Kuluvan vuoden viimeisen päivän ilta. Reilu pari tuntia ja on aika jättää vanha vuosi taakse ja siirtyä kohti uutta vuotta. Tässä vaiheessa kuuluisi kai sanoa jotakin syvällistä ja ajatuksia herättävää menneestä vuodesta ja suunnata sen jälkeen katse tulevaan. Minulle käy aina niin, että tietenkään mieleen ei nouse yhtään järkeää ajatusta silloin, kun niillle olisi aivan erityinen tarve.
Vuodet eivät ole veljeksiä ja on aivan turha väittää, että jokainen vuosi elämässämme olisi täsmälleen samanarvoinen. Tai toki elämän jokainen hetki on oman elämänkaaren kannalta tärkeä ja ainutlaatuinen, mutta tarkoitan tässä nyt sitä, että elämämme vuodet merkitsevät meille eri asioita ja omassa mielessämme arvotamme ne eri tavalla. Se vain menee niin, että on vuosia, jolloin elämä soljuu eteenpäin varsin tasaista tahtia ja sitten tulee vuosia, jolloin sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan. Jälkeenpäin tarkasteltuna ne tasaiset vuodet saattavat näyttäytyä omiin muistoihin niinä kaikkein onnellisimpina, vaikka itse tapahtumahetkenä ajattelisikin toisin.
Omassa elämässäni takana on kaksi hyvin erilaista vuotta, vaikka ulkopuolisen silmin tarkasteltuna ei välttämättä siltä näytäkään. Vuosi sitten uudenvuoden aattona mietin mennyttä vuotta ja olin sydämestäni kiitollinen siitä, että se oli ohi. Vuosi sitten tuntui, että jos olisin kerännyt menneestä vuodesta kiitoksen aiheita, niitä ei olisi korin pohjalle kertynyt kuin muutama. Tänä iltana, kun muistelen mennyttä ja keräilen kiitoksen aiheita, tiedän ettei edes yksi kori riittäisi kaikkeen siihen, mistä olen kiitollinen. Ja aika todellakin tekee tehtävänsä, sillä tämän vuoden kiitoksenaiheisiin on siirtynyt asioita toissavuodelta.
Mitäkö odotan ensi vuodelta? En oikein tiedä. Sen ymmärrän, ettei siitä voi tulla samanlaista kuin tästä vuodesta. Mieli tekisi pitää tiukasti kiinni kaikesta tästä mikä nyt on käsissäni. Mutta ellen päästä mistään irti, ei mitään uutta voi tulla tilalle.
Kiitän sinua blogini lukija täällä Puron varresa käynneistäsi ja kiitos kommenteistasi! Bloggaaminen jatkuu ensi vuonnakin säännöllisen epäsäännöllisesti, niin kuin tähänkin asti.
Varovasti astun uuteen. Katson vielä taakseni ja kiitän, katson ylöspäin ja uskon ja sitten katson eteenpäin ja luotan.
Riittävän hyvää ja armollista uutta vuotta 2018!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti