keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tyrnikiisseliä

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Minulla oli hieman omahyväinen tarkoitus tehdä tänne postaus,
jossa kerron miten olen omin pikku kätösin 
käynyt ahkerasti poimimassa ison kannullisen tyrnejä mummun ja vaarin pensaista.
Samaan hyveelliseen tahtiin oli tarkoitus jatkaa kerrontaa 
tyrnien erinomaisista terveysvaikutuksista 
ja sormi ojossa muistuttaa kanssabloggaajia 
ja muita täällä vierailevia siitä, 
että syökää ihmiset tyrnejä, niin pysytte talvella terveenä.
Niin mekin teemme.
Otin jo tällaisen idyllisen kuvankin ja ajattelin omahyväsesti, 
että kylläpä tämä näyttääkin blogissa hyvältä.
(Kyllä, olen edennyt jo sille asteelle, että mietin miltä kuvat blogissa näyttävät. 
Milloinkahan olen viimeksi kuvannut lapsiani niin, että myös päät näkyvät edestäpäin?)
Ajattelin, että nyt jokainen nämä kuvat nähtyään on sitä mieltä,
että siinäpä vasta tomera perheenäiti,
joka ruokkii hyvin perheensä:
terveellistä lähiruokaa, itse laitettuna.

Sitten tuli tarve ottaa keittiön kaapista jotakin...


Noin miljoonan hammastikun, muutaman rusinapaketin, kuivattujen hedelmien 
ja erinäisten leivänmurusten rojahtaessa kaapista suoraan tyrnikiisseliin, 
en enää ajatellut kiillottavani sädekehääni omatekoisella tyrnisopalla.

Tarkkana tyttönä kaivoin "ylimääräiset" eliöt kiisselistä pois 
ja tarjosin perheelle jälkiruuaksi.
Yksi söi ja tuumasi:
 "Mummu laittais tähän kyllä enemmän sokeria".

10 kommenttia:

  1. :D

    Teidän kylällä muuten eräs mummu - tai siis ISOmummu - on myös keitellyt viime päivinä tyrnikiisseliä, siellä kans oli tyrnisato valtaisa. :)

    Tiesitkö muuten, että suurin osa tyrnin C-vitamiinista on sen siemenissä, eli jos haluaa tyrnistä kaiken mahdollisen hyödyn, niin siemenet täytyy pureskella. Minä tosin nielen tyrnit melkein kokonaisena, että saan ne äkkiä pois suusta, kun maistuvat niin happamalle. ;)

    VastaaPoista
  2. Buahhaa, nauran ääneen! Ja tuo itseironia on ihmisellä upea ominaisuus, älä luovu siitä!

    VastaaPoista
  3. :) Lasten suusta se "totuus" tulee, sanoi oma Mummuni aikoinaan :)
    Näinhän se menee, mutta sokeria Mummut laittaa varmasti enemmän ja useempaan paikkaan, kuin äidit :)
    Mukavaa viikon jatkoo teille sinne :)
    tuksu

    VastaaPoista
  4. Joo me mummut emme sokeria säästele ja lastenlapset sen kyllä tietävätkin.Saahan sitä mummulassa vähän herkutella,olkoot sitten kotona terveellisempien vaihtoehtojen parissa.Tyrnikiisseli kyllä vaatiikin sokeria kohtuu paljon ja Flooravaniljaa,sitten se onkin upeaa herkkua.

    VastaaPoista
  5. :D sattuu ja tapahtuu,niinku meilläki...yhtä asiaa meet kaapista ettimään,sata tavaraa tulee oven aukasun jälkeen ulos;)
    Tyrni-kiisseli,eipä oo koskaan tullu sitäkään maistettua!marjoja kyllä,mutta ei muuten...

    VastaaPoista
  6. :D Sait mainiolla kerronnallasi minut nauramaan. Hyvä, että olette saaneet tyrnejä. Tyrnikiisseli on juhlajälkiruokaa. :)

    Mökillä linnut olivat syöneet jokaikisen marjan ennen kuin vanhemmat olivat ehtineet laittaa verkot.

    VastaaPoista
  7. Voi sentään miten kiisselille kävi:)tyrnikiisseli on kyllä hyvää ja varsinkin tuon flooravaniljan kanssa mistä mummuliinikin sanoi :)

    VastaaPoista
  8. Hauska juttu! :D Osaat kyllä kirjoittaa niin hauskasti ;)

    VastaaPoista
  9. Hih! Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan. Sinä onneksi olet aina osannut nauraa omille kommelluksillesi - se on hyvä ominaisuus, kuten O:kin totesi!

    VastaaPoista
  10. MariJ:
    Kyllä nyt isomummunkin passaa tyrnejä keitellä, sillä sato on ollut hyvä. Hyvä,kun muistutit tuosta siemenen pureskelusta. Siellä ne suurimmat c-vitamiinipitoisuudet taitavat piileskellä.

    Outi:
    Itseironia on selviytymisen kannalta välttämätöntä.

    Tuksu:
    Taitaa olla mummujen etuoikeus sokeroida syömisiä vähän tavallista reilummalla kädellä:)

    Mummuliini:
    Näin on. Meillä ei ollut flooravaniljaa, joten siksi varmaan kaipailivat lisää sokeria.

    Suvi:
    Kannattaa kyllä kokeilla kiisselin keittämistä, jos tyrnejä löytyy.

    Riikuska:
    Kiitos! Olipa harmi, että linnut ehtivät mökille ensin:(

    Hilu:
    Onneksi kiiseliä jäi vielä syötäväksikin:)

    ElKie:
    kiitos paljon!

    Tiina:
    Kun nauraa itselleen, niin aina jotakin hupia löytyy:)

    VastaaPoista