Asenne ratkaisee

Puron varresa on sairastettu. Ja sairastetaan edelleen. Osa väestä on jo suunnilleen tolpillaan, mutta enemmän tai vähemmän toipilaita täältä löytyy vielä useita kappaleita. Oma sairaskertomukseni lasketaan jo kuukausissa, mutta eipä se mitään, sillä se on kuulkaa asenne, joka ratkaisee!

Olin päivällä nukkumassa. Ehdoton hyvä puoli siinä, että lapset ovat jo jonkun kokoisia: äiti voi sairastaessaan otta päikkärit, vaikka lapset ovat valveilla, eikä tarvitse pelätä, että koko huusholli on katonharja alaspäin, kun herää. 

Heräsin tyyny kuolassa, kun ovelta kuului koputus. Laahustin ovelle hiukset luonnollisestikin hyvin luonnonmukaisessa tilassa, jalassa violetit pyjaman housut (olivat kuitenkin suunnilleen ehjät) ja lopun ulkoisesta olemuksesta voi jokainen mielessään kuvitella, liittäen siihen mielikuvan väsyneistä ja räkäisistä kasvoista. Missiainesta siis. 

Avasin oven ja seisoin vastakkain tyylikkäästi pukeutunutta, vanhempaa rouvashenkilöä, joka näytti hyvin ystävälliseltä. Se on jännä, miten sitä ehtii ensimmäisen sekunnin aikana rekisteröidä toisen huolitellun asun, kauniisti leikatut ja värjätyt hiukset ja kaiken muunkin, joka poikkeaa mahdollisimman paljon omasta olemuksesta, ei minulle edulliseen suuntaan tietenkin.

Rouva: "Päivää, koputin kun teidän ovikello ei taida toimia."

Minä: "Joo, ei se toimikaan. Ei oo koskaan toiminut". 

(Väärin: on toiminut. Kun kävimme yli kahdeksan vuotta sitten katsomassa isäntämiehen kanssa tätä taloa ensimmäistä kertaa, silloin ovikello soi. Sen jälkeen, kun me muutimme tänne, kello ei ole suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön kanssamme. Elämme rauhaisaa rinnakkaseloa. Ovikello nakottaa hyödyttömänä paikoillaan ja meille pääsee sisälle koputtamalla oveen, ellei satu tietämään, ettei se ole lukossa silloin, kun kotosalla olemme.) 

Rouva: "Mitä sinä ajattelet kuinka paljon asenne ratkaisee meidän elämässämme?"

Minä: "Öö, kyllähän se tietysti vaikuttaa moneen asiaan, että miten siihen suhtautuu."

Rouva (ilahtuneena): "Aivan, sillä on hyvin suuri merkitys kuinka suhtaudumme asioihin. Perimällehän emme voi mitään, emmekä täysin voi vaikuttaa asuinpaikkaammekaan, mutta siihen voimma vaikuttaa täysin, miten suhtaudumme asioihin.

(Tässä vaiheessa teki mieleni sanoa vastaan, että on olemassa myös asioita, jotka eivät muuksi muutu, olipa meidän suhtautumisemme niihin hyvä eli paha, mutta ajatus ei vielä kulkenut kyllin jouhevaan, kun samalla pyyhin kuolaa edelleen naamastani.)

Rouva (kaivaa kassisstaan Herätkää!-lehden): Raamatussa kerrotaan monessa kohdin miten tärkeää on suhtautua asioihin myönteisesti ja pysyä lujana. Asenne ratkaisee todella paljon. Monissa sairauksissakin on kyse siitä, mikä asenne meillä on niitä kohtaan.

(Loihdin kasvoilleni "älä-hämmästy-enää-mistään-ilmeen", jonka olen kehittänyt vähäisen elämänkokemukseni aikana mm. tämän kaltaisia tapauksia varten. Tätä ilmettä käytän silloin, kun en syystä tai toisesta viitsi tai halua rueta keskustelemaan syvällisemmin vastapuolen kanssa. Ilmeen tarkoitus on viestittää pidättyvää kohteliaisuutta, mutta ei kuitenkaan rohkaista suurempaan tuttavallisuuteen. Mielessä vilisevät muistot tilanteista, joissa lujakaan asenne ei ole välttämättä riittänyt kaivattuun lopputulokseen. Samalla tekisi mieleni kysyä, voidaanko mykoplasma ja kaikki sen liitännäisvaivat parantaa nykyään asenteella ja jos voidaan, niin voisiko rouva kirjoitaa minulle asenne-reseptin välittömästi, mutten jaksa.)

Rouva jatkaa puhettaa vielä hetken ja päättää: " Jos sopii, niin jättäisin mielelläni sinulle luettavaa tästä aiheesta. Siihen on hyvä palata myöhemminkin.

 Minä: "No, voinhan mää sen ottaa. Kiitos.

Rouva (edelleen ystävällisesti ja rahtusen myötätuntoisesti): "Hyvää päivänjatkoa!"

Minä: "Kiitos, sitä samaa sinulle!"

Että muistakaa nyt hyvät kanssakulkijat, että asenne ratkaisee.

Ja niinhän se himpura vieköön ratkaiseekin, muttei sentään joka asiassa!

Kuvat ovat eiliseltä, jolloin Nelly oli vielä täysissä voimissaan. Äidin oikaistessa koipensa, Nelly perusti kamariin keittiön, sairaalan, koulun ja kodin. Kaikki kompaktissa paketissa. Ja illalla muuten siivosi kaikki paikoilleen, yhdellä pyynnöllä:)