossakin.

    VastaaPoista
  12. Suvi:
    Kyllä partiossa oppii paljon, mutta hankalapa sinne ketään on pakottaa. Pääasia, että lapsi tykkää harrastuksestaan.

    Hilu:
    Säällä on todella suuri rooli silloin, kun teltassa nukutaan. Muistatko erästä telttaleiriä, jolloin satoi joka päivä?

    Outi:
    Onneksi aikuisia näyttää riittäävän. Ilman vetäjiä, ei oikein mikään harrastus toimisi.

    Elina:
    Hyvin sanottu: elämää isolla E:llä. Kiva muuten, kun kommentoit. Kävinkin jo pikaisesti blogiasi katsomassa, mutta tulen "vierailulle" uudestaan paremmalla ajalla:)

    HV:
    Ei muuta kuin ensi kesänä taas mukaan!

    Tiina:
    Voit samantien kuvitella myös Kasperin, ongen ja sotkeutuneet siimat puussa (älä kysy miten ne sinne päätyivät, en tiedä). Ei sitä lapsena koskaan ajatellut, miten vanhemmat osallistuivat harrastuksiin. Mutta isossa roolissa isät ja äidit ovat. Eivät nuo rahankeruut onnistuisi mitenkään ilman vanhempia.

    Mummuliini:
    Kiitosta vaan! Mummullakin oli oma roolinsa tässä leirissä, kun vahti pienintä tättähäärää sen aikaa, että saatiin teltat kunnolla pystyyn:)

    VastaaPoista
  13. Tulee niin mieleen ne omat partioleirit telttoineen, iltanuotioineen ja kaikkine puuhineen. Ihanat muistot on niistä kaikista. :)

    Partioajoilta mulle on jäänyt tavaksi tehdä lista pakattavista tavaroista ja lopulta vielä ruksailen listani läpi, että kaikki on varmasti pakattu. Teen niin edelleen. :)

    VastaaPoista
  14. Aika monella tuntuu olevan tapana laatia tavaralista ennen lähtöä. Kuulostaa kyllä hyvin järkevältä ja auttaisi varmasti suunnittelua. Pitäisi itsekin kokeilla seuraavalla yöreissulla mummumlaan.

    VastaaPoista