sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lapsivapaalla Rockvillessä ja meren rannalla

Kuluneeseen viikonloppuun on kuulunut useampi meno,
joihin olen lähtenyt ilman lapsia.
Innostavaa ja hämmentävää samalla kertaa.
Perjantaina pääsimme nauttimaan miehen kanssa 
uskomattoman hienosta musiikkielämyksestä Ähtärissä, 
jossa Ähtärin musiikkiteatteri esitti Rockville-musikaalin.
Ja joka tässä vaiheessa miettii mielessään, 
voiko Ähtärin kaltaiselta pieneltä paikkakunnalta
 oikeasti nousta hieno ja tasokas musikaali, 
niin sanonpa vaan, että kyllä todellakin voi! 
Kolmetuntinen kului kuin siivillä ja toivon todella, 
että se uskomaton voimainponnistus, 
joka tuon musikaalin eteen on tehty 
saisi mainetta ja kunniaa mahdollisimman laajalle.

Kun istuin ennen musikaalin alkua katsomossa, olo oli ristiriitainen.
Oli mahtavaa olla "ihmistenilmoilla" miehen kanssa kahdestaan.
Minulla oli mukana laukku, jossa ei ollut ainuttakaan 
vaippaa, tuttia tai vaihtovaatekertaa. 
Kuitenkin olo oli jotenkin syyllinen. 
Kuin olisi pahanteossa ollut.
Mietin, oliko virhe lähteä ja jättää lapset mummulaan?
Kuinka Nelly nukahtaisi ilman äitiä? 
Oliko tämä nyt ihan tarpeellista?
Turhaa elostelua?

Musikaalin avauskappaleen aikana tuntui kuin minua olisi vedetty kolmeen eri suuntaan.
Yksi veto oli kotiin, turvallisten tuttujen seinien sisälle.
Ja syyllisyyttä siitä, että sieltä ylipäätään olin poistunut.
Toinen veto oli lavalle (!). 
Olin jo unohtanut miten hienolta kuulostaa, 
kun äänet sointuvat yhteen luoden säröttömän kokonaisuuden. 
Sitä minäkin haluaisin joskus taas tehdä. 
Siis laulaa.
Kolmas veto käski pysymään siinä missä olinkin ja nauttimaan.
Kolmas veto voitti. 
Pysyin, olin ja nautin:)

Kun yöllä saavuimme mummulaan, lapset nukkuivat ja kaikki oli mennyt hyvin.
Tusin itseni (jälleen kerran) typeräksi.

Tänään hiihtoloma loppui kivoissa merkeissä kummipojan täysi-ikäisyyttä juhlistaen.
Hyvä ruoka, mukava seura ja kaunis talvinen merimaisema:)

Nyt katse ja ajatukset kohti uutta viikkoa!
Kiitos kaikille, jotka olette täällä puron varresa vierailleet! 
Päivitystahti harventui huomattavasti loppuviikkoa kohti 
ja siitä huolimatta kävijöitä on riittänyt joka päivälle:)

p.s. Niin lisäys vielä: kiitokset molempiin mummuloihin, 
jotka asukkaineen mahdollistivat nämä irtiotot!

9 kommenttia:

  1. Olin teidän vanhempien puolesta tosi hyvilläni,että pääsitte pitkästä,pitkästä aikaa kahestaan johonkin.On se neljän lapsen kanssa melkoistan sirkusta päivästä toiseen ja sitovaa,kuin mikä.Nyt kun nuorimmainenkin on jo vuosi ja 2kuukautta.alkaa vähän helpottamaan se ilman lapsia johonkin lähteminen.Kyllä me mummolat olemme käytettävissä,jos jotain reissua keksitte kahdestaan.Nytkin meni päivä mukavasti lasten kanssa.

    VastaaPoista
  2. Tuollaiset kahdenkeskiset reissut on kyllä niin luksusta, niitä vaan on niin hirveän vähän :) lapsenvahteja ei ole tyrkyllä valitettavasti.

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva, että olette päässeet vähän tuulettumaan ihan kahdestaan. Se tekee aina välillä hyvää kyllä! Hauskaa viikon alkua sinne suunnalle.

    VastaaPoista
  4. Terveen merkki osata lähteä välillä itsekkäisiin menoihin (sanoo eräs itsekäs täällä), hyvä hyvä. Nautiskelen täällä leirielämän jälkeisestä auvoisesta olosta kotona, aah. Talo siivottu ja kahvi tippumassa, ei pöllömpi tilanne. Mukavaa iltaa sinne!

    VastaaPoista
  5. Mummuliini: Kiitosta vaan ammausavusta! Nyt pysytään taas hetki kotosalla.

    Sarppu: Lapsenvahdeista se usein on kiinni se lähteminen. Meillä mummut ovat kyllä auttaneet enemmän kuin kiitettävästi. Nyt taas jaksaa kotoelämää.

    Hilu: Mukavaa viikon jatkoa teillekin! Kyllä teki reissut hyvää.

    Outi:Kyllä lähtö teki hyvää. Miksihän siitä pitää silti huonoa omaatuntoa potea? Tervetuloa "leirittömään" elämään:)

    VastaaPoista
  6. Kirjoitit kuin omasta kynästäni!! Miten usein sitä tunteekaan syyllisyyttä "omista menoista" ihan suotta... Ja jälkeenpäin todellakin tuntuu hölmöltä... :) Se on tämä äitiys!

    VastaaPoista
  7. Tiina: Näin juuri. Meillä ainakin isäntä monesti kehottaa mua lähtemään jonnekin ja lähes joka kerta kieltäydyn, kun en muka pysty. Korvien välistä se homma on kiinni. Ja sitten kun lähden, niin onhan sitä kuin uusi ihminen, kun tulee takaisin.

    VastaaPoista
  8. Kukahan sun kummipojista on täysi-ikäinen x..D :D :D, oli mukava syödä, hyvän seuran kanssa :) Kokemusta mulla ei ole näistä lapsettomistahetkistä, joten en voi ottaa kantaa asiaan :D

    VastaaPoista
  9. No se on yks semmonen mukava ja komea nuorimies. Oot ehkä joskus tavannut:)

    VastaaPoista