keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tammikuun tuumailut

Aloitetaanpa alusta.
Sähläsin jo niin, että julkaisin aloittamani luonnoksen, 
poistin sen, luulin löytäneeni ja kadotin kokonaan.
Tarkoitukseni oli vain todeta, 
että minua on muutaman kerran tähän astisen elämäni aikana 
sanottu tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi ihmiseksi.
En käy kiistämään.
Tästä ennalta-arvattavuudesta johtuen päätin jatkaa viime vuotiseen tapaan 
"kuukausiraporttien" kirjoittamista.
Ei siis mitään uutta auringon alla eikä myöskään Puron varresa.

Tammikuu on ollut postaustahdin suhteen säälittävä.
Kun ei ole kameraa, tuntuu ettei ole kirjoitettavaakaan.
En vieläkään omista sellaista puhelinta, 
jolla saisi otettua edes etäisesti tunnistettavia kuvia.
Joudun siis kuvailemaan iskämiehen kameralla silloin,
kun mies ja kamera osuvat tälle tontille.
Ja osuvathan ne, mutta harvemmin silloin,
kun edessäni on jotakin, jonka haluaisin kuvata.


Mutta asiaan, mitä ovat olleet tammikuun tuumailut 2014?

T- tummuus
Vuosi alkoi lumettomana ja pimeänä.
Päivän pitenemistä ei huomannut, 
vaan tuntui aivan päinvastaiselta.
Jatkuva hämäryys ja pimeys alkoivat syödä naista siinä määrin,
että minusta tuntui kuin kaikki reippaus ja ilo olisivat kadonneet.
En muista koskaan aikaisemmin reagoineeni 
pimeyteen niin voimakkaasti kuin tänä vuonna.
Minähän olen aina tykännyt hämärästä ja pimeästä vuodenajasta.

A- Anneli ja Onneli
Virallisesti nuo nimet menevät juuri toisessa järjestyksessä ainakin silloin,
kun puhutaan elokuvateattereissa pyörivästä uudesta kotimaisesta 
koko perheen elokuvasta "Onneli ja Anneli".
Kävin lasten kanssa katsomassa sen viime sunnuntaina.
Ja voi että miten ihana elokuva se oli:)
Täynnä hyvää tuulta, ihanaa väri-ilottelua, kommelluksia, 
hauskoja hahmoja ja tietenkin onnellinen loppu.
Suosittelen lämpimästi!
Eikä tuo elokuva ole mikään pelkkä lastenelokuva.
Itse ainakin viihdyin sen parissa loistavasti.

M- mahdollisuudet
Joku vanha sanonta väittää, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
Ja niin se kyllä onkin.
Aina uuteen päivään ei jaksa suhtautua uutena mahdollisuutena, 
mutta eikö sekin ole aika hyvin, 
jos edes silloin tällöin jaksaa niin ajatella:)
Ei sitä aina tarvitse olla yltiöpositiivinen.

M-maltti
Maltti on valttia, joo.
"Herra anna minulle rohkeutta muuttaa ne asiat jotka voin,
kärsivällisyyttä (malttia) hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa ja 
viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

I- iltasyöminen
Oih ja voih...
Ennalta-arvattavuuden lisäksi olen myös itsekuriton.

K- kuura
Kaiken pimeyden ja rapakon jälkeen se tuli: lumi ja pakkanen.
Kuin korvauksena kaikesta synkkyydestä 
luonto on näyttänyt meille tässä kuussa myös kauneinta talvea. 
Kuura on huurruttanut pihapuut, koristanut ikkunat 
ja välkehtii kauniisti auringon valossa.
Myös sivuovi jäätyi kiinni, mutta ei se haittaa 
(eipähän tarvitse miettiä illalla, onko se lukossa vai ei...).

U-uni
Maistuu niin lapsille kuin aikuisille erityisesti aamuisin.
 
U-ulappa
Tällä hetkellä yksi Puron varren asukkaista seilaa -toivottavasti turvallisesti- 
kohti naapurimaan pääkaupunkia.
Olkoon merenkäynti vähäistä ja maisemat ulapalla kauniita.

Näihin tuumailuihin päättykööt postaukset tammikuun osalta.
Vielä muutama päivä tätä kuuta jäljellä,
mutta palataan linjoille taas helmikuussa.

8 kommenttia:

  1. <3 etkä muuten oo ainut joka tuosta synkästä pimeydestä tunsi samoin...aika rankka vuoden vaihe,mutta..kevättä ja valoa kohti mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo lisääntyy koko ajan. Aamuisin on mukava seurata, miten hämäryys poistuu aamu aamun jälkeen nopeammin. Onneksi.

      Poista
  2. Tuon elokuvan mä haluaisin nähdä! Pikku-Mimmi on vielä liian pieni leffaan ja kovasti mietinkin, että kenet lähipiirin lapsista mä saisin mukaani. Sen verran lähtemättömästi jäi ensimmäisen Rölli-elokuvan katsominen mieleen, etten mene enää ilman lapsiseuraa lastenelokuvaan. Siellä kun oli vanhempien lasten kanssa, isovanhempia lasten kanssa - ja riikuska. :) Jotenkin poikkesin muusta porukasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heitän villin veikkauksen, että tässä elokuvassa et varmaankaan poikkeaisi niin paljoa porukasta, vaikka menisitkin yksin. Vähemmistössä toki olisit, mutta minusta ainakin tuo elokuva on aikuisellekin rentouttava katselukokemus. Mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Todennäköisesti joku tuttu lapsi ilahtuisi kovasti, jos pääsisi elokuviin. Ja meillä tuosta elokuvasta tykkäsi myös 8-v. poika, joten ei ole mikään pelkkä tyttöjenleffa.

      Poista
  3. Kiva raportti! Bloggaajana itsekin koen sympatiaa tuosta kameran puutteesta. Se on aivan totta, että eipä tule postattua, jos ei ole kameraa, sillä postaus ilman kuvia ei oikein tunnu omalta. Omassakin blogissani kuvattomia postauksia taitaa olla todella vähän.

    Onneksi pimeys alkaa olla takana. Vaikka iltaisin pimeys iskeekin päälle, päivisin paistaa jo välillä niin ihanan kirkas talviaurinko - kuten tänään! Mukavaa alkavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin teille! Jospa ensi kuun aikana saataisiin kamera-asia paremmalle tolalle. Talviauringon valoa!

      Poista
  4. Näin pienen mainospätkän Onnelista ja Annelista ja näytti todella värikkäältä, kuten totesitkin. Kiva, että pääsitte katsomaan. Pakkanen jatkaa pauketta ja tänään pahoittelin ääneen autolle, että valitan, kun joudun vetämään sinut kylmästä käyntiin... Akatemialle ei ole meillä lämpöpaikkaoikeuksia ja autoparka siitä eniten taitaa kärsiä. Hyvää loppuviikkoa Puron varteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy sääkin kahtomassa Onneli ja Anneli, jos mahollista. Uskoisin, että tykkäisit.

      Poista